Äitini hellässä huomassa keväällä kasvattamani kuukausimansikat ovat kasvaneet reheviksi ja tuottaneet jopa hieman satoa. Maku oli jostain tavallisen ja ahomansikan väliltä. Mökillä on ollut niin kuivaa, että samaiset mansikantaimet ovat juuri ja juuri pysyneet hengissä.
Jättiläisiä ovat myös äidilleni viemät kurpitsan- ja kurkuntaimet. Kasvukausi on mökillä selvästi myöhäisempi ja siellä tullaan jälleen perässä, joskaan ei näin rehevänä...
Myös kanttarellisato jäi mökillä saamatta, mutta onneksi meillä on salaiset paikkamme...
Vadelmia on ollut nyt joka paikassa, uusia yllättäviäkin löytöjä olemme tehneet.
Villivatut kuitenkin vievät maussa voiton...
...puutarhavadelmista.
Ja vadelmia onkin sitten riittänyt aamupuuroon, pakkaseen, piirakkaan ja pitäähän punaisessa mökissä tehdä punaista mehukeittoa. Vadelman ja punaherukan yhdistelmä on lyömätön!
Mansikkamaaltakin saimme jo pienet maistiaiset ja uudet rönsyt "purkitin" ensi kesää varten. Menetelmä todella toimii, sillä yksi rönsy lähti jo kasvuun (alakuvassa vasemmalla alhaalla).
Tomaatit tuottivat runsaasti lehtiä sekä vartta (taisi lannoitusta mennä runsaalla kädellä), mutta vain kourallisen pikkutomaatteja. Ehkä ensi vuonna ostan valmiit taimet... ;)
Lavan reunalla kasvavat basilikat sitä vastoin onnistuivat hyvin. Varsinkin pienilehtinen basilika viihtyi ja tuotti makeita versoja. Mökin pihassa liikkunut (villi?)kissa kuitenkin osoitti vastalauseen pissaamalla kopin nurkalle!!!
Meillä mökki oli muutenkin tänä kesänä varsinainen eläinten talo, sillä mitä todennäköisimmin lattian alla majaili supikoira (tai koko poikue)! Joka yö kuului kopistelua ja yhtenä yönä koimme kauhuherätyksen kiljuntaan, rähinään, sähinään ja sihinään.
Harmaasiepot eli harmikset osoittautuivatkin kaiken kokemamme jälkeen mitä suloisimmiksi luontokappaleiksi. Kyllä tuli haikea olo, kun pesä oli tyhjä. Pullotin kuistin laudan, en viskisiepon toivossa, vaan jotta rastas ei sinne pesisi. Harmiksia varten aiomme keväällä poistaa puukalikan.
Mökiltä lähtiessä oli aina kiva ottaa mukaansa yrttikimppu, josta riitti pitkään kesän makuja kaupunkikotiin.
Pelargoniat jäivät vielä mökille, vaikka aika paljon jo toimme sieltä tavaroita ym. pois talven varalle. Kukat ovat säilyneet koko kuivan kesän hyvin yrttimaan edustalla, suuren, sammaloituneen kiven päällä. Sammal on luovuttanut niille sopivasti kosteutta.
