Räsymattoa Kiikan malliin

Kokeiluprojektini Kiikkalainen matto on nyt valmis. Malli on ollut mielessäni koko mattopajan ajan. Kaikki sai alkunsa, kun selailin vanhaa Kodin Pellervo -lehteä. Lehdessä oli kuvia Kiikan mallin mukaan tehdystä matosta ja muutamalla sanalla annettu ohjeita siitä, miten matto suunnitellaan ja tehdään. Yritin hakea myös netistä tietoa ja jotain osviittaa sainkin sieltä täältä, mutta varsinaista ohjetta ei löytynyt mistään. Haastattelin tuntemiani matonkutojia, joista monet sanoivat kuulleensa kiikkalaisella tavalla tehdyistä "sävytysmatoista", mutta kukaan ei tuntenut tarkempaa tekniikkaa. En siis ole aivan varma siitä, onko matto täysin oikeaoppisesti tehty, mutta kivan näköinen siitä tuli ja muistuttaa kyllä kuvissa näkemiäni.
Mattoa oli joka tapauksessa hauska suunnitella ja pohtia sen toteuttamista. Matto matkaa taas mökille ja kuteita lajitellessani, mietin että kierrätystä parhaimmillaan. Takaisin pääsevät mökin verhot, isäni ruutupaita, joka päällään hän kalasteli ja maalasi mökin punaiseksi jne. Matkan varrella sain kokea myös monia yhtymäkohtia Kiikkaan. Nämä muistot lisäävät maton sävyjä niin tummempaan siniseen kuin pirteään punaiseenkin...
Mutta itse maton tekemiseen. Kodin Pellervo -lehdessä oli ehkä ne tärkeimmät ohjeet; kuteet järjestellään sävyittäin, ne leikataan pätkiksi, jotka ovat 2.25 cm x loimen leveys ja kudepätkät yhdistetään joko solmimalla tai ompelemalla ne yhteen. Näistä yhdistetyistä kuteista muodostuu mallikerta ja ne kiedotaan yhdeksi palloksi odottamaan kutomisvuoroaan. Jos matosta haluaa symmetrisen mallikertoja pitää olla parillinen määrä. Matto on tällä tekniikalla työläs alkuvalmisteluiltaan, mutta nopea kutoa. Itse suunnittelin kudepallot niin, että kudemäärä mahtui kerralla sukkulalle. Yleensä matot suunnitellaan niin, että värit liukuvat tummasta vaaleaan, mutta minä valitsin taas punaisen ja sinisen sävyjä. Sävytysmaton hyviä puolia ovat mm. ne, että pienetkin kudemäärät voi käyttää hyväksi, matosta tulee aivan symmetrinen eikä mikään kude lopu kesken kutoessa.
Työläyttä itselleni toi se, että kunnon ohjetta ei ollut. Niinpä aloitin laskemalla vanhasta matosta sen, kuinka monta kudetta tietylle mitalle menee. Kun jokaisesta väristä tulee noin kaksi raitaa, päädyin siihen, että n. 25 cm:lle tarvitsen 23 kudepätkää. Valitsin värit, sommittelin kudepallot lattialla mieleiseeni järjestykseen, otin mittapalan avulla sopivat pätkät ja käärin kuteet palloiksi vuoron perään sinisestä punaiseen ja päinvastoin. Sen jälkeen ompelin kuteiden päät yhteen ja numeroin kudepallot. Kahdeksasta pallosta arvioin saavani 1,5 m mittaisen maton. Punnitsin myös pallot ja jokainen painoi n. 300 g. Maton alkuun ja loppuun kudoin 2,5 kertaa loimen leveydeltä aloittavaa ja lopettavaa tummansinistä kudetta, sillä jokaisen sävyn/kuteen aloituksen tulisi osua suunnilleen keskelle mattoa.