Knöödeleitä

Käymme aina silloin tällöin Lidlissä. Tarjonta siellä on vähän erilaista kuin muissa kaupoissa. Nyt Unkariviikoilta mukaan jäi Semmelknödel-paketti ja karjalanpaistilihoja. Hain netistä knöödeliohjeita ja suurimmaksi osaksi niissä neuvottiin syömään "klimpit" keiton joukossa. Eräässä kuvassa oli lihakastike, jonka lisukkeeksi oli paistettu knöödeleitä. Rupesin sitten kehittelemään siitä päivän ruokaa... Lopputulos oli maukas ja mukavasti erilainen.

Unkarilainen lihapata vehnäknöödeleiden kera

karjalanpaistilihoja (nautaa ja sikaa)
sipuli
valkosipulin kynsi
tomaattipyrettä
paprikajauhetta
musta- ja maustepippuria
kreikanmeiramia
jeeraa
chilipaprikaa
hunajaa
lihalientä
balsamicoa
paprikoita (punaista, vihreää, keltaista...)
öljyä tai voita paistamiseen
persiljaa

Paista ensin lihat pienissä erissä pannulla. Laitoin erien loppuvaiheessa tomaattipyreen, paprikajauheen ja sipulit pannulle saamaan syvempää makua. Siirsin lihat pataan ja huuhtelin pannun liemellä. Mausta ja anna hautua pari tuntia. Paprikat lisäsin vasta loppuvaiheessa. Koristele persiljalla.
Leikkaa knöödelit siivuiksi ja paista pannulla öljyssä muutama minuutti. Laita tarjolle myös ranskankermaa.

Ps. Olen mieltynyt s-kaupoissa myytäviin Muttin tomaattituotteisiin. Pyre on makeaa ja miedon tomaattista. Myös säilötyt kirsikkatomaatit ovat maukkaita ja kooltaan mukavan pieniä erilaisiin ruokiin kokonaisina lisättäväksi.

Oopperakellarin silakkapihvit

En osannut päättää teenkö oopperakellarin silakoita vai silakkapihvejä, joten yhdistin ne ;)

Oopperakellarin silakkapihvit

400 g silakkafileitä
kananmunan keltuainen
1 dl ranskankermaa
Ikean sinappikastiketta kalalle
tilliä
suolaa
valkopippuria
voita

Sekoita ranskankerma ja keltuainen. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Levitä silakkafileet pöydälle pareittain, samankokoiset fileet vierekkäin. Levitä joka toiselle fileelle sinappikastiketta ja ripottele päälle tillisilppua. Käännä toinen file päälle ja upota pihvi kermaseokseen. Anna maustua 1/2 - 1 h. Paista voissa, kauniin kullanruskeiksi, kohtalaisella lämmöllä.

Puhelimista piparimuotteihin

Tarkkasilmäiset huomaavat Cookie cutter -paketin kulmassa Nokian mainoksen. Kyllä, tee se itse piparimuotti -paketti Nokia-kaupasta!
En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvia hopeapajan tuotoksista, kun jo alkoi uusi keramiikkapaja. Nyt on ollut todella luomisen tuskaa. Aiheena on valaisin, mutta kun meillä ei ole sellaiselle oikein tarvetta, paitsi mökille seinävalaisimet. Mutta mökin valaisimet ovat vaativassa paikassa: niiden pitää todella valaista, olla mahdollisesti säädeltäviä ja sopia mökin "tyyliin". Kurssilla on myös tarkoitus, että valaisimen jalkaosa on keramiikkaa ja siihen tehdään seuraavassa pajassa varjostin. Eli jos mielin valaisinta seinälle, sen olisi oltava melko kevytrakenteinen. Liikaa haasteita!
Monen vaihtoehdon ja pitkän mietiskelyn jälkeen päädyin lopulta seinälampetteihin. (Varjostimet teen sitten toisiin valaisimiin.) Lampetit suunnittelin olevan puolilieriöitä, joissa valo tulee pienten, kalanmuotoisten reikien läpi. Minulla oli muutama valmis kalanmuotoinen piparimuotti, mutta halusin pelkistetymmän muodon. Onneksi kaapista löytyi Cookie cutter kit, jonka avulla sain haluamani muotin. Muotilla on nyt näppärämpi rei'ittää lieriö, kuin kaivertaa jokainen kala erikseen. Saa nähdä mitä tulee!
Mutta nyt kalamuotin tekoon! Muotin tekemiseen oli paketissa englanninkielinen ohje, mutta jokunen kohta jäi monen lukemisen jälkeen hieman epäselväksi. Onneksi löysin taas kerran netistä apua. Siellä oli juuri kyseiselle paketille suomenkieliset ohjeet kuvien kera. Vaikka siltikin jäin miettimään vaihetta, jossa valmis muotti kuumennetaan uunissa? Laitoin sitten myös omani uuniin, sen kuumetessa ennen ruoan valmistusta ja vielä loppulämpöön. Kuumennuksen tarkoitus on saada muotin teippaus kestämään vettä. Epäselväksi jäi, olisiko teippaus vedenpitävä, jos sen antaisi kuivua huoneenlämmössä 72 h!? Ohjeessa neuvottiin myös taittamaan metallinauhan pää ennen taivutuksen aloittamista. En tiedä tekeekö se muotista kestävämmän vai turvallisemman, jottei terävään reunaan loukkaisi sormiaan? No, ihan kivaa puuhaa ja voisihan sitä kokeilla muitakin muotteja. Ainakin helpompaa kuin se, kun olen joskus tehnyt piparimuotteja kantatusta sinkkilistasta juottamalla.

Mutakakku

On se vaan niin hyvää... Joka kerta vertailen ohjeita, mutta päädyn lopulta aina tähän samaan - ja mikäs siinä, se on hyväksi testattu. Nyt ohje oli Kinuskikissan sivuilta, mutta lähes sama löytyy Fazerilta. Kakku on mielestäni helppo ja nopea, siinä kun suklaa ja voi vain sulatetaan kattilassa. Tein puolikkaan annoksen, pieneen irtopohjavuokaani, jonka vuorasin rypistetyllä leivinpaperilla ja jätin marenkikuorrutuksen pois.

Mutakakku

150 g voita
150 g suklaata
4 munaa
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

Sulata voi ja suklaa kattilassa. Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita vaahtoon vuorotellen, keskenään sekoitetut kuivat aineet ja hieman jäähtynyt suklaa-voiseos. Kaada vuokaan ja paista 200 asteessa n. 15-25 min. Minulla 20 minuuttia oli täydellinen - kakku jäi keskeltä hieman löysäksi. Tarjoile vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa.

Sen seitsemän yrttiä

Mainitsin jo aiemmin, kasvattamistani valkosipuleista - eivät siis suuria kooltaan, mutta maultaan kyllä; makeita, pehmeitä ja aromikkaita. Valkosipuleita aion laittaa vielä tänä syksynä maahan, sillä hyvin näyttivät kasvavan nämä italialaiset luomut suomalaisessa maassa. (Muistan, miten viime vuonna hain ja hain kotimaisia talvivalkosipuleita, mutta en niitä lopultakaan löytänyt!)

Myös yrttikivikko sekä -maa tuottivat tänä koleana ja sateisena kesänä paljon satoa; samettirakuunaa, sitruunatimjamia, kreikanmeiramia, iisoa, salviaa, rosmariinia sekä selleriä ja persiljaa. Persiljan silppusin pakkaeseen ja muut yrtit kuivasin nippuina.

Iison olen kasvattanut siemenistä muutama vuosi sitten. Se on kituuttanut kivikossa, mutta nyt se pääsi kasvuvauhtiin ja puhkesi ensimmäisen kerran kukkimaan. Kukkia oli paljon ja ne olivat kauniin sinisiä. Lehdet sen sijaan ovat vaalean limenvihreät ja tuoksu voimakas. Iison tuoksu on vähintään mielenkiintoinen, ei aavistustakaan mihin yrttiä voisi käyttää...

Croissantit ja viinerit

Toimme jo paljon tavaraa pois mökiltä talvea varten. Pakastimeen oli jäänyt Myllyn paras -lehtitaikinalevyjä. Matkalla kotiin ne sulivat ja tein niistä "pika"croissanteja ja -viinereitä. Yleensä ostan esim. joulutorttuja varten voitaikinalevyjä, mutta lehtitaikinalevyt olivatkin todella maukkaita ja leivonnaisista tuli rapeita sekä lehteviä. Varsinkin croissantit onnistuivat yli odotusten.

Kanttarelli-savuporocroissantit

lehtitaikinalevyjä
kanttarelleja
sipuli
voita
savuporo-juustoa
suolaa
pippuria
(yrttejä)
kananmunaa voiteluun

Anna lehtitaikinalevyjen sulaa. Tee täyte paistamalla sienet ja sipuli. Lisää juusto sekä mausteet. Anna hautua kypsäksi n. 10-15 minuuttia. Leikka levyt kulmittain, jolloin saat kolmioita (ei haittaa vaikkei niistä tule tasakylkisiä). Levitä n. ruokalusikallinen täytettä levylle ja kääri rullalle, aloittaen leveämmästä päästä. Voitele munalla ja paista 225 asteessa (kiertoilmassa) n. 15 minuuttia.

Karviaismarjaviinerit

lehtitaikinalevyjä
karviaismarjahilloa
kananmunaa voiteluun
raesokeria

Anna lehtitaikinalevyjen sulaa. Leikkaa neliöiksi ja laita keskelle n. ruokalusikallinen hilloa. Voitele reunat munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225 asteessa (kiertoilmassa) n. 15 minuutia.

Mokoma liero!

Kaipasin kaveria marjametsään... no en ihan tällaista! Olin juuri miettinyt, herkkutatti kädessäni, että sain mökiltä kallion kupeesta tänä vuonna lähes kaiken tarvitsemani; mustikat, vadelmat, puolukat ja sienet. Siinä tattia ihaillesani näin sitten kyyn luikertelevan jaloissani. Huusin ja hyppäsin, hyvä etten kaatanut puolukkaämpäriäni tai tippunut rinteeltä alas. Mutta on se niin inha otus, ettei pelkoreaktiolle mahda mitään. Toisaalta huvittikin, kun olin päässyt turvallisen välimatkan päähän lierosta ja otin kuvaa, niin kameran tarkentaminen tuotti vaikeuksia käsien tärinän takia.