Mökin matto oli pääsyt huonoon kuntoon ajan ja hiirten takia. Mutta, kun mitään ei voi heittää pois(!) ja onhan matto alunperin tädin tekemä, niin jotain piti keksiä... Mieleeni tuli mummulan wc:n matto, johon mummu oli aplikoinut erikokoisia käden- ja jalankuvia. Muistelin, kuinka aina lapsena oli jännittävää odottaa, miten oli kasvanut ja mihin jälkeen omat kädet tai jalat sopisivat. Tarina ei kerro, oliko mattoa paikkailtu vai muuten vain tuunattu, mutta itse sain vanhalle, rikkinäiselle matolle lisää vuosia, korjaamalla sen unikkoaplikoinneilla (huom. plagiaatio!). Matosta piti myös purkaa rikkinäisiä päitä ja päärmäsin matot vielä kangassuikaleilla.Aloittaessani ompelua, epäilin tosin, toimiiko edes ompelukoneeni enää, sillä kerran imuroinnin yhteydessä kone tippui kolisten lattialle, enkä sen jälkeen ole uskaltanut sitä kokeilla... mutta vanha kunnon Berninani, jolla on sentään tehty kaksi hääpukuakin, ei pettänyt. Kone toimi moitteettomasi! Kyllä mielestäni yksinkertaiset peruskoneet ovat kaikista parhaimpia. Myös vanha polku-Singerini on ollut takuuvarma apulainen mm. nahkaa ja poppanaa ommellessa.
