28.2.09

Vadelmasuklaakohokas

Onneksi olin tallentanut myös tämän vadelmasuklaakohokkaan ohjeen kansiooni, sillä en olisi sitä muuten muistanutkaan. Pastaa tehdessä jää aina valkuaisia yli, joten "tarkkamarkkana" ne saa hyvin käytettyä tähän jälkiruokaan ja kun lasagnen jäljiltä oli vielä uunikin kuumana...

Vadelmasuklaakohokas

1 keltuainen
2 rkl tomusokeria
100 g tummaa suklaata
1 rkl voita (tai suklaan ja voin voi korvata 50 g voilla ja 3 rkl suklaajauheella)
3 valkuaista
2 dl vadelmia

1. Vaahdota keltuainen ja tomusokeri.

2. Sulata suklaa ja lisää siihen
sulatettu voi ja keltuaisvaahto.

3. Vatkaa valkuaiset kovaksi
vaahdoksi ja lisää joukkoon
varovasti sekoittaen.

4. Pane tuoreet vadelmat joko
yhteen isoon tai 4 pieneen
voideltuun uunivuokaan
ja kaada suklaaseos päälle. Paista
200 asteessa n. 10 minuuttia.
Älä täytä vuokia piripintaan,
jotta taikina ei kohoa
yli.

Kylmäsavulohilasagne

Tällaista kylmäsavulohilasagnea olin tehnyt aiemminkin ja onneksi löysin ohjeen kansiostani. Nyt vielä resepti kuvan kera blogiin.

Kylmäsavulohilasagne

1 dl vehnäjauhoja

1 dl durumjauhoja

1 kananmuna

2 keltuaista

1 tl öljyä

ripaus suolaa

tuoretta tilliä

tuoretta basilikaa

Mittaa jauhot keoksi pöydälle. Ota 1 dl jauhoja talteen. Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon 1 dl jauhoja sekä silputut tuoreet yrtit, suola ja öljy.

Kaada munaseos jauhojen keskelle ja vaivaa taikinaksi 10 min.

Kääri kelmuun ja anna rauhoittua jääkaapissa 0,5 h.

Kauli pastakoneella ohuita lasagnelevyjä (5 asteeseen asti). Anna kuivahtaa n. 1 h liinan päällä. (Huom. annos on aika reilu ja n. 1/3 voi jättää pois lasagnesta ja tehdä esim. tagliatellea)

Kastike

1 rkl voita

1 kevätsipuli tai pala purjoa

1 valkosipulin kynsi

1 rkl vehnäjauhoja

2 dl ruokakermaa tai maitoa

0,5 dl vettä

2 kuutiota pinaattia

100 g kylmäsavulohta

0,5 dl juustoraastetta

tilliä

basilikaa

mustapippuria

(suolaa)

Pinnalle

0,5 dl juustoraastetta

Kuullota silputut sipulit voissa. Lisää vehnäjauhot ja sekoittele hetki. Kaada mukaan kerma ja tarvittaessa vettä. Lisää pinaatti ja paloiteltu lohi. Mausta ja sulata joukkoon juustoraaste.

Lado uunivuokaan kerroksittain pastalevyjä ja kastiketta niin, että alimpana ja ylimpänä on kastiketta. Ripottele lopuksi pinnalle juustoraastetta. Paista 200 c n. 30 min.

27.2.09

Räsymatto

Aloitin tämän maton jo kesälomalla ja nyt hiihtolomalla sain sen valmiiksi. Ei sillä, että siitä olisi tullut niiiiin piiiitkä, mutta kangaspuuni ovat lapsuudenkodissani, enkä aina siellä ollessani viitsi linnoittautua yksinäisyyteen alakertaan. Olen kyllä haaveillut, että saisin isäni minulle tekemät kangaspuut omaan kotiini... mutta ehkä kangaspuut kerrostalokaksiossa ei ole hyvä juttu.

Mutta räsymaton kutominen on kyllä lomatekemisistä parasta! Ajatukset ovat aivan muualla ja nyt varsinkin lapsuuden muistoissa, sillä kuteet olivat meidän perheen vanhoista vaatteista leikattuja. Eipä tainnut olla yhtään kudekerää, josta en tiennyt kenen vaate se oli aikoinaan ollut tai missä se oli ollut käytössä. Muistelin meidän hiihtoretkiämme suolla, kun veljen toppahousut sai uuden elämän matossa. Oman aluspaitani kohdalla mietin, oliko se juuri se paita, joka oli ollut koiramme tassussa kääreenä, kun se oli loukkaantunut isän kanssa metsästysretkellä. Hauska sattuma oli, kun olin juuri heittänyt viriöön vanhan lakanansuikaleen, niin keskellä näkyi äidin kirjoma nimikointi. Tarinoita kuteista riittäisi loputtomiin... nyt ne ovat eteisemme lattialla ottamassa meitä vastaan kotiin ja lähettämässä matkaan.

Verilätyt

Lapsuudessani äiti teki usein verilättyjä. Ostin nyt kaupasta veripullon ja kiikutin sen äidilleni ja teimme yhdessä näitä herkkuja. Makumuisto ei ollut väärä - herkullisia edelleenkin!

Verilätyt

500 g naudanverta
5 dl maitoa
1 (iso) sipuli
1 rkl suolaa
1-2 rkl siirappia
4-5 dl ruisjauhoja
voita tai margariinia

Hienonna sipuli ja paista silppu voissa kullanruskeaksi. Yhdistä veri ja maito. Mausta suolalla ja siirapilla. Lisää ruskistetut ja hieman jäähtyneet sipulit. Sekoita vähitellen jauhoja, kunnes saat sopivan paksun taikinan. Paista kohtalaisella lämmöllä paistinpannulla.

Tarjoile (sokerin) ja puolukkahillon kanssa!

24.2.09

Hopeisia muistoja

Kuvassa tekemäni kuningas-hopeaketjut. Taustalla kuvansiirtotekniikalla koristeltu lasturasia, jonka olen saanut käsistään taitavalta kummitädiltäni lahjaksi. Kiitos hänelle ideasta, jota olen myöhemmin itsekin käyttänyt. Enkä voi olla mainitsematta, että kuvassa ovat isovanhempani; pappa, joka oli puuseppä ja mummu, joka opetti minulle tien käsityön saloihin.

Kuvansiirto

Tulosta kuvat tavalliselle mattapintaiselle kopiopaperille. Leikkaa haluamallasi tavalla.


Käsittele kuva Art Medium -kuvansiirtoaineella. Levitä ainetta kuvan oikealle puolelle niin, että koko kuva vettyy. Anna levätä n. 1-2 minuuttia.

Aseta kuva kuvapuoli alaspäin haluamallesi pinnalle. (Paperi on nyt siis väärinpäin, eikä kuvaa näy!)

Kiinnitä kuva "silittäen" varovasti kuvaa keskeltä reunoille. Työhön ei saa jäädä ilmakuplia.

Anna kuivua yön yli.


Aloita seuraavana päivänä kuvan hinkkaaminen esiin. Kastele sormiasi ja paperin pintaa, jotta kuva alkaa kostua. Irrota paperia putuna keskeltä reunoille vähitellen. Varo ettei kuva repeä. Työn voi antaa välillä hieman kuivahtaa, niin voit tarkistaa koska kuva alkaa näkyä. Kuivuessaan kuva aina himmenee, mutta sitä voi hinkata uudelleen.

Kun kuva on halutun näköinen, sen voi kuivana lakata vielä vedellä ohennetull
a aineella.

Hopeaketjut tein Näpsän korupajassa. Kurssimaksun lisäksi hintaa harrastukselle tulee myös omakustanteisten materiaalien myötä. Korupaja onkin tähän asti ollut lasipajan ohella kalleimpia pajoja. Ostamme itse hopea- tai pronssilangat, joista korut tehdään.

Korujenteko oli yllättävän työlästä ja monimutkaista:
1. Lanka kierretään tasaiseksi spiraaliksi sukkapuikon ympärille.
2. Spiraali kiinnitetään telineeseen toiseen, päästään halkisahattuun sukkapuikkoon ja sahataan halki.
3. Syntyneistä lenkeistä puretaan jännitys, kääntämällä laattapihdeillä j
okainen lenkki yksitellen myötä- ja vastapäivään.
4. Lenkit yhdistetään toisiinsa haluttuun muotoon. Tässä vaiheessa on oltava erityisen tarkkana, jotta päät menevät aivan yhteen. Lenkkeihin ei saa jäädä rakoa, eivätkä päät saa mennä toistensa ohi. Jos päät eivät osu kohdalleen, lenkin jännitys pitää purkaa uudelleen, jolloin vaarana on lenkin katkeaminen...

Alla olevassa kuvassa hopeiset Oili-ranneketju ja -korvakorut.




21.2.09

Appelsiinilohi

Mietin aina kannattaako tavallisia reseptejä tänne kirjata, mutta joskus ne voivat auttaa, kun kuumeisesti pohtii: Mitä tänään syötäisiin?

Tällaista appelsiinilohta sain työpaikalla ja se oli todella herkullista. Ajattelin sen olevan kovin työlästä tai ainakin sisältävän jotain erikoisia vain suurtalouskeittiöiden saatavilla olevia maustesekoituksia tms., mutta onneksi näin ei ollutkaan! Päinvastoin tosi helppo ja nopea ohje ja sopii mm. laktoositonta ruokavaliota noudattaville.

Appelsiinilohi

500 g lohifile
1/2 appelsiinin mehu
sitruunapippuria, suolaa
tuoretta tilliä

Pyyhi lohifile kuivaksi ja laita voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa (olen itse tällä hetkellä tykästynyt hienoon merisuolaan), runsaasti sitruunapippuria ja hienonnettua tilliä. Purista lopuksi päälle appelsiinimehu. Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tarjoilin tätä keitettyjen perunoiden kanssa. Kastikkeeksi riittäisi vuoan pohjalle muodostuva liemi, mutta töissä tarjoiltiin kermaviilikastiketta ja myös Keiju ruohosipulilevite sopi hyvin. Salaattiin (jonka valmistin ensimmäisenä, koska lopun appelsiinin puristin kalalle) laitoin appelsiinifileitä, amerikansalaattia ja rucolaa. Maitolisän saisi esim. lisäämällä salaattiin mozzarellaa.

15.2.09

Hillopitkot

Muiden blogeja selatessani ihastuin tähän täytepitkoon. Ei mitään "pientä ja sievää" eli yhtä kauniita ei omista pitkoistani tullut, mutta hyviä silti. Tein puolikkaan annoksen, josta tuli kuvan kaksi pitkoa (ehkä olisi kannattanut tehdä kolme!) ja muuttelin muutoinkin reseptiä hieman. Pitkot olivat nopeita ja helppoja tehdä, mutta mietin, että ohjeella olisi voinut tulla myös kivoja pikkupullia. Alla muokattu ohje.

Hillopitko

2 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
1/2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 rkl pullamaustetta
1 pieni kananmuna
n. 4 dl vehnäjauhoja
50 g voita

voiteluun 1 kananmuna

Täytteet

1dl kylmää vettä
1 rkl vaniljakreemijauhetta

1 dl vadelmahilloa (paistonkestävää)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen sokeri ja hiiva. Lisää suola ja pullamauste sekä muna. Alusta jauhot. Vaivaa riittävän kauan eli muutama minuutti hitaasti ja n. 10 minuuttia voimakkaasti
ja lisää lopuksi sulatettu/pehmeä voi. Anna kohota n. 1/2 h. Tupperwaren litran vatkauskulho on osoittautunut hyväksi nostatusastiaksi tällaisille pikkutaikinoille esim. myös pizzanteossa. Kansi vain tiukasti kiinni ja se saa vaikka itsekseen poksahtaa auki valmiin taikinan merkiksi.

Taikinan kohotessa tee vaniljakreemi. Sekoita 1 dl kylmää vettä ja 1 rkl vaniljakreemijauhetta.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Vaivaa hieman ja pyörittele (ohuiksi!) säikeiksi. Taittele säikeet pellille kolmeen osaan ja anna kohota liinalla peitettyinä 1/2 h. Voitele pullat munalla ja laita toiseen väliin vaniljakreemiä ja toiseen hilloa. Ripottele päälle vielä raesokeria ja paista 200 asteessa 20 min.

Valmiin ja jäähtyneen pitkon päälle voi pursottaa tomusokerikuorrutetta.

14.2.09

Uuniperunat

Mietin aina pitäisikö uuniperunat kääriä folioon vai ei, paistaako ne kuumassa vai kohtalaisessa lämmössä, nopeasti vai hitaasti... En tiedä oliko nyt niin kova nälkä, mutta perunoista tuli erittäin hyviä seuraavalla reseptillä:

Uuniperunat

4 keskikokoista Rosamunda-perunaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita hyvin pestyt perunat uuniritilälle. Paista 1 tunti. Ota uuni pois päältä ja anna olla jälkilämmössä 15 minuuttia.

Tee perunoiden kypsyessä täytteet.

Tonnikalatäyte

1 prk (pieni) tonnikalaa
3 rkl ruohosipulituorejuustoa
3 rkl majoneesia
1 tl sitruunamehua
1/4 omenaa
1/2 herkkukurkkua
sitruuna- ja mustapippuria
tilliä

Kuutioi omena ja etikkakurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki aineet keskenään.

Vuohenjuustotäyte

3 kiekkoa pehmeää vuohenjuustoa
3 aurinkokuivattua tomaattisiivua
basilikaa
mustapippuria

Pehmennä vuohenjuusto. Silppua tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sekoita aineet keskenään.

Perinnekäsitöitä

Mitä erilaisia käsityötekniikoita kuvaan liittyy?

Vastaus: Ensin karstaamme villan, kehräämme langan värttinälle ja lopuksi lanka keritään vyyhdinpuille. Valmiista langasta tehdään neulakintaat, kirjotaan niihin koristeet sekä tehdään varteen somisteeksi pirtanauhat, joiden päät letitetään.

Kuvassa olevista esineistä pappan perintöä on vyyhdinpuut. Karstat sekä pirtanauhalauta ovat huutokaupasta. Katajainen neulakinnasneula on isäni tekemä. Värttinä sekä sille kehrätty lanka sekä keskeneräiset että valmiit kintaat koristeineen ovat omia "kätteni töitä". (Muistan lukeneeni jostain, että ennen muinoin äidit tekivät tyttärilleen neulakintaiden aloituksia varastoon, sillä se on kintaiden vaativin ja vaikein vaihe.)

Pajassa perehdyimme perinnekäsitöihin eli villan käsittelyyn alusta valmiiseen tuotteeseen asti. Emme sentään kerineet lammasta, mutta jo aikaisemmin mainitsemani kummitätini on kokeillut sitäkin. Isäni kertoi myös myöhemmin, että mummulan varastossa on rukki, sillä mummuni oli aikoinaan kehrännyt itse langat. Harmi, että en koskaan nähnyt tai päässyt oppimaan sitä taitoa :(.

Neulakinnnastekniikasta kiinnostuin kuitenkin niin paljon, että pyysin isääni tekemään neulakinnasneulan (omituinen sanahirviö!). Ehkä mieltäni ylensi se, että tekniikka oli kuin luotu minun sormilleni. Vitsailimme Näpsäläisten kesken, että ehkä vasenkätisyyteni auttoi asiaa... Pienen alkukangertelun jälkeen työ alkoi sujua melko helposti. Tarvikkeet olivat myös käteviä ottaa aina mukaan työmatkalle ja niin kintaat valmistuivat nopeasti.

Pirtanauhaa olin tehnyt aiemmin, mutta lautanauha oli aivan uusi juttu. Se tuntui aluksi vaikealta ymmärtää loimen luonteineen ja lautojen kiertoineen, mutta kohta... isä sai taas töitä verstaalleen. Kävimme sahaamassa ja hiomassa minulle omat lautanauhalaudat!

Kintaista tuli lopulta onnistuneet, vaikka innostuin liittämään niihin tekemäni lautanauhat ja vielä kirjomaan niihin sydänkoristeet rystysiin. Kintaat ovat olleet kovassa käytössä, ne ovat lämpimät ja persoonalliset. Neulakintaiden sanotaan myös olevan erittäin kestävät ja purkautumattomat erikoisen solmiamistekniikkansa ansiosta. Kintaista, lapasista, tumpuista jne. tuli myös paljon juttua Näpsäläisten kesken!

Viitelöity huivi

Kuvassa ei ole kyse verkkokalastuksesta vaan viitelöinnistä. Viitelöinnistä (huom. murrealueista johtuen käytetään joskus myös nimitystä viitttelöinti) en ollut koskaan aiemmin edes kuullutkaan, mutta oman kokeilun kautta tämäkin käsityötekniikka tuli nyt Näpsän ansiosta tutuksi.

Silloin tällöin törmätessään uusiin tekniikoihin ja sanastoon, tuntee olevansa kuin Liisa Ihmemaassa ja alkuun ryhtyminen on vaikeaa. Tässäkin pajassa työn suunnittelua vaivasi pitkään se, että en tiennyt viitelöinnistä mitään. En voinut tietää mitä tekisin, koska en tiennyt pitääkö tekniikkaan valita villa- vai kalalanka, ohut vai paksu lanka, mikä on oikea määrä materiaalia jne. Varsinkin alkuun, Näpsää aloitellessani, huomasin, että toimin usein kuin aikoinaan peruskoulussa eli aloin työhön sen kummempia suunnittelematta, kunhan saan työn tehdyksi. Nyt olen alkanut aiempaa paremmin tiedostaa vanhan sananlaskun merkityksen "hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty". Jos en tiedä jotain tekniikkaa, sen mahdollisuuksia ym. yritän ottaa siitä mahdollisimman paljon etukäteen selvää. Internet on tullut suureksi avuksi, sillä sieltä saa yllättävän paljon sopivien hakusanojen avulla tietoa niin erilaisista työtavoista, tekijöistä, kuin myös erilaisia suunnitteluvinkkejä. Myös itsekin opetusalalla työskentelevänä, olen myös oppinut, että oppilaille pitää antaa mahdollisimman paljon ennakkotietoa ennen työhön ryhtymistä. Ennenkaikkea pitää tietää, mitä työstä on tulossa ja mahdollisuuksien mukaan olla erilaisia "valmiita" malleja toteutetuista töistä. Toki ymmärrän, että joskus ne kahlitsevat uuden oppijan mieltä liikaa, estäen näin ehkä luovien, omien ratkaisujen syntyä...

Myös tuotteen käyttötarkoitukseen olen oppinut käyttämään entistä enemmän suunnittelua. Ehkä kun Näpsää on tullut käytyä jo niin monta vuotta, kaapit täyttyisivät "turhasta" tavarasta, jos en jo etukäteen miettisi, mitä teen, miksi teen ja mitä käyttötarkoitusta varten teen tuotteen. Olen myös joskus palannut vanhaan työhöni ja muuttanut tai muokannut sitä alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen. Myönnettävä kyllä on, että usein myös jokin tekniikka kiinnostaa enemmän kuin itse tuotos.

Näpsässä huomaa myös ystävien merkityksen; joskus kun ei ole itse tyytyväinen työhönsä, muut saattavat huomata siinä jonkin kehittämiskelpoisen idean tai mahdollisuuden. Keskuudessamme vallitsee hyvä yhteishenki, jossa kannustetaan ja annetaan rehellistä palutetta toisilleen. "Hurtti"huumori ja "sisäpiiriin" kuuluminen ovatkin osa Näpsäläisyyttä. Olemme usein puhuneet, miten on ollut vaikeuksia lähteä Näpsään, jos esim. ulkona sataa räntää ja tuuli vihmoo, mutta illan aikana kaikki ikävä on unohtunut ja tilalle on tullut iloinen ja rentoutunut mieli. Toki itsekin huomaan joskus, kun työ on vaatinut ankaraa keskittymistä, en ehkä ole koko illan aikana puhua pukahtanut kenellekään mitään :).

9.2.09

Putkista

Eivät tainneet kädentaitajat muinoin arvata, että heidän puutappinauloin tekemilleen vyyhdinpuille tulee joskus putkislankaa. "Löysin" Toikan tehtaanmyymälän, varsinainen aarreaitta, ja sieltä putkislankaa! Suunnitteilla on virkattu, pyöreä kylpyhuoneen matto.

8.2.09

No nyt meni pupu... pataan!

"Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa"... ja lopun arvaattekin!

Jänispata

1 dl maitoa
1 jäniksen takajalka
2-3 siivua pekonia
2 shalottisipulia
2 porkkanaa
pala palsternakkaa
pala juuriselleriä tai lehtiselleriä
1 tl hunajaa
suolaa
valko- ja mustapippuria
laakerinlehti
vettä
(Maizena-suurustetta)

Liota jänistä yön yli maitovesiliemessä (1:5). Kaada vesi pois. Poista jäniksestä kalvot ja paloittele juurekset sekä kuutioi pekoni. Ruskista ensin pekonikuutiot paistinpannulla ja siirrä ne pataan. Paista jänikseen kaunis pinta pekonin rasvassa ja laita myös pupu pataan. Kuullota hetki juureksia pannulla, johon voi lorauttaa hieman hunajaa. Siirrä myös juurekset pataan ja huuhtele pannu vedellä. Kaada huuhdelientä pataan niin paljon, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Mausta. Anna hautua 2-3 tuntia. Halutessasi voit suurustaa kastikkeen Maizenalla. Tarjoa perunamuusin ja mustaherukkahillon kanssa.

7.2.09

Mississipin mutakakku

Aina kun näen vaahtokarkkeja, tulee mieleeni tämä Mississipin mutakakku. Kakku "vie kielen mennessään", mutta on niin makea, ettei sitä kovin usein viitsi tehdä. Ohje oli kauan sitten Me-lehdessä. Tarinan mukaan kakun nimi tulee siitä, että sen ulkonäkö ja rakenne muistuttaa Louisianan osavaltion läpi virtaavaa Mississippi-jokea: tummaa mutaa ja pohjalla kivimurskaa. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi tarjota vielä laihan kahvin kanssa.

Mississipin mutakakku

100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
5 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl pekaanipähkinärouhetta

100 g (n. 10 kpl) vaahtokarkkeja

Kuorrutus:
25 g voita
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl kuumaa maitoa
1 tl vaniljasokeria
3 dl tomusokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen, hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (n. 25 x 35 cm). Paista 175 asteessa 20 min. tai kunnes kakku on lähes kypsä ja pinta kantava.

Tee pohjan paistamisen aikana kuorrute. Vatkaa voi, kaakaojauhe ja vaniljasokeri tasaiseksi. Lisää vuorotellen maitoa ja tomusokeria, niin että seoksesta tulee notkea.

Ota kakku uunista ja asettele pinnalle puolitetut vaahtokarkit. Paista vielä 2 minuuttia, kunnes vaahtokarkit "sulavat".

Ota kakku uunista, tasoita sulat karkit veitsellä kakun pintaan. Levitä kuuman kakun pinnalle suklaakuorrute. Anna jäähtyä...??? ja nauti!!!

5.2.09

Kuha vaan kokeilin!


Tarkoitus oli paistaa kuha nahallisina fileinä, mutta se oli niin komea kokonaisena, että päädyin valmistamaan sen uunissa. Olin jo katsonut netistä valmiiksi Markus Maulavirran ohjeen, jossa kalan voi paistaa tulikuumalla valurautapannulla ilman rasvaa. "Höyryävän" kuumalle pannulle ripotellaan vain hieman suolaa ja kalat paistetaan ensin nahkapuolelta, sitten käännetään.

Kuha lepäilikin sitten tovin pöydällä, kun selailin kolmesta(!) eri kalaruokakirjasta sopivaa ohjetta uunikuhalle. Eri versioita soveltaen ja pakastimesta "tuoreita" yrttejä etsien päädyin seuraavaan:

Kokonainen kuha uunissa

1 kg suomustettu kuha
25 g voita
suolaa (hienoa merisuolaa), valkopippuria
persiljaa, salviaa, tilliä
1-2 tl sitruunamehua

Kuivaa kala hyvin. Sulata/pehmennä voita mikrossa muutama sekunti. Voitele folio ja kala voisulalla sekä laita loppu pehmeä voi kalan sisään. Ripottele sekä kalan pinnalle että sisälle pippuria ja suolaa sekä yrttejä. Purista kalalle lopuksi sitruunamehua.

Kääri kala folioon. Paista 200 asteessa 1/2 h.

Tarjoilin kalan kanssa parsakaalia, mutta myös tankoparsa olisi sille varmaan hyvä kumppani. Knorrin valmis hollandaisekastike jäi syömättä, sillä kalasta valunut yrttivoi oli mitä mainiointa kastiketta. Varsinkin salvia antoi ruokaan mukavan aromin!

2.2.09

Blinit

Kun on aina kova kiire aloittaa syöminen, niin kuva ei taaskaan ole paras mahdollinen. Tosin tulee siinä esiin pääasia eli blinit lisukkeineen. Tuo sydänteema tuntuu aina toistuvan... Sain valurautaisen sydänlettupannun veljeltäni!

Blinit

4 dl maitoa
10 g hiivaa
1/2 tl suolaa
1 dl tattarihiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sulatettua voita
1 kananmuna

Aloita taikinan teko päivää aiemmin kuin aiot herkutella blineillä. Kuumenna 1/2 maidosta n. 40 asteiseksi. Liuota siihen hiiva ja suola. Lisää jauhot, tattarihiutaleet, munankeltuainen ja voi. Anna seistä huoneenlämmössä vuorokausi.

Kuumenna seuraavana päivänä loput maidosta kiehuvaksi, anna jäähtyä hieman ja sekoita taikinaan. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nostele se varovasti taikinaan viimeisenä.

Paista blinit voissa kullanruskeiksi keskilämmöllä. Kirkastettua voita voi laittaa myös tarjoiluvaiheessa pöytään.

Tarjoile mädin, kylmäsavulohen, punasipulisilpun, suolakurkkujen, smetanan ja hunajan kera. Mausteeksi voi rouhaista mustapippuria. Myös sienisalaatti sopii blinien kanssa.

1.2.09

Peurankäristys

Tässä syy, miksi eilen söimme läskitöntä läskisoosia...

Peurankäristys

n. 50 g possunsilavaa
500 g peuranpalapaistia
suolaa
n. 2 dl olutta

Kuutioi possunsilava pikkurillinpään kokoisiksi paloiksi. Vuole puukolla jäisestä peuranpaistista ohuen ohuita lastuja. Kuumenna valurautapannu kuumaksi ja "sulata" siinä hyppysellinen possunrasvapaloja. Kun ne ovat pienentyneet puoleen ja ruskistuneet hyvin, lisää pannulle kourallinen jäisiä peuranlihalastuja. Paista rapeiksi koko ajan sekoitellen. Siirrä erä valurautapataan ja toista niin kauan kuin lihoja riittää. Lisää pataan aina lihojen perään loraus olutta ja ripaus suolaa. Anna hautua n. 1/2-1 h. Tarjoa perunamuusin ja puolukkasoseen kanssa. Syö oikeaoppisesti pelkällä haarukalla!

Läskisoosi

Läskisoosi - ehdottomasti yksi lemppareitani! Nyt sitä oli "pakko" tehdä ilman läskiä... jatkoa seuraa huomenna!

Läskisoosi

200 g possun kylkisiivuja
1 sipuli
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
maustepippuria
suolaa
sokeria

Silppua sipuli ja pätki kylkisiivut pieniksi paloiksi. (Jos on aikaa ja viitseliäisyyttä, lihaa voi suolata vuorokauden suolavedessä.) Paista lihat kuumalla pannulla, ripauta hieman sokeria, niin pintaan tulee kaunis väri. Vähennä lämpöä ja lisää sipulit, mutta varo etteivät ne pala. Lisää vehnäjauhot ja sekoittele hetki. Kaada pannulle vesi ja mausteet. Anna hautua 1/2-1 h. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Pizzaa...


Ehdottomasti parempaa kuin pizzeriassa, vaikka itse sanonkin! Pohja on ohut ja rapea ja täytteen laadun ja määrän saa päättää itse. Olen jo aiemminkin esittänyt mielipiteitäni Jamie Oliverista, mutta taas törmään hänen ohjeeseensa...

Jamien pizza

2 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
3 dl durumvehnäjauhoa
suolaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
2 tl sokeria
n. 5 g kuivahiivaa (1/2 pussia)

Tomaattikastike

1 prk paseerattua tomaattia (2 dl)

2 rkl vettä

1 rkl öljyä

muutama tippa vihreää tabasacoa

balsamicoa

suolaa, sokeria, mustapippuria

Sekoita kastikkeen aineet keskenään, jos haluat vielä täyteläisemmän maun, aineet voi kuumentaa ja keittää kastiketta hieman kokoon.

Mittaa jauhot ja suola pöydälle, tee keskelle isohko kuoppa. Sekoita veteen sokeri ja kuivahiiva, anna liueta hetken. Kaada vesi-hiivaseos kuoppaan, sekoita käsin keskeltä reunoille päin kunnes taikina alkaa muodostua. Muotoile taikina palloksi. Älä säikähdä jos nestettä tuntuu olleen vähänlaisesti, taikinan ei tarvitse tässä kohden olla löysää. Nosta pallo työlaudalle ja vaivaa n. 10 minuuttia (jos teet isomman määrän, vaivaa pidemmän aikaa), kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Laita taikinapallo tiiviiseen kulhoon ja anna levätä n. 15-20 min. Kun taikina on hiukan kohonnut, jaa se osiin (tästä määrästä tulee kaksi keskikokoista pizzaa) ja kauli n. 5mm paksuiksi pizzapohjiksi. Tee pohjien reunoihin neljä pientä viiltoa, ettei pohja käpristy. Repäise alumiinifoliosta uuniritilälle sopivan kokoinen pala kutakin pohjaa kohden ja öljyä sekä jauhota. Nosta pohjat folionpaloille.

Täytä haluamallasi tavalla, itse suosin seuraavaa järjestystä: tomaattikastike, juustoraaste ja viimeisenä muut täytteet. Pizzamausteen ripottelen kypsän kuuman pizzan pinnalle.

Paista 250 asteessa (kiertoilmassa) n.10 min.


Kuvan pizzoissa toisessa oli täytteenä kinkkua, sipulia sekä suippo- ja chilipaprikaa, toisessa kinkkua, kirsikkatomaattia, basilikaa ja rucolaa (jonka lisäsin kypsän pizzan päälle). Juustoraasteista pidän eniten Pirkka emmental-mozzarellasta.

Kokeilemisen arvoisia ovat pizzat seuraavilla täytteillä: ohuet tomaattisiivut, tuore mozzarella, basilika ja rucola sekä kylmäsavuporo, kanttarelli ja punasipuli.

Tonnikalapasta

Veljelläni sain aivan ihanaa tonnikalalasagnea. Hän oli kyllä tehnyt lasagnelevyt itse ja minä menin tässä versiossa siitä, missä aita oli matalin. Pikaversionakin hyvää, mutta eldorado sitruuna- ja pippurimaustettu tonnikala oli liian tulista tai ehkä sitä oli suhteessa liian paljon pastaan nähden.

Tonnikalapasta

n. 100 g Gnocchi pastaa

1 prk tonnikalaa (sitruuna & pippuri)
sipuli
valkosipuli
2 rkl tomaattipyrettä
1/3 rasiaa kirsikkatomaatteja
mustapippuria, tilliä

Valkokastike

1 rkl rasvaa
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
valkopippuria, suolaa (kalaliemikuutio)

juustoraastetta

Tee ensin valkokastike. (Itse käytin edellispäivästä jäänyttä kastiketta, niin pääsin vieläkin helpommalla.) Sulata voi kattilassa, lisää jauhot, mutta älä ruskista. Kaada joukkoon maito koko ajan sekoittaen. Mausta pippurilla ja suolalla tai kalaliemikuutiolla.

Keitä pastaa muutama minuutti. Kaada enin keitinvesi pois.

Kuullota öljyssä sipulisilppu ja valkosipuli. Lisää tomaattipyre ja hieman valutettu tonnikala, tomaattilohkot sekä mausteet.

Sekoita voidellussa uunivuoassa tonnikalakastike ja pasta. Kaada päälle valkokastike ja lopuksi juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 1/2 h.