En sitten millään malta odottaa kesää! Onneksi pientä helpotusta tuli (tai sitten ei), kun kävimme mökillä pilkillä. Naurahdin ääneen itsekseni, kun sain itseni kiinni pahemman puoleisesta unelmoinnista - katselin ikkunasta pihalle, näin jo vihreän luonnon ja mietin "kohta on kesä!" - oikeasti marjapuskia ei erottanut lumisesta maastosta, sillä ne olivat autuaan onnellisena sileän hangen alla. Jalat ovat nyt kipeänä, kun tamppasin polkuja pitkin pihaa ja kiertelin omenapuita (eikä tosiaan siksi, että piha olisi iso tai omenapuita paljon!) Olen kyllä niin itsekäs, etten halua pupujen tai myyrien juhlivan tontilla. Niiden pään menoksi on taas mietittävä konsti jos toinenkin...No, pilkillä oli hauskaa, vaikka pohjoistuuli merellä oli melkoinen. Erityisesti mieltä lämmitti, kun viiden minuutin istumisen jälkeen avannosta nousi kilonen hauki. Suut olivat auki sekä hauella että minulla. Sain kyllä ohjeistusta vastaisuuden varalle, miten iso kala tulisi oikeaoppisesti nostaa reiästä... Mutta eihän siinä tajunnut mitään, kun repiä siimaa vaan nopeasti ylös ;) Hyvän alun jälkeen tuli sitten enää pieniä ahvenia. Liekö ollut toinenkin hauki kyllä tuloillaan, kun kova napaus tuntui pilkissä ja siima napsahti poikki. Mukava siellä jäällä oli istuskella tuulesta huolimatta. Aurinko paistoi jo lämpimästi ja tulipa taivaalle myös merikotka kaartelemaan.
Kohtuu saalis loppujen lopuksi ja kalaruokaa sunnuntailounaalle. Ahvenfileet paistoin voissa sellaisenaan, hauki sai kermalorauksen niskaansa.
