Kevyt kesälounas

Kesällä ei jaksa syödä kovin raskaasti, eikä aina innostu uudesta perunasta ja sillistä. Lipstikkaa kasvaa nyt myös suurina pensaina, joten tähän keittoon sitä voi hyötykäyttää. Ja mitä runsaammin sitä napsii, sitä parempi keitto. Vaikka lipstikka on tuoreena voimakas yrtti, keitossa sen maku yllättävästi miedontuu.
 

Lipstikkakeitto (2 annosta)

1 rkl voita
1 sipuli
1 oksa lipstikkaa
2 perunaa
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 - 1 l vettä
1/2 kuutiota kasvis- tai lihaliemikuutiota
loraus kermaa tai pala sulatejuustoa
valkopippuria
(suolaa)

Pinnalle ruohosipulia tai uuden sipulin vartta

Kuullota sipulit, perunat ja lipstikka voissa. Lisää vehnäjauhot ja kaada joukkoon liemi. Keitä 1/2 h. Mausta sekä pyöristä makua kermalla tai juustolla tai molemmilla. Soseuta.

Välillä sorrumme ostamaan Lidlistä ihania voisarvia. Voisarvien täytteeksi laitoin salaattia, mozzarellaa, tomaattia, pestoa, basilikaa ja parmankinkkua.

Pönttö tämäkin

Nyt ruoan heittäminen "roskiin" ei tunnu enää niin pahalta. Lisäksi meillä lähes kilpaillaan kumpi vie biopussin ;). Hankimme mökille kompostorin, sillä kalanperkeiden hävittäminen on aina tuottanut päänvaivaa.
Aika näyttää, miten "Kompo" alkaa toimimaan. Tähän asti olemme olleet tyytyväisiä. Biolan-outletiin vain tilaus ja tuote toimitettiin muutamassa päivässä mökin pihaan! Kaupanpäällisinä oli vielä pari pussia kuiviketta.

Kaalikeitto

Yksi asia johtaa toiseen. Kun tillilihasta jäi eilen ylimääräistä keitinlientä, niin tänään oli vuorossa keittoa.
Ohje oli Maku-lehdestä; lammas-kaalikeitto. Vaihdoin lampaanlihan naudanlihaan ja nyt muistin laittaa mausteeksi lipstikkaa.

Painetta keittiössä

Meillä on siirrytty keittiössä uusiin välineisiin; painekattilaan. Alkuun jo ajatuskin kauhistutti ja näin mielessäni jo koko keittiön räjähtävän. Mutta koeponnistus on nyt tehty ja vau, miten mieletön kapistus se onkaan!
Hirvenliha, joka vaatii 2-3 tunnin keittämisen, valmistui nyt 1/2 tunnissa. Ja miten pehmeää, mureaa ja maukasta lihasta tulikaan.

Tilliliha

hirven palapaistia
vettä
laakerinlehti
mauste- ja valkopippuria
suolaa
tillinvarsia

Kastike
voita
vehnäjauhoja
lihalientä
pehmeäksi keitettyä lihaa kuutioina
valkopippuria
suolaa
sokeria
kermaa
tilliä
sitruunaa

Poista lihasta tarvittaessa kalvot. Laita liha kylmään veteen ja kiehauta, keräten vaahtoa pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, tarkista, että liha peittyy juuri ja juuri veteen. Lisää mausteet. Laita kansi päälle ja keitä 1/2 h. Ota kattila liedeltä. Painetta voi alentaa laittamalla kattila kylmään veteen tiskialtaaseen ja päästämällä vähitellen kylmää vettä kattilan päälle. Avaa varovasti, patakintaat kädessä, varaventtiili suunnattuna pois itsestä.
Sulata voi toisessa kattilassa ja lisää siihen jauhot. Älä ruskista. Kaada päälle tarvittava määrä lientä, paloittele joukkoon liha, mausta ripauksella sokeria, pippurilla sekä suolalla. Lisää kerma ja tilli sekä viimeisenä sitruuna. Älä keitä kastiketta enää sitruunan lisäämisen jälkeen.

Ps. Jännityksessä unohdin suolan painekattilasta, mutta sen ehti lisätä vielä kastiketta tehdessä. Myöhemmin huomasin myös lipstikan varret ikkunalla; nekin olisivat tuoneet hyvän lisämaun liemeen.
En myöskään ollut ihan varma, pitääkö lihan peittyä kattilassa nesteeseen, joten ylimääräistä lientä jäi hieman. Siitä sai kuitenkin hyvän keittoliemen myöhempää käyttöä varten.

Säynävä

Jos on lintujen tunnistaminen vaikeaa niin on myös kalojen! (Ei sentään jouduttu miettimään onko se lintu vai kala?!) Kuvan kaloja oli "kuin puuroa" ranta täynnä. Jäitä oli vielä lahdessa, mutta nämä polskuttivat sulapaikoissa ja siinä rytäkässä jokunen pomppasi aina välillä jäällekin.

Kaloja on tänä kesänä tullut heikosti, mutta tämä jättiläinen tuli ensimmäisellä kalastuskerralla. Kalan muotoa, evien määrää ja muotoja, suomujen kokoa sekä silmän väriä tutkittuamme, se määriteltiin säynäväksi.
Fileoitu kala sai suolaa päällensä eli se graavattiin. Ruotoja oli jonkin verran, mutta ne poimi helposti näin isosta kalasta. Maku oli kuin siiassa eli herkullinen.

Pönttöjä & pesintää!

Pönttöjä ei voi olla koskaan liikaa! Olen saanut kyllikseni kuulla, että mökillä on liikaa pönttöjä, Tänä keväänä/kesänä tuli kuitenkin todistettua että ei ole. Vain yksi (yhdeksästä!) pöntöstä oli ilman asukkaita.
Olin ikionnellinen kun punarinta tuli varta vasten sille tehtyyn pönttöön pesimään. Hieman pettyneitä taasen olimme, kun harmaasieppo ei tullut kuistille vaan valitsi mieluummin saunan seinälle naulatun laudan.
No, puukiipijän pesintä pöntössä jäi hieman arvoitukseksi, sillä en varsinaisesti nähnyt sen menevän tai tulevan pöntöstä, mutta ahkerasti se pyöri pöntön ympärillä ja ympäristössä. Kiipijä on uskomattoman kesy ja hauska lintu. Erään kerran kun tarkkailin pihassa sen puuhia, se lensi syliini. Pelästyimme kyllä molemmat!
Kuvan pönttö jäi vanhempieni metsään. Se on tehty töyhtötiaista varten. Lentoaukko on pisaran muotoinen. Pönttö on täytetty purulla, jotta lintu huijataan "kovertamaan" kolo mieleisekseen.
Lintuja on ollut tänä kesänä mökin pihapiirissä todella paljon. Harmi, että en omista kunnollista lintukirjaa ja lajien tunnistus ilman sitä on vaikeaa. Yksi mistä ei voinut erehtyä oli hippiäinen. Hauska pikku keltapäinen punkkari hyppi pihakuusessa ruokaa etsien.
Alkukesä on mennyt ilman hyttysiä, hyvä ihmisten kannalta, mutta olen jo kaivannut pikku inisijöitä, jotta linnut saisivat tarpeeksi ruokaa. Lisäksi, kun on ollut poikkeuksellisen kylmää, linnuilla on ollut kestämistä. Laulurastas lensi päin ikkunaa ja kiikutin sen nopeasti lämpimimpään paikkaan, jonka löysin. Vähän aikaa se seisoskeli ja katseli maailmaa, kunnes hyppeli pensaiden suojaan.
Punakylkirastaan poikanen puolestaan sai kalareissulta jääneet madot. Se on toinen lintulaji, joka ei pelkää mitään. Poikanen tuli syömään lähes kädestä ja emon kanssa menimme ympäri kasvimaata, vain metrin päässä toisistamme.
Oman pikku "pöntön" oli rakentanut eräs öttiäinen oven kranssiin. Ihmettelin, kun ampiainen pyöri ja pyöri ovensuussa. Se ei ymmärtänyt, että pesä oli oven avautuessa vaihtanut paikkaa toiselle puolelle. Tervetuloa - mutta ei ehkä sittenkään.

Täällä taas!

Vähän jännitti, osaanko edes enää kayttää/täyttää blogiani. Pitäisiköhän oikeasti lopettaa, jos ei ole intoa kirjoitella...
No, kokeillaan nyt vähän vielä jatkaa. Nyt suunta on kyllä postata taaksepäin reseptivihkoon (= keittiön hyllyllä, kasa kirjekuoria ym. pikkulappuja, joihin on kiireessä raapusteltu söherryksiä) kertyneitä ohjeita ja koneeseen kertyneitä kuvia. Saa nähdä mitä edes muistan ohjeista, sillä kun tapana on aina matkan varrella vielä soveltaa...
Aloitetaan nyt sitten vaikka tästä, kuvasta joka tuli ensimmäisenä koneelta.

Lehtikaalia tuli ostettua keväällä kaupasta, koska sitä tuntui olevan hyvin tarjolla. Ajankohtainen vihannes myös siksi, että nyt sitä kasvaa maalla ja pieniä lehtiä voi jo leikata salaatin joukkoon. Myöhemmin, kun sato on runsaampaa ja lehdet paksumpia siitä voi tehdä sipsejä (kuvassa) tai muhennosta.
Lehtikaalimuhennoksen tein niin, että ryöppäsin lehdet nopeasti muutaman minuutin ajan ja valutin veden pois. Kuullotin pannulla sipulia ja valkosipulia, lisäsin revityn kaalin sekä kaadoin joukkoon yrteillä maustettua ruokakermaa. Viidestä kymmeneen minuutin haudutuksen jälkeen lisätään mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Hyvä lisuke esim. kalalle.