Harrastuksissa on ollut kiireistä. Monena iltana ja viikonloppuisin olen käynyt kutomassa mattoa. Vihdoin se tuli valmiiksi ja on nyt olohuoneemme lattialla. Vaikka alkuun epäilin kuteiden ruskean, oranssin ja keltaisen eri sävyjä, lopputulos oli pehmeän ja lämpöisen kaunis. Värit sointuvat hyvin punaruskeaan lautalattiaamme. Matto on väritykseltään mielestäni myös kivasti "vanhanaikainen", joka sekin sopii vanhaan 20-luvun asuntoomme.Olin myös tyytyväinen maton erilaiseen sidokseen, joka on nimeltään neidonpolku (tunnetaan myös nimellä lemmenpolku). Kuvio tulee kauniisti esiin saman sävyisten, mutta eri vahvuisten värien vaihdellessa. Syksyn pimeydessä on vain vaikea ottaa valokuvaa, joka toistaisi värit luonnollisina. Olen aikaisemmin kutonut vain palttinasidoksista mattoa ja tämä olikin aluksi haasteellista. Nopeasti uusi poljenta ja sukkuloiden vaihtaminen kuitenkin jäivät lihaksiin muistiin, kuten opettajamme sanoi.
Maton kutomista nopeutti se, että olin suunnitellut värit ja raidat tarkasti etukäteen sekä tehnyt värillisen mallikuvan. Puiden vieressä oli koko ajan myös "mallitikku" eli paperisuikale, joka oli yhden mallikerran mittainen ja siinä oli lisäksi väritetty väriraidat ja näkyvissä niiden mitat.
Alkuun vierastin myös mustia loimia, jotka eivät ole omasta mielestäni kovin perinteiset, mutta lopulta ne sopivat hyvin kuteiden väreihin.
Ehkä myös pitäisi laittaa Niksipirkkaan ilmoitus sukkahousujen uusiokäytöstä. Matossa nimittäin yksi kude kolmesta on koko matkan sukkahousua. Se oli ohutta kutoa, mutta lopputulos on toimiva.
