Tästä langasta tuli lempparini. Villalankahan täytyi aina kerrata eli kaksi kehrättyä lankakerää yhdistettiin vielä yhdeksi, kehräämällä rukilla vastakkaiseen suuntaan. Langasta tuli näin vahvempaa ja kestävämpää. Siis todella vahvempaa; nimesimmekin muodostuneen paksun, "möykkylangan" taidelangaksi! Tämä turkoosi-vihreä-sininenyhdistelmä onnistui mielestäni siksi, että tein ensimmäisen langan lepereet kaikilla väreillä sekaisin. Toisen langan lepereet vuoroin sinisellä, turkoosilla ja vihreällä. Lepere on siis villasta karstoilla karstattu pötkylä, joka rukilla kehrätään, ohentamalla ja kiertämällä langaksi. Tähän lankaan tuli kiva värien liukuva vuorottelu. Jos yhdistettävät langat olivat molemmat kirjavia oli lopputulos samea ja jos taas toinen oli kirjava ja toinen väriltään siitä kovin poikkeava, langasta tuli makuuni liian raidallinen.
Onneksi saimme opetella myös pellavan kehräämistä, sillä olen askelen lähempänä "tavoitettani". Rukki kotiin -projektini on puolimatkassa, koska rukki (joka ei olekaan mummun vaan luultavimmin isomummun) on nyt pyyhitty ja laitettu kehruukuntoon. Pätkä pellavalankaa on jo puolalla! Rukki paljastui puunauksen jälkeen koruksi! Siinä ei ole säästelty materiaaleissa tai työssä: rungossa on visakoivua, luuta, messinkiä, sorvausta, ootrausta... Harmi, kun ei ollut kameraa mukana!
