Pönttöjä & pesintää!

Pönttöjä ei voi olla koskaan liikaa! Olen saanut kyllikseni kuulla, että mökillä on liikaa pönttöjä, Tänä keväänä/kesänä tuli kuitenkin todistettua että ei ole. Vain yksi (yhdeksästä!) pöntöstä oli ilman asukkaita.
Olin ikionnellinen kun punarinta tuli varta vasten sille tehtyyn pönttöön pesimään. Hieman pettyneitä taasen olimme, kun harmaasieppo ei tullut kuistille vaan valitsi mieluummin saunan seinälle naulatun laudan.
No, puukiipijän pesintä pöntössä jäi hieman arvoitukseksi, sillä en varsinaisesti nähnyt sen menevän tai tulevan pöntöstä, mutta ahkerasti se pyöri pöntön ympärillä ja ympäristössä. Kiipijä on uskomattoman kesy ja hauska lintu. Erään kerran kun tarkkailin pihassa sen puuhia, se lensi syliini. Pelästyimme kyllä molemmat!
Kuvan pönttö jäi vanhempieni metsään. Se on tehty töyhtötiaista varten. Lentoaukko on pisaran muotoinen. Pönttö on täytetty purulla, jotta lintu huijataan "kovertamaan" kolo mieleisekseen.
Lintuja on ollut tänä kesänä mökin pihapiirissä todella paljon. Harmi, että en omista kunnollista lintukirjaa ja lajien tunnistus ilman sitä on vaikeaa. Yksi mistä ei voinut erehtyä oli hippiäinen. Hauska pikku keltapäinen punkkari hyppi pihakuusessa ruokaa etsien.
Alkukesä on mennyt ilman hyttysiä, hyvä ihmisten kannalta, mutta olen jo kaivannut pikku inisijöitä, jotta linnut saisivat tarpeeksi ruokaa. Lisäksi, kun on ollut poikkeuksellisen kylmää, linnuilla on ollut kestämistä. Laulurastas lensi päin ikkunaa ja kiikutin sen nopeasti lämpimimpään paikkaan, jonka löysin. Vähän aikaa se seisoskeli ja katseli maailmaa, kunnes hyppeli pensaiden suojaan.
Punakylkirastaan poikanen puolestaan sai kalareissulta jääneet madot. Se on toinen lintulaji, joka ei pelkää mitään. Poikanen tuli syömään lähes kädestä ja emon kanssa menimme ympäri kasvimaata, vain metrin päässä toisistamme.
Oman pikku "pöntön" oli rakentanut eräs öttiäinen oven kranssiin. Ihmettelin, kun ampiainen pyöri ja pyöri ovensuussa. Se ei ymmärtänyt, että pesä oli oven avautuessa vaihtanut paikkaa toiselle puolelle. Tervetuloa - mutta ei ehkä sittenkään.

Pipo ja kauluri

Vaikka en paljoa neulo, teen kuitenkin silloin tällöin jotain pieniä juttuja. Joka syksy innostun pipoista ja niitä löytyykin jo aika paljon kaapista. Tänä syksynä tein Novita Chrystal -langasta pipon ja sen seuraksi kaulurin. Ohje löytyi Novitan sivuilta.
Kaulurin tein pitkittäin, kun ohjeessa se tehtiin pyöröneuleena. Kaulurin teko tyssäsi hetkeksi, kun lanka loppui kesken. Hain sitä aikani ja meinasin jo luopua toivosta, kunnes löysin samaa lankaa sattumalta eräästä kaupasta.
Myös pipon tupsussa oli hakemista. Aito kaninkarvatupsu olisi askarteluliikkeessä maksanut 20 euroa, joten eikun kangaskauppaan ja ostin 6 eurolla palan tekoturkista. Muotoilin pyöreästä palasta tupsun, joka kelpaa vallan mainiosti pipon laelle keikkumaan.
Ps. Onpas kauhea valokuva - syksyllä, "pimeässä" keittiössä valokuvaaminen on aika mahdotonta.

Näy pimeässä!

Klipsuilut jatkuvat ja tässä viimeisin työ - heijastava koru! Huom. Itsetehdyistä "heijastimista" ei kuulemma saa käyttää nimitystä heijastin.

On sniikkerii, villasukkaa...

Neulonta ei ole oikein minun juttuni, mutta se on ollut nyt Näpsässä pajan aiheena. Oikeasti koneneulonta, jota en ole ehtinyt vielä edes kokeilla. Keskityin keskenjääneisiin töihini eli sniikkereihin ja opettelin myös uuden tekniikan, konttineuleen. Sukista tuli hieman suuret omiin jalkoihini, joten annan ne äidilleni lahjaksi...

Klipsuilua

Kesällä tuli tehtyä "muutama" klipsulaukku sekä vyö ;)

Nipsulaukku

Tämä on vielä vähän vaiheessa, mutta tässä on tämän kesän käsityöni; tölkkien nipsuista tehty laukku. Laukku tarvitsee vielä vuorin, vetoketjun sekä jonkinlaisen hihnan.
Nipsuja on kerätty kohta vuosi koko suvun voimin ja onhan se ollut kiva saada postissa vähän väliä pikkupaketteja. Lähettäjät vaan eivät ole kehdanneet laittaa nimeään esiin ;) Eli laukkuaineet eivät loppuneet tähän...

Juhannus 2013

Hiljaiselon jälkeen tulee taas tällainen pläjäys kuvia ja juttuja.

Tänä juhannuksena uudistimme loimutuslaudan. Kuvassa on harjoituslohi, sillä juhannusaattona oli vuorossa isompi fileen pätkä.
Paksu merilohen pala ottaa tunnin kypsyäkseen. Loppuvaiheessa lohen pintaan siveltiin katajan oksalla mökkikonjakkia. Kyllä oli hyvää...

Saunaan tein tietenkin taas vihdan. Tänä vuonna siitä tuli ainakin omasta mielestäni kauniin muotoinen ja vitsaksesta tehty sidoskin onnistui hyvin - kesti kovemmankin vihtomisen.

Kokon jo hiipuessa ympäristössä alkoi näkyä pieniä kilpailevia loisteita. Kiiltomatojen lyhtyjähän ne! Olivat vaan aika hankalia kuvattavia ;)

Merellistä tunnelmaa

En edes muista, koska viimeksi olen ommellut ompelukoneella. Mökin saunahuoneen verhokangas on ollut ostettuna pari vuotta, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ryhtyä hommiin. Tein ikkunaan jo kyllä laskosverhot, mutta se sai heti tuomion - prinsessamainen! Kieltämättä se oli aika "kevyt" ja harsomainen, eikä tuonut paljoa näkösuojaa.
NO, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Kahdessa vuodessa ei ajatukseni verhosta ollut muuttunut, joten se valmistui lopulta aika nopeasti. Nyt tyyli on aivan toisenlainen ja kangaskin jämäkkää puuvillaa. Jännittää vain, miten se sopii ikkunaan?

Vanha pelargonia...

...kukkii kuistilla. Sain kuin sainkin pelargoniat talvehtimaan ja nyt ne koristavat taas mökin kuistia. Harmi, että tuoksupelargonia kuoli, mutta sain siitä onneksi uuden alun työkaverilta. Yleensä laitan pistokkaat suoraan multaan ja muovipussin hupuksi päälle, mutta nyt oksa odottaa vesilasissa juurten kasvua. Tuntuu kyllä kestävän aika kauan...

Mökillä on yleensä aina ovi auki ja VANHAAN lukkoon ripustin alennuksista ostamani tervetuloa-kranssin. Lukossa on nähtävissä ikiaikaista kyläsepän käsityötaitoa. Nyt hyttysiä kyllä on ollut niiiin paljon, että kaikki väliovetkin on täytynyt pitää kiinni.

Hyppynaru

Hupliukko sai kyytiä kun viimeisellä Näpsä-kerralla teimme hyppynaruja.

Rautalanka taipui taas

Voi, voi rautalankapaja loppui. Siellä tuli taas paljon käyttöesineitä ja materiaalikin oli hopealankaa lukuunottamatta edullista. Kädet olivat kovilla ja tulivat aina haavoille vaikka olisi ollut kuinka varovainen.
Tein samoja juttuja kuin ennenkin eli lisää roikottimia, koukkuja ja pannunalusen, mutta uutta oli saippuakuppi. Siitä tuli kyllä niin järeä, että minua kehotettiin ottamaan se mattopyykille mukaan, sillä se kestää vaikka ison palan mäntysuopasaippuaa.
Slovakialaiset korut meinasivat viedä mukanaan. Oli vaikeaa päättää tekisikö rannekorun rauta- vai hopealangasta. Kaikista tuli omalla tavallaan kauniita. Päädyin lopulta hopeaan ja tein kaksi rannekorua. Otin myös kotitöiksi aineet kaulakorua varten. Nyt pitäisi löytää tarpeeksi pienet korupyöröpihdit.

Rautalankaa

Pehmeästä villasta siirryttiin rautalankaan. Ensimmäisenä tein mökillä olevalle lautaselle pariksi samoilla "koristeilla" kulhon. Siihen voi sitten laittaa vaikka munia, vihanneksia, hedelmiä...
Hyvin oli päässyt tekniikka unohtumaan, mutta eiköhän se pikkuhiljaa palaudu mieleen...

Ei siitä takkia tullutkaan...

Itsekehrätystä langasta ei suuria keriä tullut. Turkoosin-sinisen-vihreästä langasta sain kaulurin; no 8 puikoilla!
Tästä langasta tuli lempparini. Villalankahan täytyi aina kerrata eli kaksi kehrättyä lankakerää yhdistettiin vielä yhdeksi, kehräämällä rukilla vastakkaiseen suuntaan. Langasta tuli näin vahvempaa ja kestävämpää. Siis todella vahvempaa; nimesimmekin muodostuneen paksun, "möykkylangan" taidelangaksi! Tämä turkoosi-vihreä-sininenyhdistelmä onnistui mielestäni siksi, että tein ensimmäisen langan lepereet kaikilla väreillä sekaisin. Toisen langan lepereet vuoroin sinisellä, turkoosilla ja vihreällä. Lepere on siis villasta karstoilla karstattu pötkylä, joka rukilla kehrätään, ohentamalla ja kiertämällä langaksi. Tähän lankaan tuli kiva värien liukuva vuorottelu. Jos yhdistettävät langat olivat molemmat kirjavia oli lopputulos samea ja jos taas toinen oli kirjava ja toinen väriltään siitä kovin poikkeava, langasta tuli makuuni liian raidallinen.
Onneksi saimme opetella myös pellavan kehräämistä, sillä olen askelen lähempänä "tavoitettani". Rukki kotiin -projektini on puolimatkassa, koska rukki (joka ei olekaan mummun vaan luultavimmin isomummun) on nyt pyyhitty ja laitettu kehruukuntoon. Pätkä pellavalankaa on jo puolalla! Rukki paljastui puunauksen jälkeen koruksi! Siinä ei ole säästelty materiaaleissa tai työssä: rungossa on visakoivua, luuta, messinkiä, sorvausta, ootrausta... Harmi, kun ei ollut kameraa mukana!

Kehrää, kehrää...

Tässä sitä nyt on, itsekehrättyä villalankaa! Huvia ja hyötyä kerrakseen, sillä kuntosalillekaan ei tämän polkemisen jälkeen tarvitse mennä. No, rukeissa on eroja, mutta itse halusin opetella perinteisen viistorukin käytön pystyrukin sijasta. Viistorukissa poljenta tapahtuu oikealla jalalla, mutta pystyrukki on kuin "stepperi", jossa käytetään molempia jalkoja. Oikeastaan on väärin puhua rukkien perinteisyydestä, koska olennaisempaa on, että Suomessa vain on käytetty yleisemmin yhdellä jalalla poljettavaa viistorukkia ja esim. Kiikka on ollut tunnettu rukkien valmistuksestaan. Rukki on jopa entisen kunnan vaakunassa. Pystyrukkeja taas on tehty ja käytetty esim. Keski-Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa.
Kuulin, että mummuni on aikoinaan kehrännyt paljon lankaa, mutta ikävä kyllä en ole ollut sitä näkemässä. Onneksi kuitenkin hänen rukkinsa oli tallella ja tavalla tai toisella aion sen "salakuljettaa" kotiini. (Meillä kun on kuulemma jo "tarpeeksi tavaraa" ja "tämän on tarkoitus olla koti, ei museo!" ;)) No, yllätys oli tosiaan suuri kun haimme isän kanssa mummun rukkia, sillä löysimme rukkeja lopulta varastoistamme kokonaista kolme kappaletta! Kaksi niistä (peräisin isomummuilta?!) oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei niistä ole käyttöön. Mutta se yksi, "Mummunrukki" oli varsinainen helmi! Pieni ja sievä, kauniisti sorvattu ja ootrattu sekä luisilla napeilla yksityiskohtaisesti koristeltu. Se täytyy kevään tullen puhdistaa ja pelastaa! Olisipa kiva tietää, kuka on ollut rukin tekijä...

Ps. En malta olla liittämättä tähän yhteyteen kuvaa pappani sodassa puhdetyönään tekemästä "astiastosta". ...ja työkaluna on ollut pelkkä puukko!

Kylppäripussukka

MTV3:n sivuilla oli ohjeita erilaisille pussukoille, joissa voi säilyttää kylpyhuoneen pikkutavaroita. Ohjeet oli tarkoitettu trikookuteelle, mutta käytin samaa putkiskudetta, josta olen virkannut kylpyhuoneeseen jo maton. Putkis on hieman ohuempaa kuin trikookude, joten ohjeita täytyi työn edetessä hieman soveltaa. Hauskaa ja nopeaa virkkaamista!

Joulukortteja

Olen aina tehnyt joulukortit itse. Joskus tuottaa vaikeuksia keksiä aihetta, mutta tänä vuonna kortit syntyivät helposti. Tällaisia ukkoja lähti liikenteeseen:

Hopeaa ja keramiikkaa

Pitkästä aikaa Näpsä-päivityksiä. Jo keväällä lupasin kuvia hopeapajan tuotoksista, mutta niitä vasta nyt:

Vasemmalla aitojen lehtien päälle hopeapastalla tehtyjä riipuksia. Oikealla ruiskusavesta pursotetut palloriipus ja -korvakorut. Taustalla samalla tekniikalla tehty sormus ja hopeasavipalasta muotoiltu sormus.
Syksyllä ensimmäisenä oli keramiikkapaja. Olin aluksi innoissani, mutta mieliala vaihtui pajan myötä. Olin ehkä odottanut jotain vapaamuotoisempaa aihetta, mutta teimmekin lampunjalan, jota työstimme tarkkojen piirustusten, mittausten sekä laskelmien mukaan. Myös ryhmämme koko oli paisunut entisestään, joten opettajan apua joutui välillä odottelemaan...

Tuloksena kuitenkin lampunvarjostimet/lampetit. Niistä piti tulla symmetrinen pari, mutta samanlaisia niistä ei sitten lopulta tullut. Toinen onnistui vähän paremmin suunitelmien mukaan, mutta toisesta tuli niin vino, ettei sitä luultavasti saa viritettyä mökin seinälle... Myös lasitus jäi toisessa liian ohueksi.
Sivutuotteena sain PAAAljon pikkukaloja! Niistä voin sitten tehdä riipuksia, mobileita...
Nyt meneillään on jo uusi paja, jossa opettelemme karstaamaan sekä kehräämään rukilla. Siitä myöhemmin lisää. Mietin myös, miten saan salakuljetettua mummun vanhan rukin kotiimme?

Puhelimista piparimuotteihin

Tarkkasilmäiset huomaavat Cookie cutter -paketin kulmassa Nokian mainoksen. Kyllä, tee se itse piparimuotti -paketti Nokia-kaupasta!
En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvia hopeapajan tuotoksista, kun jo alkoi uusi keramiikkapaja. Nyt on ollut todella luomisen tuskaa. Aiheena on valaisin, mutta kun meillä ei ole sellaiselle oikein tarvetta, paitsi mökille seinävalaisimet. Mutta mökin valaisimet ovat vaativassa paikassa: niiden pitää todella valaista, olla mahdollisesti säädeltäviä ja sopia mökin "tyyliin". Kurssilla on myös tarkoitus, että valaisimen jalkaosa on keramiikkaa ja siihen tehdään seuraavassa pajassa varjostin. Eli jos mielin valaisinta seinälle, sen olisi oltava melko kevytrakenteinen. Liikaa haasteita!
Monen vaihtoehdon ja pitkän mietiskelyn jälkeen päädyin lopulta seinälampetteihin. (Varjostimet teen sitten toisiin valaisimiin.) Lampetit suunnittelin olevan puolilieriöitä, joissa valo tulee pienten, kalanmuotoisten reikien läpi. Minulla oli muutama valmis kalanmuotoinen piparimuotti, mutta halusin pelkistetymmän muodon. Onneksi kaapista löytyi Cookie cutter kit, jonka avulla sain haluamani muotin. Muotilla on nyt näppärämpi rei'ittää lieriö, kuin kaivertaa jokainen kala erikseen. Saa nähdä mitä tulee!
Mutta nyt kalamuotin tekoon! Muotin tekemiseen oli paketissa englanninkielinen ohje, mutta jokunen kohta jäi monen lukemisen jälkeen hieman epäselväksi. Onneksi löysin taas kerran netistä apua. Siellä oli juuri kyseiselle paketille suomenkieliset ohjeet kuvien kera. Vaikka siltikin jäin miettimään vaihetta, jossa valmis muotti kuumennetaan uunissa? Laitoin sitten myös omani uuniin, sen kuumetessa ennen ruoan valmistusta ja vielä loppulämpöön. Kuumennuksen tarkoitus on saada muotin teippaus kestämään vettä. Epäselväksi jäi, olisiko teippaus vedenpitävä, jos sen antaisi kuivua huoneenlämmössä 72 h!? Ohjeessa neuvottiin myös taittamaan metallinauhan pää ennen taivutuksen aloittamista. En tiedä tekeekö se muotista kestävämmän vai turvallisemman, jottei terävään reunaan loukkaisi sormiaan? No, ihan kivaa puuhaa ja voisihan sitä kokeilla muitakin muotteja. Ainakin helpompaa kuin se, kun olen joskus tehnyt piparimuotteja kantatusta sinkkilistasta juottamalla.

Kiintiö täysi!

...siis lohen kalastuskiintiö! Harmi, sillä saimme isän kanssa juuri valmiiksi lohen loimutuslaudan. Koko kesä tuli herkuteltua paikallisella merilohella, mutta nyt satamassa oli tarjolla vain "ei oota" niin lohen kuin silakankin osalta. No, ensi kesää odotellessa...

Kesä 2012

Onpas taas vierinyt aikaa sitten viime postauksen... No, mökillä minulla ei ole nettiyhteyttä, eikä siellä varsinkaan ole aikaa tai kiinnostusta roikkua netissä. Seinässä on oiva ikkuna ulkomaailmaan, josta on kiva tarkkailla luonnon ihmeitä. Puukiipijän poikaset esimerkiksi olivat lähteneet pesästään ja opettelivat nyt kiipeämistä ja ötököiden keräämistä. Orava puolestaan esitteli kiipeilytaitojaan kovassa tuulessa, haavan latvassa. Emme olleet koskaan ennen nähneetkään oravan roikkuvan takajaloistaan pää alaspäin syömässä!

Ehdimme jo olla huolissamme, minne oli kadonnut viime kesän ystävämme harmaasieppo, mutta iloksemme (ja erityisesti hyödyksemme) se saapui jälleen pihapiiriin. Hyödyksi siksi, että tänä kesänä hyttysiä rittää ja niitä riittää... Nyt Harmis ei kuitenkaan ollut tullut aivan verannalle asti, vaan oli tehnyt pesänsä saunan päätyyn. Onneksi se ei häiriintynyt, vaikka grillisavut välillä menevät aivan sen pesän suuntaan.


Uusia, monivuotisia kasveja istutin tänä vuonna maltillisesti. Harvan katajan juurelle kaivoin alppikärhön - jospa se toisi vihreyttä ja tuuheutta puun alaosaan. Saa nähdä, miten se talvehtii. Nyt se ainakin näyttää päässeen hyvään vauhtiin, vaikka istutuskuoppien kaivaminen mökillä onkin vaikeaa. Lapio kolahtaa muutaman sentin pintamullan jälkeen heti kiviholjoon.

Takapihalle, kivikon edustalle istutin Sonja-karhunvadelman. Siitä sanotaan, että se olisi hyvä rajata jollain, jottei se valtaisi kaikkia muita kasveja alleen. Itse toivoisin valloituksen todella tapahtuvan, sillä kivien lomaan on pesiytynyt tuomi, eikä sitä meinaa saada millään häviämään. Päinvastoin, mitä enemmän sitä leikkaa, sitä enemmän se versoo.

Vaikka söimme taas päivästä toiseen kalaa, siitä en nyt ottanut kuvia, sillä ruoka oli tyyliin -suoraan savustamolta pöytään. Kotimatkallakin poikkesimme vielä Porin torilla, joka onkin oivallinen kalapaikka! Meille tarttui mukaan nyt tuoretta kalaa ja todella edulliseen hintaan. Siiasta tein kalakeiton satakuntalaiseen tapaan. Yleensä miellän siikakeiton talviruoaksi, mutta nyt uusilla sipuleilla, porkkanoilla ja tillillä höystettynä se maistui erittäin kesäiseltä. Perunat olivat vanhoja.

Mökille mennessä ostan aina kermapurkin jääkaappiin varoiksi ja usein kermaa tuleekin lorautettua hieman ruokaan kuin ruokaan. Kotiin kertyy sitten näitä avattuja purkkeja, joista päiväys on mennyt ohi. Nyt vähensin purkkivuorta hieman tekemällä Hanna-tädin kakkuja.

Hanna-tädin kakut (n 50 kpl)

130 g voita
1 1/2 dl (hapanta) kermaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 tl soodaa

Sulata voi ja sekoita siihen kerma. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset mahdollisimman vähän vaivaten. Pyörittele pellille pieniä palloja ja paina niihin syvennys sormella. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.