29.1.12

Kylmäsavulohisalaatti

Tänään piti saada nopeasti kevyttä ruokaa aamupäivälle, ja illalla syömme sitten tukevammin. Jääkaappiin oli jäänyt blinien jälkeen muutama siivu kylmäsavulohta, joten kehittelin salaatin niiden ympärille. Tai, netistä löytyi taas hyvä ohje Maku-lehden sivuilta, jota en edes tällä kertaa paljoakaan muokannut. Salaatin raaka-aineiden mitoissa oli kyllä joitain virheitä ;)

Kylmäsavulohisalaatti
quinoaa
vettä
suolaa

erilaisia salaatinlehtiä
kurkkua
paprikaa
suolakurkkua
kirsikkatomaatteja
herneitä
punasipulia
kylmäsavulohta
kananmunaa
tilliä
herneenversoja
kapriksia
sitruunanviipaleita

Kastike:
oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria
suolaa
hunajaa

Aloita huuhtelemalla ja keittämällä quinoa. Revi sillä aikaa salaatin lehdet, paloittele kurkut, paprika ja sipuli pieneksi kuutioksi. Jäähdytä quinoa ja kokoa salaatti. Lohen, tillin, kananmunat, herneenversot, kaprikset sekä sitruunanviipaleet voi jättää koristeellisesti pinnalle.
Kaada päälle kastike.

28.1.12

Punajuuri-palsternakkakeitto

Työkaverini kehui punajuuri-palsternakkakeittoaan, joten minunkin piti sitä kokeilla. En tiennyt tarkkaa reseptiä, mutta löysin nettiä selaillessani tällaisen, joka on ollut alkuaan Helsingin Sanomissa.
Meillä sattui olemaan pussi pähkinäsekoitusta, joten korvasin ohjeessa olleen pekonin pähkinöillä. Erittäin hyvää ja keitto lämmitti mukavasti pakkaspäivänä! Ulkonäöltään keitto sopisi vaikka ystävänpäivänä tarjoiltavaksi ;)

Punajuuri-palsternakkakeitto

oliiviöljyä
2-3 punajuurta
1 pieni palsternakka
sipuli
valkosipulin kynsi
vaalea leipäviipale
kasvislientä
ranskankermaa
mustapippuria
basilikaa

(pähkinöitä)

Kuutioi kasvikset, kuullota hetki öljyssä ja lisää liemi sekä mausta pippurilla. Anna kiehua kypsäksi (n. 30 min.). Soseuta ja lisää ranskankerma sekä basilika. Valmiin annoksen voi koristella pähkinöillä, ranskankermalla, basilikalla...

20.1.12

Räsymattoa Kiikan malliin

Kokeiluprojektini Kiikkalainen matto on nyt valmis. Malli on ollut mielessäni koko mattopajan ajan. Kaikki sai alkunsa, kun selailin vanhaa Kodin Pellervo -lehteä. Lehdessä oli kuvia Kiikan mallin mukaan tehdystä matosta ja muutamalla sanalla annettu ohjeita siitä, miten matto suunnitellaan ja tehdään. Yritin hakea myös netistä tietoa ja jotain osviittaa sainkin sieltä täältä, mutta varsinaista ohjetta ei löytynyt mistään. Haastattelin tuntemiani matonkutojia, joista monet sanoivat kuulleensa kiikkalaisella tavalla tehdyistä "sävytysmatoista", mutta kukaan ei tuntenut tarkempaa tekniikkaa. En siis ole aivan varma siitä, onko matto täysin oikeaoppisesti tehty, mutta kivan näköinen siitä tuli ja muistuttaa kyllä kuvissa näkemiäni.
Mattoa oli joka tapauksessa hauska suunnitella ja pohtia sen toteuttamista. Matto matkaa taas mökille ja kuteita lajitellessani, mietin että kierrätystä parhaimmillaan. Takaisin pääsevät mökin verhot, isäni ruutupaita, joka päällään hän kalasteli ja maalasi mökin punaiseksi jne. Matkan varrella sain kokea myös monia yhtymäkohtia Kiikkaan. Nämä muistot lisäävät maton sävyjä niin tummempaan siniseen kuin pirteään punaiseenkin...
Mutta itse maton tekemiseen. Kodin Pellervo -lehdessä oli ehkä ne tärkeimmät ohjeet; kuteet järjestellään sävyittäin, ne leikataan pätkiksi, jotka ovat 2.25 cm x loimen leveys ja kudepätkät yhdistetään joko solmimalla tai ompelemalla ne yhteen. Näistä yhdistetyistä kuteista muodostuu mallikerta ja ne kiedotaan yhdeksi palloksi odottamaan kutomisvuoroaan. Jos matosta haluaa symmetrisen mallikertoja pitää olla parillinen määrä. Matto on tällä tekniikalla työläs alkuvalmisteluiltaan, mutta nopea kutoa. Itse suunnittelin kudepallot niin, että kudemäärä mahtui kerralla sukkulalle. Yleensä matot suunnitellaan niin, että värit liukuvat tummasta vaaleaan, mutta minä valitsin taas punaisen ja sinisen sävyjä. Sävytysmaton hyviä puolia ovat mm. ne, että pienetkin kudemäärät voi käyttää hyväksi, matosta tulee aivan symmetrinen eikä mikään kude lopu kesken kutoessa.
Työläyttä itselleni toi se, että kunnon ohjetta ei ollut. Niinpä aloitin laskemalla vanhasta matosta sen, kuinka monta kudetta tietylle mitalle menee. Kun jokaisesta väristä tulee noin kaksi raitaa, päädyin siihen, että n. 25 cm:lle tarvitsen 23 kudepätkää. Valitsin värit, sommittelin kudepallot lattialla mieleiseeni järjestykseen, otin mittapalan avulla sopivat pätkät ja käärin kuteet palloiksi vuoron perään sinisestä punaiseen ja päinvastoin. Sen jälkeen ompelin kuteiden päät yhteen ja numeroin kudepallot. Kahdeksasta pallosta arvioin saavani 1,5 m mittaisen maton. Punnitsin myös pallot ja jokainen painoi n. 300 g. Maton alkuun ja loppuun kudoin 2,5 kertaa loimen leveydeltä aloittavaa ja lopettavaa tummansinistä kudetta, sillä jokaisen sävyn/kuteen aloituksen tulisi osua suunnilleen keskelle mattoa.

23 kudepalloa valmiina leikattavaksi 2 metrin pätkiin (loimen leveys 90 cm).


Maton mallikerran suunnittelua.


Kudepallot odottamassa päiden yhteenompelua.


Kudepallot numeroituina kutomisjärjestykseen.


Yksi kudepallo/mallikerta/300 g/25 cm/yksi sukkulallinen.


Ensimmäinen sukkulallinen/kudepallo/mallikerta kudottuna. Alussa on 2,5 kertaa loimen leveydeltä aloittavaa kudetta.


Vamis Kiikkalainen matto/8 kudepalloa/170 cm.

15.1.12

Perunablinit

Talviaikaan tekee aina mieli blinejä. Nyt kokeilin uutta perunablinien ohjetta, sillä peruna on suosikkijuurekseni. Nopeita, hyviä ja ruokaisia, mutta kaipasin sitä tuttua hapanta makua, jonka hiiva ja hapattaminen sekä tattarijauhot blineihin tuovat. No, lisukkeet olivat nyt pääosassa.

Taikinaan tulleet perunat piti ensin keittää ja sen jälkeen survoa. Olen joskus ostanut perunaprässin perunalumen tekoa varten ja nyt laite tuli taas tarpeeseen.

Ostin muutama vuosi sitten blinipannun, se on ehdoton blinien teossa. Blineistä tulee valurautaisen pannun avulla paksuja ja rapeita.

...ja taas Italiaan

Possua italialaiseen tapaan; Kantabrian pata. En muuttanut reseptistä muuta kuin, että korvasin makkaran Jerky-lastuilla. Tulinen makkara olisi kuitenkin varmaan tuonut kaivattua "potkua" ruokaan. Hyvää silti ja melko tuhtia papuineen kaikkineen.

8.1.12

Italiasta Ranskaan 6 h

Nettiä selaillessani löysin Ruokalan sivuilta mielenkiintoisen reseptin - Gnocchi alla Sorrentina. Jääkaapissa oli muutama keitetty peruna ja muutkin ainekset löytyivät helposti, joten kokeilemaan. Ihan hyvää, mutta omasta mielestäni kastike kaipasi jotain särmää. Toki tein jo hieman lisäyksiä alkuperäiseen reseptiin, mutta en tiedä, olisiko kastikkeen pidempi hauduttaminen auttanut?
Onneksi puolitin gnocchien ohjeen, sillä nytkin laitoin puolet pakkaseen. Sattumaa oli, että sain taikinaan hyvän koostumuksen, sillä en jaksanut mittailla aineita sen tarkemmin. Muistelin, kun joskus aiemmin olen gnoccheja tehnyt, että homma olisi ollut sotkuisempaa. Nyt en muuta kuin sekoitin aineet keskenään, pyörittelin tangon, pätkin sen ja painelin peukalon sekä haarukan välissä kiekkoja pikku kupeiksi...

Gnocchit alla Sorrentina

3 keitettyä perunaa
1 muna
n. 1.5 dl durum-jauhoja

oliiviöljyä
paprikajauhetta
valkosipulin kynsi
pala selleriä
kirsikkatomaatteja
hunajaa
balsamicoa
1 prk tomaattisosetta
loraus valkoviiniä
pieni pala kasvisliemikuutiota
pippuria, suolaa

mozzarella-juustoa
tuoretta basilikaa
parmesan-juustoa

Tee ensin gnocchit. Raasta perunat. Sekoita raaste, jauhot ja muna. Anna taikinan levätä hetki, pyörittele siitä tanko ja leikkaa pieniksi paloiksi. Pyörittele palat haarukkaa apuna käyttäen pieniksi kupeiksi.
Tee kastike ja keitä gnocchit suolatussa vedessä. Valuta kypsät gnocchit ja lisää ne kastikkeeseen. Paloittele joukkoon loppuvaiheessa myös mozzarella sekä silppua sekaan runsaasti basilikaa. Lautasella, kastikkeen päälle voi raastaa vielä parmesania.


No, illemmalla jatkojalostin lopun kastikkeen, josta sattumat oli jo poimittu, MTV:n Makuja -sivujen ranskalaiseksi linssipadaksi ;)

Linssi-makkarapata

1 dl Puy-linssejä
oliiviöljyä
sipuli
valkosipulin kynsi
porkkana
pala selleriä
tomaattikastiketta
kasvislientä
timjamia
laakerinlehti
mausteneilikkaa
pippuria
suolaa
kinkkua
makkaraa
basilikaa
persiljaa

Huuhtele linssit. Kuullota sipulit, porkkana ja selleri. Kaada pannulle myös kinkkusuikaleet, tomaattikastike ja kasvisliemi. Lisää linssit ja mausta. Anna hautua n. 20 minuuttia. Paista makkarat ja lisää ne kypsän padan päälle. Koristele basilikalla ja persiljalla.


Ruokaharrastukseni koki kovan kolauksen, kun Ilta-Sanomien Ruokalan Blogi -osio lakkasi päivittymästä. Onneksi löysin samat blogit nyt hieman eri osoitteesta.

6.1.12

Pia kutoi mattoa, sinistä ja punaista

Mattoloma on ohi ja taas on ahkeroitu pajalla. Kudoin kangaspuissa, joissa loimen sidoksena oli pohjalainen kilpikangas, kaksi pientä mattoa. Toinen on tasaisen sinisävyinen ja toinen, tyylilleni poikkeuksellisena, punasävyinen.

Varsinkin punaiseen mattoon olen itse ihastunut. Kutoessa en ollut aivan varma lopputuloksesta, sillä läheltä katsottuna (=kutoessa) sain lähes migreenin. Pinkin, oranssin, mustan, vaalean- ja viininpunaisen yhdistelmä oli aika räikeä ja räväkkä, mutta lattialla värit tasoittuivat ja valmiista matosta tuli mieleeni kanervakangas.

Sidoksena kilpikangas tuntui olevan oikein hyvä "vetoketju"kuteilleni. Kuteet upposivat loimeen hyvin ja valmiista matosta tuli tasainen sekä jämäkkä.

Vielä yksi kurpitsajuttu

Nyt kokeilussa oli spagettikurpitsa. Olin alkujaan todella epäileväinen tämän kurpitsalajikkeen suhteen, mutta kun näin niitä kaupassa, ajattelin, että kokeillaan sitten. Googletin taas aikani ja vertailin ohjeita. Nettijutut eivät kyllä vieläkään saaneet mielenkiintoani heräämään, sillä spagettikurpitsa tuntui jakavan muidenkin mielipiteitä. Päädyin lopulta Herkkusuun reseptiin, jossa kurpitsa kypsennettiin (u)unissa ;).

Spagettikurpitsa uunissa kypsennettynä:

n. 1/2 kg spagettikurpitsa
oliiviöljyä
suolaa

mustapippuria

Pese ja kuivaa kurpitsa hyvin. Halkaise se pituussuunnassa puoliksi. Poista siemenet ja pehmeä sisus. Voitele leikkuupinnat öljyllä sekä ripottele päälle suolaa ja pippuria. Aseta puolikkaat leikkauspinta alaspäin voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Kypsyyttä voi kokeille tikulla. Jos tikku painuu mukavasti kuoren läpi, on kurpitsa kypsä. Anna puolikkaiden olla muutama minuutti ja kaavi sitten pituussuunnassa lusikalla pehmeää sisusta. Nopeaa, helppoa ja yksinkertaista ruokaa!

Joko minulle sattui hyvä kurpitsa tai sitten joku muu natsasi, mutta omasta (ja vaativan raadin, joka on jo melko kyllästynyt kurpitsaan) mielestä, ruoka oli herkullista. Kurpitsa sopi hyvin kevyeksi lisukkeeksi Mikon sitruunakanan kanssa. Siis kevyttä tosiaan; puolen kilon kurpitsasta söimme kaksistaan puolikkaan...

Myös ulkonäkö oli hauska; omituista, miten kurpitsa muuttuu spagetiksi!

Otin taas siemeniä talteen ja loput paahdoin. Joko niihin on jo kylläsynyt tai sitten nämä eivät oikein sopineet paahdettaviksi. Siemenet eivät ainakaan omasta mielestäni olleet niin herkullisia kuin aiemmissa kurpitsoissa. Kurpitsalajikkeiden arviointi on kyllä melkoista arpapeliä - nyt kaupan hyllyssä luki muistaakseni, että kurpitsa on Italiasta?

Jälkiruoaksi leivoin nopeita amerikkalaisia muffinsseja, joiden ohje on jo aiemmissa postauksissani. Tällä kertaa nuukana kaadoin joulun ässä-pipareista jääneen kanelisokerin taikinan sekaan, eikä se ollut lainkaan pöllömpi juttu. Myös vehnäjauhoja vähensin nyt 1/2 dl, joten muffinsseista tuli aiempaa pehmeämpiä. Nam!

1.1.12

Hyvää uutta vuotta 2012!

Täällä sitä vielä ollaan, vaikka hiljaiseloa onkin kestänyt luvattoman kauan. Mitä lie ollut kiireitä... Kuvia on otettu paljon, ja puran niitä tässä pläjäyksessä hieman ehkä väärässäkin järjestyksessä. No, eipä mitään merkittävää ole tullut kyllä tehtyäkään, ei ruoanlaitossa kuin ei käsitöissäkään.
Joka päivä on syöty ;), mutta suuremmat kokeilut ovat jääneet tekemättä: "Jouluhan on perinteiden aikaa!" No, ehkä uusi juttu oli se, että huomasin uunissa paahdetun kurpitsan sopivan todella hyvin possunfileen seuraksi. Vinkkasin siitä työkaverillenikin, joka mietti joulupöydän tarjottavaa. Ostin tässä taannoin butternut-kurpitsan ja tällä kertaa paahdoin sitä. Hyvin muuten säilyi ihan huoneenlämmössä. (Vai oliko myrkyt vaan kohdillaan!?) En tiedä mistä maasta kurpitsa oli kotoisin, mutta siemenet otin taas talteen ;) Osan siemenistä paahdoin, mutta ne eivät olleet niin hyviä kuin ostamassani edellisessä kotimaisessa kurpitsassa. Kurpitsa itsessään oli kyllä kauniin oranssi ja maultaan pähkinäisen makea.

Joulun jälkeen ostimme alennusmyynnistä savustetun kalkkunanfileen. Sitä on riittänyt ja riittänyt..., mutta erilaisin höystein siihen on saanut vaihtelua. Se on ollut herkullista sellaisenaankin, mutta myös amerikkalaistyylinen stuffing sopi siihen hyvin. Kotonamme oli joskus vaihto-oppilas Yhdysvalloista ja muistelin hänen tekemäänsä kalkkunantäytettä. Täyte tietenkin silloin sullottiin kokonaisen kalkkunan sisään, mutta nyt päädyin tekemään sen uunivuokaan.
Tässä lista aineista ja kuva valmiista vuoasta:

oliiviöljyä
sipuli
valkosipulin kynsi
porkkana
varsiselleriä
leipäkuutioita
hunajaa
suolaa
pippuria
timjamia
kananmuna


Kalkkuna, jota siis on riittänyt, sai eräänä päivänä oheensa myös tavalliset keitetyt perunat ja taivaallisen pippurikastikkeen.
Sain joululahjaksi ihanaa hunajasinappia, jota voisi syödä kyllä vaikka suoraan purkista suurella lusikalla... Mutta kokeilin sitä silti tähän helppoon kastikkeeseen:

Pippurikastike

pala Mustapekka- juustoa
kuohukermaa

vahvaa sinappia
soijakastiketta
konjakkia


Aineet sekoitetaan ja kuumennetaan pannulla sekä annetaan hieman kiehahtaa kokoon
.

Uudenvuodenaaton menu ei "mennyt oikein putkeen". Uskottava se on, että ruoanlaitossa ei voi/saa oikaista! Meidän piti mennä helpoimman kautta ja ostimme valmiit Pirkka-sushit. Arvelin, että pienellä valmispaketilla ei pitkälle pötkitä (oikeaan osuttu!) ja rupesin miettimään muuta lisuketta sushin ympärille. Miso-keitto oli haaveissa, mutta siihen ei löytynyt aineksia, muutoin niin mukavasta lähikaupastamme, joten käteeni tarttui (epäonnekseni) Tom yam -keittoaineet. Arvelin, että sama maanosa, Aasia, samansuuntainen ruoka. Väärin; keitto oli niin tulista, että syömättä jäi ja sushit pikkuruisia, keiton tulisuuden poltettua kielen makunystyrät, mauttomia sekä raa'an oloisia riisipalleroita. Vain salaatti, jonka tein aiemman surimisalaatin ohjeella, maistui ja tuntui tutulta sekä turvalliselta. Aina ei voi voittaa!

No, uudenvuodenpäivänä ruoka "kolahti kohdalleen"; Kampasimpukoita limepastalla! Olin kokeillut aiemminkin sitruunapastaa, mutta silloin se ei oikein tuntunut hyvältä. En antanut periksi, vaan hain netistä ohjeita, vertailin ja päädyin kokeilemaan tätä Pastanjauhantaa-blogistin reseptiä. Kannatti, sillä pasta sopi erinomaisesti simpukoille.

Kampasimpukoita limepastalla
kampasimpukoita (2-3 kpl/ruokailija)
tagliatelle-pastaa

oliiviöljyä

voita
valkosipulinkynsi
cayenne-pippuria
tuoretta inkivääriä
hunajaa
ranskankermaa
pala kasvisliemikuutiota
valkoviiniä
mustapippuria
sitruunatimjamia

limen kuorta ja mehua
ruohosipulia
parmesan-juustoa

Aloita sulattamalla kampasimpukat, johon meneekin yllättävän kauan aikaa.

Valmista ensin kastike. Kuullota öljyn ja voin seoksessa valkosipuli (jätin tavallisen sipulin pois). Lisää pannulle cayenne-pippuria sekä tuoretta raastettua inkivääriä ja hunajaa. Kaada päälle ranskankerma, viini, sekä murustele joukkoon hieman kasvisliemikuutiota. Mausta pippurilla, limen kuorella ja mehulla sekä sitruunatimjamilla. Anna kastikkeen olla kuumassa ja lisää parmesanraaste sekä ruohosipulia, älä anna kastikkeen enää kiehua.
Keitä tagliatelle-pasta kypsäksi sekä paista simpukat kohtuullisella lämmöllä öljyn ja voin seoksessa kauniin kullanruskeiksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla. Poista simpukat pannulta ja kaada tilalle valutetut pastat. Sekoita joukkoon kastike. Kaada pasta tarjoiluastiaan ja asettele päälle simpukat. Rouhi päälle pippuria, silppua ruohosipulia sekä raasta parmesania.