10.12.11

Itsenäisyyspäivä 2011

Kutomisen ollessa kiivaimmillaan huomasin itsenäisyyspäivänkin olevan käsillä. Yleensä olen miettinyt jo pitkään etukäteen menun. Nyt pikainen pohdinta sekä aineiden hankinta ja lopputulos oli valmis. Alkupalana graavisiikaa, keitettyä kananmunaa ja ruskajuustoa; pääruokana lohikeitto; jälkiruokana pannacotta rosmariinimansikoilla. Iltapalana Linnanjuhlia seuratessa söimme ruskasalaattia.
Ruokien ohessa oli mallaslimppua, jonka ohjeen sain äidiltäni. Maku on lähes samanlainen kuin saaristolaislimpussa, mutta teko on paljon helpompi ja nopeampi.

Mallaslimppu

5 dl vettä
1 dl kaljamaltaita
1 rkl kuminaa
2 tl suolaa
1 dl fariinisokeria
1/2 dl siirappia
1 1/2 ps kuivahiivaa
10 dl hiivaleipäjauhoja

Kaada maltaiden päälle 2 dl kiehuvaa vettä, liota tunti. Lisää kuminat, loppu vesi lämpimänä, mausteet sekä jauhot, joihin on sekoitettu hiiva. Alusta taikina ja kohota 1/2 tuntia. Jaa taikina kahteen öljyttyyn ja leseillä jauhotettuun vuokaan. Paista 200 asteessa 1/2 tuntia.
Itse vähensin hieman sokerin ja siirapin sekä jauhojen määrää.

Sinivalkoinen räsymatto

Syksyn pimeyteen ja räntäsateeseen toi pirteyttä räsymaton kutominen. Matto on suunniteltu mökille, joten ajatukset suuntasivat väistämättä kesään ja väreinä sininen, valkoinen, punainen sekä harmaa toivat mieleen meren... Viisi kuukautta vielä ja mökkikauden avaaminen alkaa olla ajankohtaista.
Kuteena käytin koko ajan räsyä, lakanaa ja vetoketjun reunaa. Lopputulos oli mielenkiintoinen; kevyt ja "vetelä". Aika näyttää, miten kestävä matto on. On myös aina yhtä jännittävää ottaa matto pois puista, sillä vaikka kuinka suunnittelee mallin ja kuteiden värien järjestykset ym., lopullinen väritys sekä yleisilme on yllätys. Kutoessa kuitenkin huomasin, että malli on hyvä olla ja myös melko tarkkaan piirretty. Lisäksi kutomisen mitasta on hyvä pitää tarkkaa kirjausta. Puolessa välissä mattoa, usko meinasi loppua ja värit sekosivat jo silmissä. Oli otettava aikalisä ja istuttava miettimään kutomaansa. Lopulta raidat olivat juuri niinkuin pitikin, oikeassa järjestyksessä ja matosta tuli oikean mittainen.
Kutomisesta aloitin nyt joululoman, mutta seuraavat loimet on jo varattu ja suunnitteilla ovat uudet matot...

4.12.11

Matonkuteita

Kyllä näistä kuteista vielä jokunen matto tulee...
Ps. Kuteiden alla on viimeksi tekemäni matto, jonka päät viimeistelin letittämällä loimet.

25.11.11

Räsymatto

Harrastuksissa on ollut kiireistä. Monena iltana ja viikonloppuisin olen käynyt kutomassa mattoa. Vihdoin se tuli valmiiksi ja on nyt olohuoneemme lattialla. Vaikka alkuun epäilin kuteiden ruskean, oranssin ja keltaisen eri sävyjä, lopputulos oli pehmeän ja lämpöisen kaunis. Värit sointuvat hyvin punaruskeaan lautalattiaamme. Matto on väritykseltään mielestäni myös kivasti "vanhanaikainen", joka sekin sopii vanhaan 20-luvun asuntoomme.
Olin myös tyytyväinen maton erilaiseen sidokseen, joka on nimeltään neidonpolku (tunnetaan myös nimellä lemmenpolku). Kuvio tulee kauniisti esiin saman sävyisten, mutta eri vahvuisten värien vaihdellessa. Syksyn pimeydessä on vain vaikea ottaa valokuvaa, joka toistaisi värit luonnollisina. Olen aikaisemmin kutonut vain palttinasidoksista mattoa ja tämä olikin aluksi haasteellista. Nopeasti uusi poljenta ja sukkuloiden vaihtaminen kuitenkin jäivät lihaksiin muistiin, kuten opettajamme sanoi.
Maton kutomista nopeutti se, että olin suunnitellut värit ja raidat tarkasti etukäteen sekä tehnyt värillisen mallikuvan. Puiden vieressä oli koko ajan myös "mallitikku" eli paperisuikale, joka oli yhden mallikerran mittainen ja siinä oli lisäksi väritetty väriraidat ja näkyvissä niiden mitat.
Alkuun vierastin myös mustia loimia, jotka eivät ole omasta mielestäni kovin perinteiset, mutta lopulta ne sopivat hyvin kuteiden väreihin.
Ehkä myös pitäisi laittaa Niksipirkkaan ilmoitus sukkahousujen uusiokäytöstä. Matossa nimittäin yksi kude kolmesta on koko matkan sukkahousua. Se oli ohutta kutoa, mutta lopputulos on toimiva.

14.11.11

Kanakeitto

Tässä helppo ja nopea kanakeitto arki-iltaan. Koostumus ihanan pehmeä ja maku sopivan tulinen.

Kermainen kanakeitto

1 rkl öljyä
1 rs maustamattomia broilerin fileitä
pieni sipuli
valkosipulinkynsi
1 porkkana
2-3 perunaa
1/2 l kanalientä
1 dl kermaa
2 rkl sulatejuustoa
1 rkl sweet chili -kastiketta
currya, rakuunaa, mustapippuria, suolaa

Paista broilerinsuikaleet kevyesti öljyssä. Lisää pannulle hetken päästä myös curry ja sipulit. Kaada päälle kanaliemi. Pilko mukaan porkkana ja perunat. Lisää loput mausteet, kerma sekä sulatejuusto. Keitä n. 15-20 minuuttia.

12.11.11

Etanat anisviinassa

Olen kerran aikaisemmin laittanut etanoita, eivätkä ne jääneet mieleen kovinkaan myönteisesti. Mutta periksi ei anneta ja jostain syystä halusin kokeilla niitä uudestaan - onneksi! Tämä Herkkusuun resepti oli kerrassaan herkullinen ja tulee olemaan käytössä varmasti vielä uudestaan. Muokkasin ohjetta sen verran, että pilkoin mukaan fenkolia ja gratinoin etanat pannussa parmesanilla. Käytin alkuperäisen ohjeen mukaan ankanrasvaa, jota oli jäänyt edellisestä kokkauksesta.

Escargots au Pernod

1 tlk etanoita (n. 15 kpl)
1 rkl voita (ankanrasvaa)
pieni sipuli
valkosipulin kynsi
pala fenkolia
2 cl anisviinaa
2 rkl ranskankermaa
mustapippuria, suolaa
parmesanraastetta

Huuhtele ja valuta etanat. Sulata rasva pannussa ja ota sitä lusikalla pieni määrä etanapannujen koloihin. Pilko sipulit sekä fenkoli pieneksi kuutioksi ja kuullota rasvassa. Älä ruskista. Lisää pannulle anisviina ja ranskankerma. Mausta pippurilla ja suolalla. (Huom. etanoissa on jo valmiiksi suolaa ja pippuria.) Kaada etanat pannulle ja pyörittele muutama kerta. Ota lusikalla etanoita sekä kastiketta ja täytä pannun kolot. Itse laitoin pienempiä etanoita kaksikin samaan koloon, niin sain kaiken mahtumaan kahteen pannuun. Ripottele päälle raastettua parmesania. Etanat voi gratinoida tavallisesti uunissa, minä käytin grillivastusta, 225 asteessa n. 4 minuuttia ja kun pinta uhkasi ruskistua liikaa otin uunin pois päältä ja annoin etanoiden olla vielä muutaman minuutin. Herkkua patongin kanssa!

6.11.11

Uunissa paahdetut kurpitsat

Tätä kannatti kokeilla. "Herkkusuun lautasella" -blogin kurpitsaohje sopi todella hyvin ankalle.

Uunipaahdetut kurpitsat

1 kg kurpitsaa
sipuli
valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(fenkolia, jonka unohdin)

Vinaigrette
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl balsamicoa
2 rkl vaaleaa siirappia
2 tl kuivattua basilikaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
suolaa, mustapippuria

Kuutioi kurpitsa ja lohko sipuli isoiksi paloiksi. Sekoita aineet uunivuoassa. Paista 225 asteessa 30-45 minuuttia.
Tee vinaigrette sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Kaada seos juuri uunista otetuille kurpitsoille.


Ps. Puutarhaperjantai-ohjelmassa oli herkullinen vinkki kurpitsansiementen paahtamiselle. Siemenet puhdistetaan rihmastosta, huuhdellaan hyvin lävikössä kylmällä vedellä. Päälle ripotellaan suolaa ja valutetaan kuivaksi. Kaadetaan siemenet leivinpaperille ja paahdetaan 225 asteessa n. 10 minuuttia. Vaikka siemenet poksahtelevat, ne eivät lennä ympäri uunia, vaan vain paisuvat.

Palloja

Nyt on pallot arvottu eli maton värimaailma ja malli päätetty; erilaisia ruskeita, oranssia ja tummankeltaista. Vähän jännittää, millainen matto näistä tulee!

Suuri, suurempi... kurpitsa

Vai olisiko se pieni, pienempi, pienin? Haen siis jo ensi kesää ajatellen ;) "sopivaa" talvikurpitsaa. "Sopiva" olisi mm. pienehkö, keltainen, makea, pehmeä, pieni- ja nopeakasvuinen. Edellinen ostamani kurpitsa oli n. 1 kg, sisältä todella keltainen ja hyvänmakuinen. Harmi, kun en tiedä sen lajiketta enkä edes viljelymaan alkuperää. Epäilin sen olevan esim. Sunshine, mutta mene ja tiedä. Kurpitsan sisältä ottamani siemenet voivat myös hyvin olla jotain F1 hybridiä eli uusi taimi ei ole alkuperäisen kaltainen. :(
Tämä uusi löytö on kasvanut Suomessa. Neljännes painoi 1 kg, väri sisältä melko oranssi, samoin päältä, pinnalla oli jopa ruskeaa, mutta siitäkään en tiedä lajiketta; nettihaun perusteella veikkaisin esim. Conneticut field? Siemenet olivat kuitenkin aivan erilaisia kuin aiemmassa, tässä ne olivat todella litteitä, sileitä ja vaaleita.
Jos mm. viljelymaata ja esikasvatustiloja olisi enemmän, mikäs siinä olisi kokeillessa eri siemeniä tai lajikkeita eivätkä epäonnistumisetkaan paljoa haittaisi. Mutta nyt vaan haluaisin löytää heti sen oikean! Toisaalta nämä rajoittavat seikat tuovat kyllä myös mukavaa haastetta ja on pakko tehdä karsintaa. Vaikka välillä tunnen olevani vähän outo (samaa sanovat kyllä ihmiset ympärillänikin!) tämän viljelyinnostukseni kanssa, niin se hyöty tästä on, että huomaan pimeän syksyn menevän nopeammin ohi, kun ajatukset ovat jo uudessa keväässä ja kesässä. :)
Ja hauskaahan tämä on myös siksi, kun siementen hinnalla saa kaupan päälle herkutella maukkailla kurpitsoilla. Tästä kurpitsasta tulee lisuke ankanrinnalle. Ohjeen alkuperä oli taas kerran netissä.

Ps. Täytyy laittaa blogiin uusi tunniste; Puutarha ;)

21.10.11

Nyt on suppilovahverokausi!

Tässä aikaavievä ja monivaiheinen ruoka, mutta kannattaa kokeilla. Lopussa herkullinen kiitos.

Suppilovahverolasagne

1 dl durumvehnäjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl hiivaleipäjauhoja
1 kokonainen muna
1 keltuainen
1 tl öljyä
suolaa

1 l suppilovahveroita
sipuli
valkosipulinkynsi
porkkana
öljyä
1 rkl tomaattipyrettä
1/2 tl paprikajauhetta
2 dl paseerattua tomaattia
1-2 dl kasvislientä
selleriä, rosmariinia, mustapippuria

1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl mozzarella juustoraastetta
suolaa, valkopippuria

mozzarellaraastetta

Tee ensin pastataikina. Mittaa jauhot pöydälle. Ota sivuun 1/2 dl jauhoja. Riko munat kulhoon, kaada sekaan pieni erä jauhoja ja öljy. Kaada seos jauhojen päälle, mausta suolalla ja sekoita taikinaksi. Vaivaa 10 minuuttia. Laita kelmuun käärittynä, jääkaappiin vetäytymään.
Tee kastikkeet.
Kauli pastataikina koneella 5 asteeseen asti.
Kokoa lasagne laittamalla vuorotellen sienikastiketta, valkokastiketta ja pastalevyjä. Päällimmäiseksi pastalevy, valkokastiketta ja runsaasti mozzarellaraastetta.
Paista 200 asteessa n. 1/2 tuntia.

Suppilovahverokeitto

Olen alkanut pitää suppilovahveroista, vaikka kanttarellit ovatkin edelleen ykkössuosikkini.

Suppilovahverokeitto

1 l suppilovahveroita
sipuli
valkosipulinkynsi
porkkana
öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1/2 l kasvislientä
1/2 l maitoa
2 rkl Pirkka Italianyrtit-tuorejuustoa
selleriä, rosmariinia, mustapippuria, (suolaa), persiljaa

Helppoa kuin sushinteko! ?

Kaupassa ollessamme huomasimme tarjouksessa Sushikit-pakkauksen. Ei kun paketti pakkasesta koriin ja nopea iltapala on valmis! Kotona, tarkemman perehtymisen jälkeen, huomasin, että sushit eivät olleetkaan sulata ja pöytään -juttu, vaan kaikki ainesosat olivat siististi yksittäispakattu ja paketin kyljessä sekä sisällä kokoamisohjeet (erilaiset englanniksi ja suomeksi?!). Huom. myös kertakäyttöhansikkaat!? Hälytyskellot alkoivat jo hieman soida, mutta "kokeneena" sushintekijänä, töihin mars!

Riisi kuumenemaan ja pikkupaketit auki. Onneksi kotoa löytyi kurkkua ja paprikaa, sillä tuoretuotteita pakkaus ei, yllätysyllätys, sisältänyt. Aineet näyttivät ja tuntuivat (vielä) hyviltä. Riisin oltua ohjeen mukaisen ajan kuumassa vedessä, eikun paketti auki ja etikka sekaan. Siitä sitten pienen odottelun jälkeen puristaisin pieniä Nigiri-susheja! Kädet riisiin ja kädet olivat TODELLA RIISISSÄ! Ehkä ne kertakäyttöhansikkaat olisivat nyt olleet tarpeen!

En sitten tehnyt Nigirejä, teenpä sen sijaan Maki-rullia. Samalla huomaan, että pakkauksessa ei ole kuin yksi levy, mutta ei hätää, kaapissani on apu tähänkin ongelmaan. Tosin levyjä ei ollut paahdettu, joten näppärästihän hoidan ensin sen toimenpiteen. Ensimmäisen kerran muuten, ja hämmästyin todella, kun ruskea levä muuttui pannun kuumuudessa vihreäksi!!! Mutta taas Makin kimppuun, levälevy matolle (aijai, enpäs tehnytkään ohjeen mukaan mitään kelmuhässäkkää, kun kerran taloudesta löytyy aito bambumatto!) ja riisi, lohitanko, kurkku sekä porkkana päälle ja rullaus. ("Kaukaa viisas" ja varsinkin nyt jälkiviisas, laittaa ensin levälevyn ja sitten riisin, ei toisinpäin kuten ohjeessa neuvottiin.) No, mikäs se sieltä maton päästä pilkistää, lohitanko ja toisesta päästä pursuaa riisiä! Tiukempi ote - ja nyt molemmista päistä tunkee riisiä, paprikaa ym. En luovuta, kai sinne sisäänkin jotain on jäänyt? Terävällä veitsellä leikkaus, ohjeen mukaan 2 cm viipaleita, otan varman päälle ja YRITÄN 4 cm siivua. Ei onnistu, rulla liitsaantuu läjään. Ei tullut Maki-rulliakaan...

Sushisanastoon perehtyneenä, tiesin, että on olemassa myös Temaki-susheja. Levälevyt saksilla pienemmiksi, kaunis tarjolleasettelu ja ruoka oli valmis. Syömäpuikot jätimme toiseen kertaan! - "helppoa ja nautinnollista"! ;)

Onneksi kaikkien aineiden maku oli erittäin hyvä ja esim. seesaminsiemenet olivat susheissa uusi ja kokeilemisen arvoinen tuttavuus.

20.10.11

Kurpitsoita, plussa- vai lottopalloja?

Ei, vaan kudepalloja. Isot oranssit pallot ovat peräisin aiemmin saamistani kudesykkyröistä. En kyllä tiedä maksaako vaivan selvittää kasat, sillä samalla työllä ne varmaan saisi kerittyä suoraan sukkulalle.

No, mistä tämä yht´äkkinen kiinnostus matonkuteisiin? Näpsässä tietenkin alkaa uusi paja; matonkudonta. Aihe, joka tuntuu vievän meikäläisen ainakin mukanaan. Kodin lattialla on palloja jonossa, joista yritän saada seitsemän oikein eli toisiinsa sointuvat värit. Että se on VAIKEAA! Olen varmaan aiemminkin valittanut (ruskeanvihreiden) värisilmieni puutetta. Lisäksi pelkään, että suunnittelemani ruskea-oranssimatto vie ajatukset liikaa 60- - 70-luvulle. Paitsi sieltähän suurin osa vaatteista, joista kuteetkin on leikattu, ovat peräisin.

Lakanat riekaleiksi!

Tässä ei ole kyse mistään suuremmasta riidasta, vaikka loma onkin mennyt lakanoita repiessä. "Hiutuneet";) lakanat ne vain päätyvät matonkuteiksi. Tämäkin kuvan lakana oli kyllä niin iloisen värinen ja hauska kuosiltaan, että oli ihan sääli se repiä. No, sille koittaa uusi elämä räsymattona!

19.10.11

Kirja & taulu

Kirjoitinkin jo aiemmin Näpsän kirjansidontapajasta. Siellä on ollut täysi tohina päällä, vaikka tuntuu etten ole saanut paljoa aikaiseksi. Tekniikka vain on kaikkine eri vaiheineen niin aikaa vievää; tarkkaa mittaamista, leikkaamista, liimaamista, kuivumisen odottamista...

Tässä kuitenkin ensimmäinen itse sitomani kirja! Vielä en tiedä, mihin käyttötarkoitukseen sen maltan ottaa.Altsun tekeminen tuotti vaikeuksia, vaikka aihe olikin itselläni jo mielessä. En lopultakaan saanut ideaa suunnittelemani "lintukirjan" toteuttamiseen, joten muokkasin vanhasta kalenterikirjasta reseptikirjan. Voihan sinne koota vaikka linturuokien reseptejä; miten olisi alkajaisiksi esim. fasaanipaisti! Yllättävää oli myös se, miten vaikeaa oli tehdä päätös "tuhota" ja muuttaa kirja joksikin toiseksi. Kirjojahan pitää kohdella kauniisti!

Ja koska mitään ei voi heittää pois, myös muiden Näpsäläisten altsumateriaaleja päätyi minun tauluuni.

Ilma - lento - keveys!

Ranskalainen lihapata

Lihapataan käytin paljon oman maan satoa; sipuleita, porkkanoita ja mausteena yrttejä. Peura ja suppilovahverot ovat vanhempieni "takapihalta".

Ranskalainen lihapata (luettelo raaka-aineista)

peuran palapaistia
sipulia
valkosipulia
porkkanaa
suppilovahveroita
öljyä
paprikajauhetta
tomaattipyrettä
varsiselleriä
rosmariinia
timjamia
persiljaa
neilikkaa
laakerinlehti
mustapippuria
liemikuutio
vettä
punaviiniä

18.10.11

Siken sämpylät

Sikke Sumari teki näitä maailman helpoimmiksi mainostamiaan sämpylöitä eräässä ohjelmassaan. Otin ohjeen talteen ja ehdin jo hukatakin sen, mutta onneksi se löytyi netistä. Helppoja ja herkullisia tosiaan, mutta eivät kovin nopeita.

Maailman helpoimmat sämpylät

25-30 g tuoretta tai 2 ps kuivahiivaa
7.5 dl vettä
1.5 rkl suolaa
1.5 dl ruisjauhoja
1.5 dl hiivaleipäjauhoja
kourallinen pellavansiemeniä
11-12 dl vehnäjauhoja
(sokeria)

Sekoita aineet nopeasti keskenään, älä vaivaa!. (Jos käytät tuorehiivaa, liota se ensin veteen.) Taikina saa olla melko löysää. Ripottele päälle hieman jauhoja. Mummulta perityn tavan mukaan, teen myös aina ristinmerkin leivän päälle. Luin joskus, että tavalle on erilaisia selityksiä; luonnollisesti sillä siunataan leivän tekoa, erään teorian mukaan se edesauttaa taikinaa kohoamaan tasaisemmin. Joka tapauksessa, anna taikinan kohota vedottomassa paikassa kaksi tuntia (itse laitoin taikinakulhon mikroon).
Pyöräytä taikinaa muutaman kerran ja ota lusikalla möykkyjä pellille. Ripottele päälle runsaasti jauhoja ja laita heti kuumaan, 230 asteiseen uuniin sekä paista n. 20 minuuttia. Puolittamalla määrät sain tusinan sämpylöitä.

Vielä chorizo-makkaraa...

Chorizo-makkara on tulista ja siksi riittoisaa. Tämä ruoka on tehty samalla reseptillä kuin kana-chorizo-paistos, mutta broileri vaihtui makkaraan ja mukaan laitoin myös porkkanaa. Eli vähän niinkuin terveellisempi ja hienompi versio makkaraperunoista ;). Vaatii vähän enemmän vaivaa kuin valmiit ranskalaiset pakasteesta, mutta on herkullisempaa!

15.10.11

Fisherman´s pie

Shephard´s pie - onnistuu se kalastakin! Ruoan nimen kyllä halusin vaihtaa. Jääkaapissa oli perunamuusin loppu ja graavilohta. Paljon muuta ei sitten kaapeista löytynytkään ja ruokaa oli saatava melko pikaisesti. Googletin vähän ja muutkin olivat kokeilleet kalan ja muusin yhdistelmää. Lopputulos ei ollut kovin näyttävä, mutta maku hyvä.

Fisherman´s pie

n. 3 dl perunamuusia
loraus (kolmen juuston) ruokakermaa
muna
suolaa, valkopippuria

voita
sipuli
valkosipulinkynsi
(porkkana)
2 tl tomaattipyrettä
muutama graavilohisiivu
1 rkl (yrtti)tuorejuustoa
mustapippuria, tilliä

(ruis)korppujauhoja

Sekoita muusiin kerma, muna ja mausteet. Suikaloi sipuli (ja porkkana) ja kuullota valkosipulin kanssa voissa. Mausta ja lisää juusto sekä suikaloitu lohi. Silppua sekaan runsaasti tilliä. Kaada voidellun vuoan pohjalle ensin kerros muusia, päälle lohiseosta ja sitten loppu muusi. Ripottele pinnalle korppujauhoja, valkopippuria sekä voilastuja. Paista 200 asteessa n. 1/2 tuntia.

9.10.11

Cassoulet

Eurooppalainen tori tekee tehtävänsä - tekee mieli kokeilla vähän perinteisistä poikkeavampia ruokia. Muita hyviä inspiraationlähteitä ovat erilaiset blogit ja TV:n ruokaohjelmat.

Ostin varta vasten puy-linssejä, koska Jamie Oliver teki niistä viimeisimmässä ohjelmassaan lisuketta ankankoiville. Punnitse ja säästä -kauppa on muuten melkoinen aarreaitta. En ollut vähään aikaan siellä käynytkään ja valikoima oli entisestään vain monipuolistunut. Erinomaista on myös periaate, että voi ostaa vain sen verran kuin tarvitsee eli jos haluaa esimerkiksi kokeilla tai maistaa jotain uutta, ei ole pakko ostaa suurpakkausta. Ankankoipia confit en tähän hätään nyt löytänyt, joten tein reseptiä varioiden toisenlaisen ruoan.

Cassoulet on kuin ranskalainen versio suomalaisesta papusopasta. Tämäkään puy-linsseistä tehty versio ei ollut kovin kauniin näköinen, mutta nopea, herkullinen ja täyttävä ruoka. Ilman lihaa, tämä on hyvä ja ravitseva kasvisruoka.

Linssi-cassoulet

n. 50 g possun savukylkeä
oliiviöljyä
sipuli
valkosipulinkynsi
2 porkkanaa
peruna
selleriä
1 dl huuhdeltuja (puy-)linssejä
1 l liha- tai kasvislientä
mangoldia tai pinaattia
laakerinlehti, rosmariinia, valkopippuria, persiljaa

ranskankermaa

Huuhtele linssit kylmällä vedellä. Paloittele possunkylki sekä vihannekset, perunaa lukuunottamatta. Kuullota possua ja kasviksia öljyssä hetken aikaa ja lisää liemi, linssit sekä mausteet. Keitä n. puoli tuntia ja murskaa keitossa kypsynyt peruna. Lisää keittämisen loppuvaiheessa silputut mangoldit tai pinaatit. Tarjoile ranskankerman ja hyvän, vaalean leivän tai patongin kera.

8.10.11

Talvikurpitsa

Kaupassa oli niin suloisen näköisiä, pieniä kurpitsoita (googlettamalla päättelin lajikkeen olevan Sunshine?), että oli pakko ostaa yksi. Ajattelin, että jos en tee siitä ruokaa, on se kaunis koristeenakin. Lopulta se päätyi erinäisiin ruokakokeiluihin. Kokeiluja tosiaan, sillä en ole aikaisemmin talvikurpitsaa itse laittanutkaan.

Yllätyin, miten monipuolinen kurpitsa onkaan. Mieto maku sopii sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Malto oli kauniin keltaista, joten siitä sai myös "silmänruokaa".


Kurpitsakeitto

oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 300 g pala kurpitsaa
1 l kana- tai kasvislientä
1 dl kermaa
(Maizena-suurustetta)
laakerinlehti, valkopippuria, (sitruuna)timjamia

Paloittele kurpitsan malto ja sipulit. Kuullota öljyssä hetken aikaa. Lisää liemi ja mausteet. Anna kiehua n. puoli tuntia. Poista laakerinlehti, lisää kerma ja soseuta. Halutessasi voit suurustaa keiton vielä maizenalla.


Makea kurpitsapaistos

voita vuoan voiteluun
n. 200 g kurpitsaa
2 dl maitoa
pala vaniljatankoa
2 rkl rommia tai konjakkia
2 munaa
1/2 dl sokeria

Paloittele kurpitsa ja keitä kypsäksi maidossa, jossa on mukana vaniljatanko (n. 1/2 h). Vatkaa munat ja sokeri. Poista vaniljatanko ja soseuta kurpitsa maitoon. Mausta rommilla tai konjakilla. Yhdistä kurpitsaseos ja munavaahto. Kaada voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Tarjoile esim. kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Ps. Ja arvatenkin otin kurpitsansiemenet talteen, huuhtelin ja aion paahtaa ne. Osan otan sivuun kevättä varten... ;)

7.10.11

Anna hyvän kiertää!

Tämä ohje oli eräästä blogista, johon se puolestaan oli lainattu eräästä toisesta blogista... Hyvää ja nopeaa illanistujais- tai saunanjälkeisruokaa, kuten ohjeessa vinkattiinkin.

Sainpahan syyn myös poiketa Eurooppalaisella-torilla hakemassa raaka-aineita.

Broileri-chorizo-paistos

broilerinkoipia
chorizo-makkaroita
perunoita
punasipuli
oliiveita
oliiviöljyä
oreganoa
paprikajauhetta
(suolaa)

Voitele uunivuoka öljyllä. Lisää kaikki aineet vuokaan ja sekoita hieman. Kaada päälle vielä öljyä. Paista 225 asteessa 15 minuuttia, alenna lämpö 175-200 asteeseen ja paista vielä 50 minuuttia.

3.10.11

Ahvenfileet vihannespedillä

Tässä meren ja oman maan suurta satoa ;)

Vihannekset ahvenfileiden alla olivat; vaha- ja härkäpavut, joita kiehautin n.10 min. ennen nopeaa kuullottamista sekä babyporkkanat (jotka tahtomattaan jäivät kehityksessään jälkeen...) mangoldi, lehtikaali ja kurpitsankukka sekä mausteena sitruunatimjami, hunaja, suola ja balsamiviinietikka. Poikkeuksellisesti leivitin tällä kertaa ahvenfileet. Herkullista!

23.9.11

Omenapiirakka

Taas uusi kokeilu, ja aina nämä maistuvat edellisiä paremmilta. Olen useampaan otteeseen nyt syksyllä reseptejä selaillessani nähnyt omenapiirakkaan käytetyn mantelimassaa. Rupesin etsimään ja vertailemaan eri ohjeita ja päädyin seuraavaan Jauhot suussa -blogin reseptiin. Tällä kertaa en edes muokannut ohjetta muutoin kuin, että puolitin mantelimassan määrän. Hyvin manteli maistui, joskaan koko pötkökään ei olisi varmaankaan ollut liikaa. Paistoajaksi riitti 20 min 200 asteessa ja 5 min 175:ssä.

Omenapiirakka mantelimassalla

125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 keltuainen

75-150 g mantelimassaa
3 omenaa
2 munaa
200 g ranskankermaa
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Nypi voi ja kuivat aineet. Sekoita joukkoon keltuainen. Painele taikina vuoan pohjalle. Kauli päälle mantelimassa. (Minä nypin sen pieninä paloina sormin.) Lohko omenat ja asettele vuokaan. Sekoita loput täytteen ainekset ja levitä omenalohkojen päälle. Paista 200 asteessa 25 minuuttia, alenna lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes piirakka saa kauniin värin. (Luulen, että alun kuuma uuni, paahtaa pohjan voin herkullisen pähkinäiseksi! Piirakka kannattaa muutenkin paistaa tarpeeksi ruskeaksi.)

Berlusconi

Kotipizza myy pizzaa nimellä Berlusconi. Olen jäänyt siihen vähän koukkuun ja jo monena syksynä, kanttarellien aikaan olen tehnyt siitä oman versioni. Oma siten, että pohjataikinassa ei ole ruista kuten alkuperäisessä. Pohja on vanha tuttu Jamie Oliverin eli:

2 dl vehnäjauhoja
3 dl durumjauhoja
suolaa
2 tl sokeria
2 dl vettä
10 g tuoretta hiivaa (tai 1/2 ps kuivahiivaa)

Liota hiiva veteen. Tee jauhoista kasa pöydälle. Mittaa siihen myös suola ja sokeri. Tee keskelle jauhoja kuoppa, johon kaadat vesi-hiivaseoksen. Sekoita, ja vaivaa taikinapalloa vähintään 10 minuuttia. Itse laitan pallon tiiviiseen kulhoon nousemaan n. 15 minuutiksi.
Kauli ohueksi ja nosta pohja oliiviöljyllä voidellun ja jauhotetun folion päälle. (Yleensä olen tehnyt taikinasta kaksi pizzaa, mutta nyt tein vain yhden. Makuasia pitääkö ohuesta vai pullamaisesta...) Levitä pohjalle tomaattikastike, juustoraaste sekä täytteet.

Berlusconissa täyte on:
esipaistettuja kanttarelleja, parmankinkkua ja punasipulia (punasipulit nyt itsekasvattamia minikokoisia, mutta sitäkin aromikkaampia;)).

Paista 250 asteessa (kiertoilmassa) 10 minuuttia. Ripottele lämpimän pizzan päälle oreganoa (itse laitoin kuivaamaani kreikanmeiramia).

19.9.11

Keltahaarakkaat

Edellisellä kerralla vanhempieni kanssa metsässä kävellessämme pohdimme juuri, miten keltahaarakkaita ei näe metsässä oikeastaan lainkaan. No, nyt sitten törmäsimme neljään muhkeaan palleroon. En kylläkään poiminut niitä, kun en ole niihin tottunut. Hassua sinänsä, miten joistain sienistä vain tulee suosikkeja, ja niitä sitten poimii vuodesta toiseen.

Strawberries eli olkimarjat

Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, mansikanrönsyjä on riittänyt vaikka muille jakaa. Viikonloppuna tein mansikkamaan vanhemmilleni. Harmi, ettei minulla ollut keväällä omalle maalleni olkia. Maasta tuli nyt mielestäni paljon "luomumman" näköinen...

Kurpitsavaunut!

Klo 24.01 nämä voivat muuttua hiiriksi!

Omenakakkua palomiehille...

...onneksi ei! Mutta lähellä oli, ettei palovaroitin pärähtänyt soimaan. Kokeilin uutta Martinex-irtopohjavuokaani ja totesin, ettei siitä ainakaan kuumaan uuniin ole. Pohja oli niin "irtonainen", että valutti rasvat uunin pohjalle sillä seurauksella, että intiaanitkin olisivat olleet kateellisia savumerkeistäni. Kaiken lisäksi uunimme on jokin "itsestään puhdistuva", joten siinä sitten mietin, millä saan palaneen rasvan pois uunin pohjalta... Onneksi kakku ei ottanut makua kärystä ja onnistui kuohkeana ja mehukkaana.

Ps. Pitäisiköhän laittaa reklamaatio Martinexille...

16.9.11

Kasvis-broilerikeitto

Tämä keitto kävisi vaikka nyt niin muodikkaille karppaajille. Idean tähän maukkaaseen ruokaan sain Maku-lehden syksyisestä broilerkeitosta.

Kasvis-broilerikeitto

maustamattomia broilerinfilesuikaleita
kesäkurpitsaa
porkkanaa
kaalia
sipulia
valkosipulia
mangoldia
öljyä
kanalientä
basilikaa
nuudeleita
pippuria

Paloittele kasvikset ja raasta kaali. Ruskista broilerinsuikaleita ja vihanneksia hetki pannulla. Lisää liemi ja mausta. Pätki lopuksi joukkoon nuudelit (käytin läpinäkyiä mungpapunuudeleita).

Nappipannu

Hauskannäköistä nappiruokaa! Pannulla on bratwurstia ja makkaraa, omasta maasta kesäkurpitsaa, hopeasipulia, paprikaa ja mangoldia. Mausteena on suolaa, pippuria sekä pienilehtistä basilikaa.

12.9.11

Omppupomppupiirakkaa

Meillä kun tuota säilytystilaa ei ole liiemmälti, niin esim. omputkin pitää käyttää nopeasti. Ilokseni huomasin, että vanhemmiltani tuomani Samo-omenat olivat säilyneet varsin hyvin. Saa nähdä, miten hyvin säilyy niistä leipomani piirakka... ;).

Ohje oli täältä, mutta puolitin pohjataikinan ja maidon sijasta käytin piimää.

Vielä kerran ahventa....

Tämä vaan on niin hyvää: ahvenfileitä voissa paistettuna, kanttarellikastiketta ja perunaa!

Sen seitsemän yrttiä!

Totta on, että mitä enemmän yrttejä leikkaa, sitä rehevämmiksi ne kasvavat. Kivikko oli taas täynnä uusia versoja, vaikka vain kaksi viikkoa sitten parturoin sen. Voi, kun saisin välitettyä tänne sen tuoksun, joka leikatuista yrteistä tuleekaan!
Otin taas talteen aimo kimput eri yrttejä (sitruunatimjami, salvia, iisoppi, samettirakuuna, meirami, kreikanmeirami, minttu, laventeli, basilika) laitoin ne lajeittain pusseihin, nimet päälle ja kotona ripustin ne "roikottimeen" sievinä kimppuina kuivumaan. Toivottavasti maut säilyvät raikkaina. Kasvimaalla todella hyvin tänä vuonna kasvanut lehtipersilja päätyi pakastimeen, sillä siellä sen maku ja väri pysyvät parhaimpina.

"Lintukirja"

Näpsässä alkoi kirjansidontapaja. Teemme kolme kirjaa, joista yksi on sidonnan opettelua, toinen sisällöllinen kirja, aiheena "lintukirja" ja kolmas "altsu" eli altered book eli muunneltu kirja.

"Lintukirjasta" tuli heti mieleeni kesäiset edesottamukset lintujen kanssa mökillä, joten eiköhän siitä tule sisältöä!?

Tästä pesästä ei ollutkaan vielä kuvaa; tötterön olivat rakentaneet harmaasiepot. Ne kiertelivät jonkin aikaa ahkerasti pesän lähellä koivuissa. Emme ole aivan varmoja, pelästyivätkö he meidän grillausta niin, että hylkäsivät pesän tai sitten pikkuiset olivat ennätysnopeita ja varttuivat pian muuttokuntoon. Pesä oli todella korkea ja tiivis, mutta munia siinä ei ollut, kun tipautin sen myöhemmin laudan päältä, saunan päädystä.

Kukkasipuleita ja mansikkamaa

Ensi keväänä ja kesänä on luvassa kukkaloistoa ja runsas mansikkasato! ;) No, sitten sen näkee, mutta ainakin istutin maahan pikkutulppaneita (Red Hunter), lumikelloja ja kevätkurjenmiekkoja. Huomasin, että sama väriteema jatkuu aina; punaista, valkoista ja sinistä!

Mansikkamaakin on laajentunut yli puolella. Sitä mukaa kun rönsyjä tulee, istutan niitä maahan. Nyt jouduin jatkamaan jo perustusta ja muoviakin. Pieniä ovat, mutta katsotaan lähtevätkö kasvuun.

Kanttarellibruchetta

Vanha ohje tuli onneksi mieleen, kun piti saada nopeasti jotain pikkupurtavaa saunan jälkeen ...ja kun jääkaappi pursuaa kanttarelleja! Kanttarellibruchetta oli nyt siis juuri sopiva vaihtoehto.

5.9.11

Woehan Wellington!

Onneksi en antanut periksi, vaan kokeilin taas tehdä Wellingtonin pihviä, joka edellisellä kerralla vähän epäonnistui. Nyt tulos oli lähes täydellinen... Lisukkeena olleet uunipunajuuret täydensivät ruoan herkullisuuden. Salaattina oli sekoitus jäävuori- ja punaista salanovasalaattia, omenaa sekä pähkinäsekoitusta. Kastikkeena salaatissa sitruunaöljy, ripaus mustapippuria ja suolaa.
Jälkiruokana omenapai vaniljakastikkeella.

Beef a´la Wellington

1/2 l sieniä (kanttarelleja ja suppilovahveroita)
sipuli
voita

2 rkl marsala-viiniä
persiljaa, suolaa, valko- ja mustapippuria, sinappia
300 g hirvivasikanfilettä
2 lehtitaikinalevyä
1 muna

Laita taikinalevyt vähän päällekkäin reunoistaan ja kauli ne hieman ohuemmiksi. Näin saat yhden levyn.
Pilko sipuli ja sienet. Paista pannulla voissa, lisää viini, valkopippuri ja suola sekä persilja. Levitä seos taikinalevylle n. fileen pinta-alan kokoiselle alueelle.

Sivele fileen pintaan aavistus sinappia, rouhi päälle mustapippuria ja suolaa. Ruskista filee hyvin kauttaaltaan. Nosta se sieniseoksen päälle ja valuta vielä pannuun mahdollisesti muodostunut neste. Tarkista, että sieniseosta tulee koko fileen ympärille. Kääri file taikinaan. Levyn päistä voi leikata ylimääräisen taikinan pois ja käyttää esim. koristeluun. Voitele paketti munalla.
Paista 225 asteessa, niin että paistomittari näyttää 55 astetta (n. 20 minuuttia). Silloin filee jää hieman roseeksi sisältä.

Uunipunajuuret

4 kpl pieniä, uusia punajuuria
oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa, salviaa
rucolaa


Kuori punajuuret ja lohko neljään osaan. Laita uunivuokaan ja pyörittele öljyssä. Mausta pippurilla, suolalla ja tuoreella salvialla. Paista 200 asteessa 30-45 minuuttia. Revi lämpimien, kypsien
punajuurten joukkoon rucolaa.

Annoskuva

Vispipuuro

Sieniä lähdimme etsimään, mutta poimimme vielä myös mustikoita, joiden aika alkaa kyllä valitettavasti olla ohi. Metsäautotie oli melko kansoitettu, sillä monet olivat jo seuraavan syksyn herkun eli puolukoiden kimpussa. Me poimimme puolukoita vain vajaan litran, jotta saimme vispipuuroaineet.

Terveellisempi vispipuuro (=kuoret mukana)

3 dl puolukoita
7.5 dl vettä
1 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1.25 dl mannaryynejä

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola ja puolukat. Keitä n. 5 minuuttia. Lisää mannaryynit kiehuvaan seokseen koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja laita esim. kylmää vettä olevaan altaaseen jäähtymään n. 15 minuutiksi. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Torvisienikeitto

Sain lähes hullun maineen, kun tongin metsässä sammalet lentäen ja päästin riemunkiljahduksia. Vihdoin löysimme mustatorvisieniä. Olivat kyllä mokomat hyvin piilossa. Kanttarelleja löytyi myös paljon, vaikka emme olleet edes "ykköspaikallamme". Suppilovahverotkin olivat jo aluillaan.
Torvisienistä tein heti tuoreeltaan keiton ihan perinteiseen tapaan.

Torvisienikeitto

mustatorvisieniä
sipuli
voita
vehnäjauhoja
kasvislientä
kermaa
sulatejuustoa
suolaa, pippuria, persiljaa