23.8.11

Piimäjuusto

Muistaakseni olen joskus aiemminkin kokeillut tehdä piimäjuustoa, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole onnistunut näin muhkeana. Kaikki etsimäni ohjeet olivat tyyliin 3 l maitoa, 1 l piimää..., mutta onneksi huomasin ajoissa pienentää annosta, niin se mahtui kattilaani ja juustokehääni. Tässä minun versioni:

Piimäjuusto

1/2 rkl voita
1/2 dl vettä
2 l täysmaitoa
8 dl piimää
1 dl kermaviiliä
3 munaa
suolaa
(sokeria)

Piimä kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, n. 8 h aiemmin. Mittaa kattilaan voi ja vesi. Kun voi on sulanut veteen, lisää maito. Kuumenna 95 asteiseksi, koko ajan hiljaa, pohjasta asti sekoittaen. Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon piimä ja kermaviili, älä vatkaa. Kaada piimä-munaseos maidon joukkoon rauhallisesti sekoittaen ja kuumenna seos taas kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä hieman, n. 10 minuuttia. Juustomassa alkaa erottua pinnalle. Nosta massaa reikäkauhalla, kostutetulla sideharsolla vuorattuun, vedessä liotettuun juustokehään. Ripottele väliin suolaa. Massaa voi varovasti painella kehään, jotta juustosta tulee tiivis. Laita kehän alle lautanen tai kansi, sillä massasta erottuu vielä heraa. Käännä harson reunat juuston päälle ja laita juusto hetken jäähdytyksen jälkeen jääkaappiin. Aseta päälle esim. lautanen painoksi. Nauti juustoa seuraavana päivänä ruislimpun kanssa.

18.8.11

Kesäkurpitsaa...

Äitini tuskailee hänen kasvimaalleen antamieni Blackbeauty- ja Oneball-kurpitsantaimieni kanssa. Kesäkurpitsat ovat kuulemma kasvaneet todella satoisiksi. Otin viimeksi itsekin häneltä yhden joka lajia, myös vihreän pyöreän, joka oli ostotaimesta.
Pitkästä vihreästä tein paistosta sipulin, pekonin ja sulatejuuston kanssa, pyöreästä vihreästä tein pannukakkuja. Onneksi muistin tämän viimevuotisen ohjeen, sillä amerikkalaistyyliset paksut pannukakut olivat herkullisia.
Kaunis keltainen pallokesäkurpitsa odottaa vielä jääkaapissa. Tekisi mieli kokeilla tehdä siitä esim. jotain hilloketta. Onneksi kesäkurpitsat ovat melko säilyviä.

Jouluinen ;) piimäkakku

Tein viikonloppua varten Jouluisen piimäkakun Maku-lehden ohjeella. Korvasin omenaraasteen 1 dl:lla omenasosetta, mutta muuten seurasin tarkkaan reseptiä. Kuorrutuksen jätin nyt pois, mutta sitäkin kannattaa varmaan seuraavalla kerralla kokeilla. Taikina maistui aivan piparitaikinalta ja kypsä kakku oli ihanan kuohkea sekä mehevä. Mausteet ja niiden määrät olivat ainakin omaan makuuni juuri kohdallaan. Tätä helppoa kakkua teen varmasti toistekin!

9.8.11

Pienen linnun pesä

Olin käynyt jo monena päivänä samassa vadelmapensaassa kun huomasin, että oksien välissä oli pieni tyhjä linnunpesä.

Kala kävi pyydykseen

"Kalastuskuntamme" toi tänä kesänä maihin todella runsaan saaliin ja vaikka esim. ahvenfileet kanttarellikastikkeella ovat herkullisia, niin sama menu kolmantena päivänä peräkkäin alkoi jo vähän tökkiä. Lisäksi kun muutakin kalaa tuli syötyä kaksi viikkoa putkeen. Onneksi yrteillä ja erilaisilla valmistusmenetelmillä sai hieman vaihtelua makuun.

Salvia sopi hyvin ahvenille

Ikean piparjuurikastike oli kuin tehty maustamaan leivitettyjä ja kermassa haudutettuja haukipaloja

8.8.11

Pikkumansikat ja muuta kesän satoa

Äitini hellässä huomassa keväällä kasvattamani kuukausimansikat ovat kasvaneet reheviksi ja tuottaneet jopa hieman satoa. Maku oli jostain tavallisen ja ahomansikan väliltä. Mökillä on ollut niin kuivaa, että samaiset mansikantaimet ovat juuri ja juuri pysyneet hengissä.

Jättiläisiä ovat myös äidilleni viemät kurpitsan- ja kurkuntaimet. Kasvukausi on mökillä selvästi myöhäisempi ja siellä tullaan jälleen perässä, joskaan ei näin rehevänä...

Myös kanttarellisato jäi mökillä saamatta, mutta onneksi meillä on salaiset paikkamme...

Vadelmia on ollut nyt joka paikassa, uusia yllättäviäkin löytöjä olemme tehneet.

Villivatut kuitenkin vievät maussa voiton...

...puutarhavadelmista.

Ja vadelmia onkin sitten riittänyt aamupuuroon, pakkaseen, piirakkaan ja pitäähän punaisessa mökissä tehdä punaista mehukeittoa. Vadelman ja punaherukan yhdistelmä on lyömätön!

Mökillä sain maistaa myös viime syksynä istuttamiani viher- ja mustaherukoita.

Mansikkamaaltakin saimme jo pienet maistiaiset ja uudet rönsyt "purkitin" ensi kesää varten. Menetelmä todella toimii, sillä yksi rönsy lähti jo kasvuun (alakuvassa vasemmalla alhaalla).

Tomaatit tuottivat runsaasti lehtiä sekä vartta (taisi lannoitusta mennä runsaalla kädellä), mutta vain kourallisen pikkutomaatteja. Ehkä ensi vuonna ostan valmiit taimet... ;)

Lavan reunalla kasvavat basilikat sitä vastoin onnistuivat hyvin. Varsinkin pienilehtinen basilika viihtyi ja tuotti makeita versoja. Mökin pihassa liikkunut (villi?)kissa kuitenkin osoitti vastalauseen pissaamalla kopin nurkalle!!!

Meillä mökki oli muutenkin tänä kesänä varsinainen eläinten talo, sillä mitä todennäköisimmin lattian alla majaili supikoira (tai koko poikue)! Joka yö kuului kopistelua ja yhtenä yönä koimme kauhuherätyksen kiljuntaan, rähinään, sähinään ja sihinään.

Harmaasiepot eli harmikset osoittautuivatkin kaiken kokemamme jälkeen mitä suloisimmiksi luontokappaleiksi. Kyllä tuli haikea olo, kun pesä oli tyhjä. Pullotin kuistin laudan, en viskisiepon toivossa, vaan jotta rastas ei sinne pesisi. Harmiksia varten aiomme keväällä poistaa puukalikan.

Mökiltä lähtiessä oli aina kiva ottaa mukaansa yrttikimppu, josta riitti pitkään kesän makuja kaupunkikotiin.

Pelargoniat jäivät vielä mökille, vaikka aika paljon jo toimme sieltä tavaroita ym. pois talven varalle. Kukat ovat säilyneet koko kuivan kesän hyvin yrttimaan edustalla, suuren, sammaloituneen kiven päällä. Sammal on luovuttanut niille sopivasti kosteutta.