Ehdimme jo olla huolissamme, minne oli kadonnut viime kesän ystävämme harmaasieppo, mutta iloksemme (ja erityisesti hyödyksemme) se saapui jälleen pihapiiriin. Hyödyksi siksi, että tänä kesänä hyttysiä rittää ja niitä riittää... Nyt Harmis ei kuitenkaan ollut tullut aivan verannalle asti, vaan oli tehnyt pesänsä saunan päätyyn. Onneksi se ei häiriintynyt, vaikka grillisavut välillä menevät aivan sen pesän suuntaan.
Uusia, monivuotisia kasveja istutin tänä vuonna maltillisesti. Harvan katajan juurelle kaivoin alppikärhön - jospa se toisi vihreyttä ja tuuheutta puun alaosaan. Saa nähdä, miten se talvehtii. Nyt se ainakin näyttää päässeen hyvään vauhtiin, vaikka istutuskuoppien kaivaminen mökillä onkin vaikeaa. Lapio kolahtaa muutaman sentin pintamullan jälkeen heti kiviholjoon.
Vaikka söimme taas päivästä toiseen kalaa, siitä en nyt ottanut kuvia, sillä ruoka oli tyyliin -suoraan savustamolta pöytään. Kotimatkallakin poikkesimme vielä Porin torilla, joka onkin oivallinen kalapaikka! Meille tarttui mukaan nyt tuoretta kalaa ja todella edulliseen hintaan. Siiasta tein kalakeiton satakuntalaiseen tapaan. Yleensä miellän siikakeiton talviruoaksi, mutta nyt uusilla sipuleilla, porkkanoilla ja tillillä höystettynä se maistui erittäin kesäiseltä. Perunat olivat vanhoja.
Mökille mennessä ostan aina kermapurkin jääkaappiin varoiksi ja usein kermaa tuleekin lorautettua hieman ruokaan kuin ruokaan. Kotiin kertyy sitten näitä avattuja purkkeja, joista päiväys on mennyt ohi. Nyt vähensin purkkivuorta hieman tekemällä Hanna-tädin kakkuja.
Hanna-tädin kakut (n 50 kpl)
130 g voita
1 1/2 dl (hapanta) kermaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 tl soodaa
Sulata voi ja sekoita siihen kerma. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset mahdollisimman vähän vaivaten. Pyörittele pellille pieniä palloja ja paina niihin syvennys sormella. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.
