31.12.08

Valoa pimeyteen!


Sisustuspajassa teemana oli Valoa pimeyteen. Kehys- ja valoryijy sekä lampunvarjostimet ovat kyseisen pajan antia.

Kehysryijy (kuva alla) oli harjoittelua, jotta ryijysolmutekniikka tulisi tutuksi. En muista koskaan opetelleenikaan ko. solmua. Se tuntuikin aluksi hieman vaikealta, mutta rupesi sitten kyllä sujumaan. Kehys on MDF-levyä, jota on suhteellisen helppo ja kevyt työstää. Kehykseen kaiversin samanlaisia lehdykkäkuvioita, joita on auki avatuissa paperinaruissa. Kehys maalattiin ja sitä hiottiin hieman antiikkisen ja rustiikkisen pinnan aikaansaamiseksi.


Valoryijy (ylin kuva) oli melko työläs ajallisesti. Vaikka yleensä Näpsässä työt on tehty iltaisin kurssiajan puitteissa, nyt oli "pakko" tehdä kotitöitä. Mutta tekniikan tultua tutuksi, ryijyä saattoi nukittaa vaikka TV:tä katsellessa. Materiaalina on Paperiini-paperinaru, joka oli aluksi melko jäykkää työstää ja sai sormet lähes tulkoon rakoille, mutta siihenkin tottui. Lopuksi ryijyyn asetettiin pienet lamput.

Olen aina sellainen hillittyjen värien ystävä ja valkoinen tuntuu turvalliselta ;). Eräät Näpsäläiset kuitenkin tekivät limenvihreitä ja pinkkejä ryijyjä. Ne olivat todellisia piristysruiskeita syksyn harmauteen!

Lampunvarjostin (ylin kuva) on tehty pellavakuidusta. Varjostimeen tehtiin ensin muoto kalaverkon avulla ja verkko päällystettiin muovikelmulla. Pellavasäikeet kasteltiin yksitellen pellavamassassa ja käärittiin kehikon ympärille. Kuidun kuivuttua kalaverkko ja kelmu voitiin poistaa.

Samalla tekniikalla tehtiin tämä toinenkin lampunvarjostin (alin kuva). Suosituin muoto kurssilaisten keskuudessa oli ilmapallon ympärille tehty pyöreä varjostin, mutta minä halusin litteän. Se onnistui muotoilemalla kalaverkkoa pyöreän ja kuperan roskakannen päälle. Tein kaksi samankokoista palaa ja kiinnitin reunat toisiinsa. Sen jälkeen koko komeuden päälle kieputettiin kelmua ja liimavedessä kostutettuja paperinaruja. Koko ajan minulla oli kyllä pelko, millä saan verkon pois. Ilmapallo voitiin vain poksauttaa, mutta verkon kanssa sai työskennellä lujemmin. Mutta, kun jätin pienen aukon varjostimen pohjaan, saatoin puristaa verkon pieneen myttyyn ja pujotella sen reiästä ulos. No, myönnettävä on, että kädet olivat toimenpiteen jälkeen hieman raapaleilla. Sattumalta löysin varjostimeeni kivat kukanmuotoiset lamput.