Kolmas kerta toden sanoo pesänteossakin. Yhden säästetyn ja toisen tuhotun pesän jälkeen kolmas yrittäjä mökinkuistilla oli vanha tuttumme harmaasieppo! Tämä oli ehtinyt munia, joten pesä sai taas jäädä.
Oikeastaan ihan harmittomiahan nuo ovat olleet - tuoneet meillekin seurattavaa ja puheenaihetta. Voin myös väittää, että hyötyäkin niistä on ollut hyttysten poimijoina. Ahkerasti ne ovat pyrähdelleet pihalla ja mitä suuremmiksi poikaset ovat kasvaneet, sitä tiheämmäksi on käynyt siipien suhina ja ötököiden koko kasvanut. Linnut ovat lisäksi hyvin hiljaisia ja sisäsiistejäkin ne ovat.
Myös poikaset ovat suloisia kurkkiessaan pesän reunalta, nahistellessaan ja kilpaillessaan emojen tuomista parhaista herkkupaloista. Joskus ne erehtyivät kurkottamaan kaulaansa ja avaamaan nokkansa, kun kuulivat ja tunsivat oven pamauksen.
Jos sama tahti pätee kuin viimeksi, niin tapaamme linnut varmasti vielä ensi kerralla mökille mennessämme. On myös tunnustettava, että mietin jo miten saisi varmistettua lintujen paluun tulevana kesänä...
