Lappilaiseen käsityöperinteeseen tulin tutustuneeksi jo syksyllä, mutta nyt siivouksen yhteydessä löysin tämän tekemäni rannekorun.
Ranneke on tehty kirjomalla nahkanauhaan tinalankaa ohuen siiman avulla. Ranneke on viimeistelty jännelangalla ja "luunapilla" ;)
Ranneke oli orientoitumista Saami-teemaan ja saamelaisten asusteisiin sekä vaatetukseen. Päätyönä meillä oli suunnitella ja toteuttaa luhkka eli hupullinen viitta.
Luhkkan kaavat olivat valmiina, mutta ennen työhön ryhtymistä kukin valitsi mieleisensä (villa)kankaan, leikkasi ja värjäsi sen heikkohappoväreillä. Muistan miten itselläni yksi ilta meni sopivan punaisen sävyn etsinnässä. Värjääminen ei ole koskaan ollut varsinaisesti oma juttuni, sillä lopputulos ei koskaan ole täysin haluttu. Toisaalta värjäyksissä on oma kiehtovuutensa, sillä joskus yllätykset voivat olla myös positiivisia.Luhkkan värjäyksessä oman jännityksensä toi villa materiaalina. Villallahan on taipumus huopua, kun sitä käsitellään vuoroin kylmässä ja kuumassa vedessä. Värjätessä olikin oltava tarkka, että nostaa ja laskee lämpötiloja varovaisesti, eikä väriliemessä keittäessä innostu liikaa pyörittämään kangasta kattilassa. Kieltämättä illassa oli hieman shamanismin tuntua, kun mittailimme millilitrantarkasti värejä, teimme muistiinpanojamme ja lopulta väriliemet porisivat liedellä!
En ole koskaan ollut huppareiden ystävä, joten suunnittelin luhkkani edestä avattavaksi (vaikka se ei taida olla aivan perinteiden mukainen!). Aluksi kokeilin maalata ja kirjoa villalle kuvioita , sillä ensimmäinen ajatukseni oli koristella luhkkan helma vuodenaikojen mukaan eteneväksi maisemaksi (kuvassa alla). Tummanpunaisessa pohjassa värit eivät kuitenkaan erottuneet haluamallani tavalla, joten päädyin kirjomaan punaisella langalla hillitysti, juuri ja juuri erottuvia liekkikoukeroita. Halusin myös välttää liiallista koneiden käyttöä ja päärmäsin helman näkyvästi samalla punaisella villalangalla tikkipistoin.
Ehkä vielä joskus muutan luhkkan kiinnityksen kauniiksi soljeksi, nyt viitan saa kiinni isolla hakasella... Luhkka on ollut käytännöllinen ja kaunis joulunajan vaate minunlaiselleni vilukissalle!
