Lähes ensimmäinen tekemäni vihta. Varren vitsas ei kestä lähempää tarkastelua, mutta kyllä se vihtomisen kesti.
28.7.11
Vihta
Lähes ensimmäinen tekemäni vihta. Varren vitsas ei kestä lähempää tarkastelua, mutta kyllä se vihtomisen kesti.
Virkattu tilkkupeitto
Töissä virkkasimme urakalla mummonneliöistä tilkkupeittoja ja innostus tarttui niin, että päätin tehdä mökillekin jämälangoista torkkupeiton. No, ostin myös vähän uusiakin lankoja...Kuvassa peitto on hieman vaiheessa, sillä tein siihen vielä yhden kerroksen reunaan. Muuten mukava kesäkäsityö, mutta 30 asteen helteessä tuli vähän kuuma, pyöritellessä tällaista villatekelettä sylissään.
Uusi linnunpönttö
Erikoistuminen erikoisiin pönttöihin. Nyt on tarjolla asunto puukiipijälle. Niitä kiipeili viime vuonna useampi koivikossa, joten kokeillaan tarttuvatko ne tarjoukseen.
Linnut, linnut...
Kolmas kerta toden sanoo pesänteossakin. Yhden säästetyn ja toisen tuhotun pesän jälkeen kolmas yrittäjä mökinkuistilla oli vanha tuttumme harmaasieppo! Tämä oli ehtinyt munia, joten pesä sai taas jäädä.
Oikeastaan ihan harmittomiahan nuo ovat olleet - tuoneet meillekin seurattavaa ja puheenaihetta. Voin myös väittää, että hyötyäkin niistä on ollut hyttysten poimijoina. Ahkerasti ne ovat pyrähdelleet pihalla ja mitä suuremmiksi poikaset ovat kasvaneet, sitä tiheämmäksi on käynyt siipien suhina ja ötököiden koko kasvanut. Linnut ovat lisäksi hyvin hiljaisia ja sisäsiistejäkin ne ovat.
Myös poikaset ovat suloisia kurkkiessaan pesän reunalta, nahistellessaan ja kilpaillessaan emojen tuomista parhaista herkkupaloista. Joskus ne erehtyivät kurkottamaan kaulaansa ja avaamaan nokkansa, kun kuulivat ja tunsivat oven pamauksen.
Jos sama tahti pätee kuin viimeksi, niin tapaamme linnut varmasti vielä ensi kerralla mökille mennessämme. On myös tunnustettava, että mietin jo miten saisi varmistettua lintujen paluun tulevana kesänä...
Oikeastaan ihan harmittomiahan nuo ovat olleet - tuoneet meillekin seurattavaa ja puheenaihetta. Voin myös väittää, että hyötyäkin niistä on ollut hyttysten poimijoina. Ahkerasti ne ovat pyrähdelleet pihalla ja mitä suuremmiksi poikaset ovat kasvaneet, sitä tiheämmäksi on käynyt siipien suhina ja ötököiden koko kasvanut. Linnut ovat lisäksi hyvin hiljaisia ja sisäsiistejäkin ne ovat.
Myös poikaset ovat suloisia kurkkiessaan pesän reunalta, nahistellessaan ja kilpaillessaan emojen tuomista parhaista herkkupaloista. Joskus ne erehtyivät kurkottamaan kaulaansa ja avaamaan nokkansa, kun kuulivat ja tunsivat oven pamauksen.
Jos sama tahti pätee kuin viimeksi, niin tapaamme linnut varmasti vielä ensi kerralla mökille mennessämme. On myös tunnustettava, että mietin jo miten saisi varmistettua lintujen paluun tulevana kesänä...
Vadelmapiirakka
Vaikka olen istuttanut "kaikenmaailman" puskia mökille, on siellä ihan luonnonvaraisenakin herkkuja. Vadelmapiirakkaan toi mukavasti kirpeyttä muutama punaviinimarja. Molempia pensaita löytyy pihapiiristä "villinä".Mökkioloissa katsoin oikeutetuksi käyttää valmistaikinaa, vaikka en niihin juuri koskaan muutoin sorru. Ja myönnettävä on, että ei hassumpi pohjataikina. Piirakasta ei ole kuvaa, mutta ohje tulee tässä:
Vadelmapiirakka
1 pkt Sunnuntai-piirakkataikinaa
täyte:
n. 1/2 l vadelmia ja punaisia viinimarjoja
1 prk valkosuklaa-limerahkaa
1 prk ranskankermaa
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
Sulata taikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle. Levitä päälle marjat ja ripottele pinnalle hieman sokeria. Sekoita loput täytteen aineet keskenään ja kaada seos marjojen päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Kääpiö(iden)omenapuu
Tämä omenapuulaji on kehitetty joko pienikasvuisille tai eläinystävällisille ihmisille. Myyränkin on helppo poimia suuhunsa tämä omena, joka kasvaa n. 30 cm maanpinnasta.
Texasin keltaruusu?
Ei, vaan kanttarelli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)