30.8.10

Omenapiirakka

Tämä omenapiirakan ohje on ollut kaapissani muutaman vuoden. Sain maistaa piirakkaa töissä ja pyysin tietenkin heti reseptin. Olin jo unohtanut sen, kunnes törmäsin netissä hyvin samankaltaiseen ohjeeseen. Piirakka on helppo sekä nopea tehdä ja mikä parasta, todella hyvänmakuinen!
Tein oheen myös vaniljakastikkeen, mutta se ei mielestäni sopinut piirakan kanssa, joka jo sinällään on "kermainen". Pitänee tehdä varmaan vielä uuniomenoita ja nauttia kastike niiden kanssa...
Reseptissä omenoiden määrä, 3 kpl, oli huvittava, sillä vanhemmillani kasvaa villiomenapuu, jossa kasvaa todella suuria ja herkullisia jättiomenoita. Omaan piirakkaani riittikin yksi omena!


Omenapiirakka

2 dl Flora culinessea
1 dl sokeria
1 muna
3(,5) dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 prk rahkaa (käytin uutta valkosuklaa-limeä)
1 dl ruokakermaa (tai Flora vanillaa)
1/2 dl sokeria
1 muna

omenalohkoja
fariinisokeria

Sekoita pohjan aineet keskenään ja levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Sekoita myös täytteen aineet ja kaada seos pohjan päälle. Asettele pinnalle omenalohkot ja ripottele päälle fariinisokeria. (Omenat voi myös halutessaan piilottaa rahkaseoksen alle!) Paista 175 asteessa 35-40 minuuttia. Kuuma piirakka on melko löysä keskeltä, mutta hyytyy jäähtyessään. Pinnalle voi oman maun mukaan ripotella kanelia. Myös erimakuisilla rahkoilla saa piirakkaan uusia makuvivahteita...
Kokeilemisen arvoinen on piirakka, jossa täytteenä on mustikoita ja sitruunarahka sekä pohjan jauhoista osa korvattu talkkunajauhoilla.

Vaniljakastike

1/2 l maitoa
1 munankeltuainen
2 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja
pala vaniljatankoa

Mittaa ainekset paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen kiehumispisteeseen (seos saa pulpahtaa kerran), mutta älä anna kiehua. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä koko ajan edelleen sekoittaen. Kattilan voi myös nostaa kylmään veteen.

Peurakanttarellipata

Muistutus taas hirvipadasta, jonka kyllä tällä kertaa tein peuranlihasta. Tämä on erinomainen syksyinen ruoka näin kanttarellisesonkina. Maut ovat kertakaikkiaan kohdallaan!

19.8.10

Kasvatuksen tuloksia

Taimienkasvatus tuotti tulosta! Kun keväällä pidin kotia kasvihuoneena, nyt on pikkuhiljaa alkanut ilmaantua satoa. Äidin kukkapenkissä kukkivat ihmekukat, mökillä yrttimaassa ovat timjami ja iisoppi voimissaan. Kesäiison taimet kasvoivat, mutta vain yhteen kasviin tuli pieniä kukkia. Mirrinminttu kasvoi reheväksi, mutta ei kukkinut (ainakaan vielä). Kaunopunahattujen itävyys oli hyvä ja taimet kasvoivat vahvoiksi. Jos ne vain talvehtivat onnistuneesti, niin kukkia voi odottaa ensi kesänä... Koristekurpitsat, jotka ottivat vähän varaslähdön, selvisivät hengissä, mutta kurpitsan alkuja niihin ei ole ilmaantunut.

... ja vaikka vannoin, etten ryhdy samaan touhuun kerrostalossa ensi keväänä, alennusmyynneistä on taas tarttunut jos jonkinmoista pussia siemeniä...

18.8.10

Kanttarelli- ja vedelmasatoa

On väitetty, ettei sienisadosta tule tänä vuonna oikein hyvää... Mökillä saatoimme kuitenkin nauttia tontilta vastapoimituista herkuista; niin kanttarelleista, herkkutateista kuin vadelmistakin.

...ja kanttarelleja löytyi aina vain lisää... Alakuvassa on n. 5 litran astia täynnä sieniä!


Hyvä, että vadelmia kasvoi luonnonvaraisena, sillä keväällä istuttamani "Maurin makeat" kokivat kovan kohtalon. Harmitti todella paljon, kun Hong Kongista ostetut taimet lähtivät kaikki upeasti kasvuun, mutta kaivoa tehtäessä savivelli valui kahden taimen päälle. Ja savi siellä ei ole mitä tahansa, vaan kuin sementtiä! Lapiollakaan en saanut sitä kaivettua pois Mauri-parkojen päältä. No, kaivo oli tärkeämpi ja säästyihän kolme taimea, jotka tuottivat jopa satoa näin heti ensimmäisenä kesänä.
































Vadelmista tulikin kesällä uusi jälkiruokahitti. Valkohomejuusto (huoneenlämpöisenä!), tuoreita vadelmia ja kinuskikastiketta.

Kesäkurpitsafetapiirakka

Apua, kansio täyttyy kesällä otetuista kuvista, kun ei vain muka ehdi laittaa niitä tänne. Tämä oli kuitenkin pakko kirjoittaa muistiin - oli todella herkullista! Samalla hyvä ohje "tuhota" kesäkurpitsoita, jotka tuntuvat olevan kovin satoisia...


Kesäkurpitsafetapiirakka

Pohja:
1 dl juoksevaa margariinia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl perunamuusijauhetta
1 dl vettä
suolaa

Täyte:
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl ranskankermaa
1 muna
50 g fetajuustoa
yrttistä pippurisekoitusta, suolaa, timjamia, hunajaa ja öljyä paistamiseen (mausteissa ei kannata säästellä)
(juustoraastetta)

Tee pohja nyppimällä ensin margariini ja jauhot, joihin on sekoitettu suola ja leivinjauhe. Yhdistä vesi ja muusijauhe. Lisää muusi margariinijauhoseokseen. Painele vuoan pohjalle ja esipaista 200 asteessa reilu 5 minuuttia.

Suikaloi sipulit ja kesäkurpitsa. Kuullota ne öljyssä (kesäkurpitsaa kannattaa paistaa niin kauan, että kaikki kosteus haihtuu). Mausta ja ota pannu pois liedeltä. Lisää joukkoon kerma, muna ja murustettu fetajuusto. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Ripottele halutessasi piirakan päälle juustoraastetta ja paista vielä 20 minuuttia.

3.8.10

Aarteita

Mökillä ei sitten ollakaan varmaan koskaan oltu näin pitkää aikaa putkeen kuin tänä vuonna. No, suuri syy oli, että olimme hellettä paossa, joskin lämpötila kohosi myös siellä 32 asteeseen.

Mökillä on myös aloitettu kunnostustyöt, jotka ovat hieman riistäytyneet käsistä... (Meillä jo todettiin, että "onpa mukava kun loma loppuu ja pääsee töihin lepäämään!") Toisaalta, jos mökillä haluaa viettää myöhemmin aikaa, on mukavuuden eteen kai nähtävä ensin vaivaa.

Isän työmatkallaan heräteostoksena hankittu vanha mummonmökki on ollut "suvussa" jo 40 vuotta. Siellä on vietetty kesiä veneillen, kalastaen ja saarissa retkeillen. Sitten tuli aika, jolloin mökillä käytiin vain kerran pari kesässä tarkistamassa, että rakennus on pystyssä. Muutama vuosi sitten veljeni sähköisti mökin ja käyttö alkoi heti lisääntyä. Isäni lupasi rakentaa sinne uuden liiterin/huussin, sillä vanha oli jo kaatumispisteessä. Viime kesänä hanke toteutui ja uusi rakennus komeilee nyt pihanperällä.

Tarkoitus oli saada vanha liiteri tänä vuonna juhannuskokkoon, mutta emme ehtineetkään purkaa sitä siihen mennessä. Vanha vaja oli nimittäin täynnä romua ja roinaa, jota ei voinut vain heittää pois. Kaikki laatikot piti penkoa ja tarkistaa, ettei vain hävitä mitään "arvokasta". No, suuria aarteita ei varsinaisesti löytynyt, mutta monet löydöt toivat hauskoja muistoja mieleen. Varvas- ja koristossut piti kuvata ja ikuistaa ennen roskiin vientiä.

Viime viikolla vanha rakennus lopulta tyhjennettiin ja purettiin ja se on palasina odottamassa polttoa venetsialaisten tulilla.

Kokossa lepää myös pappani veistämä vene, joka lahosi saunan taakse. Onhan se haikeaa, kun isovanhemmat ym. ovat ahertaneet ja saaneet aikaiseksi upeita esineitä, mutta huollon ja kunnostuksen puutteessa ne hajoavat. Pappani veisti myös toisen soutuveneen sekä mahonkisen pulpettiveneen - eikä yksikään ole enää tallella.

Odotin jännittyneenä löydänkö veljeni kanssa lattian alle liiterin rakentamisvaiheessa piilottamamme "aarrerasian". Kätkimme rasian liiteriin pieneen salalokeroon, mutta se tipahti kolostaan lattian alle. No, aika oli tehnyt tehtävänsä ja maasta löytyi vain pieni pala ruosteista peltiä...

Mutta "aarteitakin" lattian alta löytyi: Aini-mummu (mökin vanha omistaja) oli heittänyt maahan pulloja ym., joista vanhimmat keräsin talteen. Kaunis pieni tarjoiluvati oli ikävä kyllä mennyt rikki, siksi kai se tunkiolle oli heitettykin... Myös kahvikuppi oli korvaton. Löytyneiden pullojen ilo oli kyllä pieni verrattuna siihen, että maa oli täynnä pulloja ja lasinsiruja, joista ei millään voinut kerätä kaikkia. Nyt sen ymmärtää, miten tärkeää on kierrätys ja jätteiden lajittelu!

Hauska löytö oli rautalangasta tehty pannunalunen! Olin juuri vienyt mökille itse tekemäni pannunalusen ja nyt löytyi "edellinen". Jos olisin löytänyt tämän ennen Näpsän rautalankapajaa, olisin varmaan ottanut mallia ja tehnyt aivan samanlaisen. Olikohan Aini ollut käsityöihminen, ainakin tuvassa on luomapuiden jäljet katossa...

Mutta uusi liiteri/huussi on valmis ja siistissä järjestyksessäkin ainakin toistaiseksi... Halusin huussin nurkalle käsienpesupaikan ja vihdoinkin sekin toimii! (Hongkongista ostettua sinkkiastiaa on nimittäin korjailtu kerran jos toisenkin; tinaamalla, lankarullan puolalla, putkimiehen teipillä jne.)