Siemenestä kylvämäni kukat, yrtit ja vihannekset ovat todella tuottaneet yllätyksiä. Juurikasmaan taimet, jotka lähtivät innolla kasvuun, jatkoivat kasvuaan hyvin, mutta oikeastaan vain kaiken sen suhteen, mikä teki satoa maan päälle. Epäilen, että kasvimaan paikka on hieman liian varjossa ja maa oli liian vahvaa (heitin sinne vähän kanankakkarakeita, mutta ehkä se oli liikaa?). Retiisit kasvoivat vartta, mutta eivät tuottaneet juurta, samoin kyssäkaali. Vain yksi pieni mukula näytti nyt loppusyksystä hieman pullistuneen. Mahtaako ehtiä kasvaa ennen pakkasia?
Tilli, persilja ja mangoldi lukeutuivat näihin "maanpäällisiin menestyjiin". Mangoldin lehdet olivat todella kauniita ja vielä kun värit pysyisivät kypsentämisen jälkeen... Käytin nuorta mangoldia hieman salaateissa tuoreena, mutta mielestäni se on parempaa kevyesti ryöpättynä tai paistettuna. Suunnittelin jättää sekä persiljan että mangoldin maahan, sillä kasvit ovat kaksivuotisia, mutta kylvän keväällä myös uutta satoa.
Yllä kuvassa näkyy myös varsiselleriä. Ostin taimen valmiina ja se pitää löytyä maalta myös ensi vuonna. Selleri on lempiyrttejäni ja todella monikäyttöinen niin salaateissa kuin keitoissakin.
Perunantaimet kestivät todella pitkään ennenkuin tulivat pintaan. Epäilimme jo, että istutimme ne liian syvään!? No, odotus palkittiin ja varret rehottivat kesän. Iloinen yllätys koitti, kun satoakin tuli ihan mukavasti. Ensi kesäksi suunnittelen jo isompaa perunamaata ja aikaisempaa kylvöä. Olisihan se aika reteetä ottaa uudet perunat omasta maasta!
Kesäkukat olivat suurimpia yllättäjiä. Laventeli muuttui lopulta nurmikohokiksi! ja kallionauhus auringontähdeksi! Kesäiison ja peikonkakkaran luulin kuolleen, kun molemmat tekivätkin lopulta pienet kukat. Punahattu kasvoi omassa maassaan todella reheväksi. Kunhan se vain selviäisi talvesta, niin ensi kesänä voisi odottaa kukkia.
Myös yrttimaa, joka kesällä antoi runsaan sadon, piti valmistaa talvea varten. Toivon, että kaikki talvehtisivat hyvin, ja monivuotisia suotuisissa oloissa saattaisivatkin olla; sitruunatimjami ja -melissa, salvia, timjami, iisoppi, ruohosipuli, viinisuolalehti, väriminttu ja lipstikka.
Tilli, persilja ja mangoldi lukeutuivat näihin "maanpäällisiin menestyjiin". Mangoldin lehdet olivat todella kauniita ja vielä kun värit pysyisivät kypsentämisen jälkeen... Käytin nuorta mangoldia hieman salaateissa tuoreena, mutta mielestäni se on parempaa kevyesti ryöpättynä tai paistettuna. Suunnittelin jättää sekä persiljan että mangoldin maahan, sillä kasvit ovat kaksivuotisia, mutta kylvän keväällä myös uutta satoa.
Yllä kuvassa näkyy myös varsiselleriä. Ostin taimen valmiina ja se pitää löytyä maalta myös ensi vuonna. Selleri on lempiyrttejäni ja todella monikäyttöinen niin salaateissa kuin keitoissakin.
Kesäkukat olivat suurimpia yllättäjiä. Laventeli muuttui lopulta nurmikohokiksi! ja kallionauhus auringontähdeksi! Kesäiison ja peikonkakkaran luulin kuolleen, kun molemmat tekivätkin lopulta pienet kukat. Punahattu kasvoi omassa maassaan todella reheväksi. Kunhan se vain selviäisi talvesta, niin ensi kesänä voisi odottaa kukkia.
Teen aina syksyisin vispipuuroa (=vaahtopuuroa) tuoreista puolukoista. Ohjeet ovat kuitenkin lähes aina puurolle, joka on tehty mehusta. Nyt löysin netistä ohjeen, jossa aineiden määrät olivat kohdallaan ja kun vielä jätin kuoret siivilöimättä, vaahtiksesta tuli todella herkullista.
Innostuksen gruusialaiseen kaalipataan sain Kinuskikissan blogista, mutta vertaillessani taas eri ohjeita, tein lopulta oman sovellukseni. Pata oli hyvää ja sain "luvan" tehdä sitä toistekin ;).