Jouluinen juustokakku

Jääkaapissa rommi-rusinarahka uhkasi jäädä vanhaksi ja piparkakkujakin oli vielä pussillinen jäljellä, joten eikun juustokakkua väsäämään. Sekoitin aineet ihan "korvakuulolta", mutta lopputulos oli herkullinen. Liivatetta laitoin tarkoituksella niukasti, sillä tein kakun keraamiseen vuokaan. Koostumus olikin täydellinen - kakku pysyi leikatessa koossa, mutta ei ollut kova.

Jouluinen juustokakku

Pohja
10 paksua piparia
30 g voita

Täyte
1 dl kuohu/vispikermaa
1 prk rommi-rusinarahkaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl vettä
1 tl liivatejauhetta

Kiille
1/2 dl vahvaa karpalomehua
1 dl vettä
loraus glögitiivistettä
2 rkl sokeria
1 tl liivatejauhetta

Murskaa piparit ja sekoita joukkoon pehmeä voi. Painele seos vuoan pohjalle. Kiehauta vesi ja sulata siihen liivate. Anna tekeytyä viisi minuuttia ja vatkaa sillä aikaa kerma. Sekoita joukkoon muut aineet, viimeisenä liivate ohuena nauhana. Laita kylmään hyytymään ja tee kiille. Kuumenna puolet vedestä ja liota siihen liivate. Anna taas tekeytyä viisi minuuttia ja sekoita loput aineet keskenään. Kaada liivate taas ohuena nauhana sokeroituun mehuun.Kaada kiille varovasti esim. lusikan kuperaa puolta apuna käyttäen kakun päälle. Anna hyytyä kylmässä vähintään kolme tuntia.

Kurpitsarisottoa ja kampasimpukkaa

Jääkaapissa oli itsenäisyyspäivää varten Lamminpään lumousta, mutta tuntui tyhmältä lämmittää edellispäivän ruokaa juhlaan. No, olin taas sortunut ostamaan kurpitsan varastoon, ja muistin nähneeni syksyllä kurpitsarisoton ohjeen, joten eikun uusi menu. Pakastimessa oli myös kampasimpukoita. Salaattiin sain juhlavampaa näköä ja makua granaattiomenasta. Granaattiomena olikin nyt todella mehukas ja sisälsi paljon herkullisia siemeniä. Sen ostaminen kun on aina hieman arpapeliä. Sain siement melko helposti ulos, kun leikkasin hedelmän varovasti puoliksi vain kuorta rikkoen. Sen jälkeen puristin puolikasta, jolloin hedelmän mehu ja suuri osa siemenistä putosi salaattiin. Lopuksi käänsin kuoren nurinpäin, jolloin loputkin siemenet irtosivat helposti. Mehu on kyllä voimakkaasti värjäävää ja se tuntui tarttuvan jopa posliinisen kulhon pintaan. Granaattiomena onkin juuri mehunsa takia terveellistä superruokaa.

Granaattiomenasalaatti

salaatinlehtiä

päärynä
paahdettuja manteleita
granaattiomena
sitruunaöljyä
pippuria, suolaa

Kurpitsarisotto ja kampasimpukoita

pala kurpitsaa
risottoriisiä
shalottisipuli
öljyä (oliivi ja voinmakuinen)
valkoviiniä
kasvislientä
kreikkalaista jogurttia
parmesanjuustoa
pippuria, suolaa
salviaa

kampasimpukoita

Paloittele kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Paahda paloja hetki pannulla öljyssä. Lisää sipulisilppu sekä riisi. Kun riisit ovat kuullottuneet kaada sekaan valkoviini ja kasvislientä vähin erin. Mausta pippurilla ja suolalla sekä salvialla. Anna kypsyä hiljaisella tulella 17-20 minuuttia. Lisää jogurtti ja kuumenna seos, älä kuitenkaan keitä. Raasta sekaan runsaasti parmesania.
Paista kampasimpukat öljyseoksessa ja laita lopuksi pannulle myös salvianlehtiä. Mausta pippurilla ja suolalla.
Raasta annoksen päälle vielä parmesania.

Oman maan kurpitsaa...

Tästä kurpitsasta ei tullut mikään jättiläinen, mutta väri oli kauniin keltainen ja maku lempeä, makea sekä pehmeä. Yllätyin myös, miten ohut kuori kurpitsaan kehittyi, joten vähemmän tavaraa meni hukkaan. Pienestä "kultapallosta" riitti kuitenkin ruokaa kahdeksi kerraksi.

Mausteinen kurpitsakeitto

öljyä
puolikas kurpitsa
pieni sipuli
peruna
1 l kasvis- tai kanalientä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl makeaa chilikastiketta
hunajaa
inkivääriä, curryä, kanelia, mustapippuria
1 dl ruokakermaa
(vaaleaa maizena-suurustetta)
basilikaa

Paloittele kasvikset. Kuullota niitä öljyssä ja lisää myös mausteet sekä tomaattipyre pannulle hetkeksi. Kaada päälle liemi. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisää kerma ja suuruste. Soseuta ja mausta lopuksi basilikalla.

Ankkaa ja uunissa paahdettua kurpitsaa. Ohjeet löytyvät vanhemmista jutuista...

Himosilakat

Innostuin pitkästä aikaa tekemään silakoita kun äidilläni oli himosilakoita ruokapöydässä. Hän ei ollut laittanut ohjetta muistiin, joten jouduin taas "guuglaamaan". Himosilakoille löytyi jos jonkinlaisia ohjeita, mutta päädyin lopulta erääseen, johon yhdistin myös vanhaa tuttua Liinamaan reseptiäni.

Himosilakat

500 g silakoita

I liemi
2.5 dl vettä
0,5 dl etikkaa
1,5 rkl (karkeaa) merisuolaa

II liemi
0,5 dl etikkaa
1 dl vettä
0,7-1 dl sokeria
0,5 tl hienoa merisuolaa
1 rkl öljyä
musta- ja valkopippuria, sipulia, tilliä

Sekoita I liemen aineet keskenään ja laita silakkafileet maustumaan vähintään 3 tunniksi. Huom. liemiä ei keitetä. II lientä varten siivuta sipuli ohuiksi renkaiksi, silppua tilliä ja rouhi n. 10 pippuria karkeasti. Mittaa nesteet ja sulata mukaan sokeri ja suola. Etikan määrää ei kannata ylittää. Valuta silakkafileet ensimmäisestä liemestä puolita saksilla ja laita II liemeen. Silakoita voi syödä jo seuraavana päivänä, mutta parempia ne ovat parin päivän päästä. Silakoista voi halutessaan poistaa nahan, mutta nyt en niin tehnyt.

Hopeaa ja keramiikkaa

Pitkästä aikaa Näpsä-päivityksiä. Jo keväällä lupasin kuvia hopeapajan tuotoksista, mutta niitä vasta nyt:

Vasemmalla aitojen lehtien päälle hopeapastalla tehtyjä riipuksia. Oikealla ruiskusavesta pursotetut palloriipus ja -korvakorut. Taustalla samalla tekniikalla tehty sormus ja hopeasavipalasta muotoiltu sormus.
Syksyllä ensimmäisenä oli keramiikkapaja. Olin aluksi innoissani, mutta mieliala vaihtui pajan myötä. Olin ehkä odottanut jotain vapaamuotoisempaa aihetta, mutta teimmekin lampunjalan, jota työstimme tarkkojen piirustusten, mittausten sekä laskelmien mukaan. Myös ryhmämme koko oli paisunut entisestään, joten opettajan apua joutui välillä odottelemaan...

Tuloksena kuitenkin lampunvarjostimet/lampetit. Niistä piti tulla symmetrinen pari, mutta samanlaisia niistä ei sitten lopulta tullut. Toinen onnistui vähän paremmin suunitelmien mukaan, mutta toisesta tuli niin vino, ettei sitä luultavasti saa viritettyä mökin seinälle... Myös lasitus jäi toisessa liian ohueksi.
Sivutuotteena sain PAAAljon pikkukaloja! Niistä voin sitten tehdä riipuksia, mobileita...
Nyt meneillään on jo uusi paja, jossa opettelemme karstaamaan sekä kehräämään rukilla. Siitä myöhemmin lisää. Mietin myös, miten saan salakuljetettua mummun vanhan rukin kotiimme?

Pizzaa uusin konstein

Nyt oli vuorossa kokeilla 00-jauhoista pizzaa. Toimivat hyvin, mutta maussa ei ollut sitä ihanaa aromia, joka on durum-jauhoissa.
Ensimmäistä kertaa kokeilin myös silliä pizzaan! Sikke Sumari teki sardellipizzaa, mutta meillä oli avattu sillipurkki, joten laitoin sillejä! Silleissä oli mausteena laakerinlehteä, maustepippuria ja sipulia, joten maku oli hieman anjovismainen. Enpä tiedä kumpi oli lopulta parempi täyte, silli vai kinkku-pepperoni... molemmat todella hyviä!
Sikke neuvoi vain sekoittamaan tomaattikastikkeen aineet, joten kokeilin nyt sitäkin näihin pizzoihin. Maussa ei ollut huomattavaa eroa siihen, jos aineita olisi keittänyt. Pienet Muttin kirsikkatomaatit sopivat hyvin niin maultaan kuin näöltäänkin pizzaan.
Vielä yksi uusi juttu oli mausteöljy kypsän pizzan päälle. Ranskalaiselta torilta ostamaani pizzaan laitettiin oreganon sijasta mausteista öljyä ja yritin nyt jäljitellä sitä makua. Aika hyvin onnistui!

Pizzataikina

2 dl 00-jauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
5-10 g hiivaa
1 tl sokeria
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa

Liota sokeri ja hiiva (kylmään) veteen. Mittaa jauhot pöydälle keoksi ja tee keskelle kolo. Lisää öljy ja suola sekä kaada hiivavesi keskelle. Vaivaa taikinaksi 10 minuuttia. Laita 8 tunniksi jääkaappiin tekeytymään.
Jaa taikina kahteen osaan. Tee niistä sienen lakin muotoinen kuppi ja sulje, jättäen sisälle ilmaa. Pyörittele palloiksi ja anna kohota 20 minuuttia. Muovaa kohonneet pallot käsissäsi pizzapohjiksi. Täytä haluamallasi tavalla ja paista 275-300 asteessa kiertoilmassa 5-10 minuuttia.

Tomaattikastike

1 tlk paseerattua tomaattia tai 1/2 tlk tomaattimurskaa
loraus oliiviöljyä
suolaa
sokeria
mustapippuria
oreganoa, basilikaa, rosmariinia, sitruunatimjamia...

Sekoita aineet keskenään ja anna maustua pohjan kohoamisen ajan.

Sillipizza

tomaattikastiketta
tuoretta mozzarellajuustoa
silliä, anjovista tai sardelllia
sipulia
(kaprista)
kypsän pizzan päälle rucolaa

Kinkku-pepperonipizza

tomaattikastiketta
tuoretta mozzarellaa
kinkkua
pepperonia
mustapippuria
kypsän pizzan päälle tuoretta basilikaa

Mausteöljy

oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
rosmariinia, oreganoa, basilikaa, chiliä...

Sekoita aineet keskenään ja anna maustua 1/2 vuorokautta. Huomaa, että valkosipuli alkaa hallita maullaan pitkän säilyttämisen jälkeen. Lorauta kypsän pizzan päälle oreganon sijasta tai lisäksi.

Munapastaa koneella

Kaapissa on ollut jokusen vuoden pastakone ja aina välillä se tulee kaivettua esiinkin. Kävin Keittiöelämää-kaupassa ja ostin 00-jauhoja, joten niistä intoutuneena aamu meni taikinoita tehdessä.
Ensin oli vuorossa munapastataikina. Tarkkoja määriä on vaikea antaa, sillä jauhoissa on säilytyksestä riippuen erilainen kosteus ja myös kananmunat ovat erikokoisia. Tässä kuitenkin hieman osviittaa.

Munapasta

2 1/2 dl 00-jauhoja
1 kananmuna
1 keltuanien
1/2 rkl oliiviöljyä
1 tl merisuolaa

Tee jauhoista keko pöydälle ja kaiva siihen syvennys. Riko keskelle muna ja keltuainen. Lorauta mukaan öljy ja ripottele päälle myös suola. Ala sekoittaa taikinaa keskeltä alkaen, jottei munaseos leviäisi. Vaivaa taikinaa n. 10 minuuttia, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään 1/2 tunniksi.
Ota pastakone esille ja jauhot esille. Aloita rullaamalla taikinaa leveimmästä välistä 5-10 kertaa, jauhottaen ja taittaen taikinaa aina välillä kolmeen kertaan pitkittäin. Leikkaa taikina kolmeen osaan ja pienennä rullien väliä aste kerrallaan. Jos taikinat venyvät kovin pitkiksi, ne kannattaa leikata puoliksi. Viimeisenä rullasin taikinan välistä 6, mutta 5:kin olisi ehkä riittänyt... Lopuksi rullasin levyt tagliatelle leikkurilla. Jauhotus rullauksen välissä ja varsinkin ennen leikkuria on tarpeen, jottei taikinalevyt tartu toisiinsa. Keitin tagliatellet runsaassa, suolalla maustetussa vedessä.

Kastikkeeksi tein astetta parempaa Miilunpolttajan kastiketta. Parempaa siksi, että laitoin mukaan kananmunankeltuaisen.

Miilunpolttajan kastike

öljyä
1 pkt pekonia
1 sipuli
turkinjogurttia
1 kananmunankeltuainen
parmesanjuustoa
pastan keitinvettä
pippuria, persiljaa

Silppua pekoni kylmälle pannulle, jossa on pieni loraus öljyä. Kuumenna, kunnes pekoni saa hieman väriä. Lisää hienonnettu sipuli ja anna kypsyä kuultavaksi ja mausta pippurilla. Ota pannu liedeltä ja lisää mukaan keskenään sekoitetut jogurtti, keltuainen sekä juustoraaste. Kaada joukkoon myös hieman pastan keitinvettä. Kaada kastike valutetun pastan päälle ja rouhi päälle mustapippuria sekä raasta juustoa. Koristele persiljalla.