Omasta mielestäni(!) olen pysynyt kohtuudessa ja aikataulutkin ovat osuneet melko hyvin kohdilleen. Alun vaikeuksien jälkeen (kunhan heitin Kekkilä mullan roskiin!) Biolanilla ovat kasvit alkaneet kasvaa!
Ja aina löytyy yllätyksiä. Syksyllä maahan laittamani valkosipulit olivat kasvaneet maassa jo sormenpaksuisiksi jättiläisiksi.
Kasvimaalla kokeilen tänä vuonna hallaharsoa, jospa lehtikaalit säilyisivät sen suojassa kirppahyökkäykseltä. Mansikat saivat suojakseen Lidlistä ostetun, muovisen kasvutunnelin.
Malttamattomana odotan jo loman alkua, sillä niin mukavaa oli olla jo mökillä seuraamassa kesän edistystä. Linnut järjestivät taas viihdykettä kaikille aisteille. Nyt pihaan oli ilmestynyt lintujen kerrostalo: alhaalla asusteli Puukiipijä ja ylhäällä Räkättirastas. Vähän otin itseeni, kun olin tehnyt kiipijöille pöntön viereiseen puuhun. Ei sitten kelvannut, vaan vanha, kaatumispisteessä oleva vinttikaivon puu oli enemmän mieleen! Luin kyllä myöhemmin, että kiipijän pöntön kuuluu olla aika matalalla.
Puukiipijä ei lainkaan välittänyt vaikka me häärimme vieressä, muina maunoina se sujahti aivan maanrajassa olevaan koloonsa. Räkätti olikin arempi, se lennähti heti pakosalle, kun vähänkin liikahdimme lähemmäksi.
Viime kesänä tekemäni tavallisen(!) linnunpöntön laitoin nyt vasta puuhun. Kirjosieppo änkesi sinne heti, mutta ei mahtunut. Otin pöntön alas ja suurensin reikää, sieppo kävi uudestaan tarkastamassa asunnon, mutta ei tainnut kelvata vieläkään... Jospa sitten joku pieni tiainen huolii siitä kodin?
