31.12.08

Ruokaa rakkaudella

Tänään paistoimme 20-v "synttäreiden" kunniaksi sydämellisiä kananmunia!

Pastaa ricottakastikkeella

Ei niin kauniin näköistä, mutta ihan hyvän makuista. Lähikaupassa oli ricottajuusto tarjouksessa, joten herkkua on nyt piiloteltu eri ruokiin.

Pastakastike on seuraavalla ohjeella:

Orecchiette con ricotta e pomodorini

Orecchiette tarkoittaa italiaksi "pieniä korvia". Annos sopii sudennälkäisellekin suulle. Tomaattien ja basilikan täydentämää kermaista ricottaa haluaa aina vain lisää, lisää.

500g orecchiette-pastaa (pieniä korvilta näyttäviä pastalevyjä)
15-20 kirsikkatomaattia, neljään osaan jaettuna
100g tuoretta ricottajuustoa
Nippu hyvin silputtua basilikaa ja rucolaa
4 ruokalusikallista neitsytoliiviöljyä (myös hiukan pirskottamiseen)
suolaa ja mustapippuria maustamiseen

Tee näin:

Keitä pastaa kiehuvassa vedessä noin 8 minuuttia. (poista ennen al dente -vaihetta)

Sillä aikaan kun pasta kiehuu, kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja paista kirsikkatomaatteja 30 sekunnin ajan. Huuhdo pasta, mutta säilytä hiukan sen vettä.

Lisää keitetty pasta ja ricotta-juusto pannulle. Kaada joukkoon hiukan pasta vettä; vesi rikkoo ricotta-juuston ja laimentaa kastiketta. Kastikkeenhan pitää olla pehmeää, ei kuivaa.

Paista pastaa pannulla muiden ainesten kanssa kunnes se on al dente.

Ripottele päälle basilika ja rucolaa sekä pirskota neitsytoliiviöljy. Tarjoile heti.


Parasta mitä olen ricottasta toistaiseksi tehnyt, on seuraavalla Köyhien ritareiden ohjeella:

Conchiglioni alle lammas & ricotta

500 g conchiglioni-pastaa (isoja simpukan mallisia kuivapastoja)
5 l vettä
runsaasti suolaa (n. ruokalusikallinen)

Täyte:
400 g lampaan jauhelihaa
250 g ricottaa
½ rasiaa rucolaa
½ rasiaa kirsikkatomaatteja lohkottuina neljään
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tomaattikastike:
1 prk tomaattimurskaa
2 dl tomaatti passattaa
1 sipuli pieneksi kuutioituna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 kuivattua punaista chiliä / 2 tl chilirouhetta
1 laakerin lehti
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
suolaa
pippuria

Pinnalle:
1 pss mozzarella-raastetta

Tee ensin tomaattikastike. Kuumenna kasarissa oliiviöljy ja heitä sipuli ja valkosipulit öljyyn kuullottumaan. Pidä lämpö mietona, ettei valkosipuli pala kitkeräksi. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kasariin chili ja laakerinlehti. Paistele hetken ja lisää loput ainekset sekä mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta tomaattikastike, laske lämpöä ja anna porista rauhassa vartin verran. Kiehauta tomaattikastikkeen valmistuessa iso kattilallinen vettä ja mausta suolalla. Keitä vedessä simpukkapastoja viitisen minuuttia tai juuri sen verran, että pastat pehmenevät, mutta ovat vielä raakoja sisältä eli pari minuuttia vaille al denten. Siivilöi pastat ja huuhtele runsaalla kylmällä vedellä, jotteivat pastat tartu toisiinsa kiinni. Jätä hetkeksi sivuun odottamaan ja valmista täyte. Murenna jauheliha kulhoon pieniksi teelusikan kokoisiksi kökkäreiksi. Murenna myös ricotta samaan tapaan. Silppua rucola pieneksi ja heitä kulhoon, samaan syssyyn menevät kirsikkatomaatitkin. Rouhi päälle runsaasti pippuria ja n. 2 tl suolaa sekä lorauta sekaan oliiviöljyä. Sekoita varovasti isolla lusikalla nostellen, jottei täytteestä tule muussia. Voitele keskikokoinen uuninkestävä vuoka oliiviöljyllä. Kaada pohjalle valmistamasi tomaattikastike. Täytä simpukat yksi kerrallaan massalla; yritä varmistaa, että jokaiseen simpukkaan tulee lihaa, juustoa ja kirsikkatomaattia. Asettele simpukat tomaattikastikkeen päälle. Kun olet täyttänyt kaikki simpukat, kruunaa koko ruoka vielä mozzarellajuustolla ja laita uuniin 180°c:een noin puoleksi tunniksi tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut kauniisti.

Valoa pimeyteen!


Sisustuspajassa teemana oli Valoa pimeyteen. Kehys- ja valoryijy sekä lampunvarjostimet ovat kyseisen pajan antia.

Kehysryijy (kuva alla) oli harjoittelua, jotta ryijysolmutekniikka tulisi tutuksi. En muista koskaan opetelleenikaan ko. solmua. Se tuntuikin aluksi hieman vaikealta, mutta rupesi sitten kyllä sujumaan. Kehys on MDF-levyä, jota on suhteellisen helppo ja kevyt työstää. Kehykseen kaiversin samanlaisia lehdykkäkuvioita, joita on auki avatuissa paperinaruissa. Kehys maalattiin ja sitä hiottiin hieman antiikkisen ja rustiikkisen pinnan aikaansaamiseksi.


Valoryijy (ylin kuva) oli melko työläs ajallisesti. Vaikka yleensä Näpsässä työt on tehty iltaisin kurssiajan puitteissa, nyt oli "pakko" tehdä kotitöitä. Mutta tekniikan tultua tutuksi, ryijyä saattoi nukittaa vaikka TV:tä katsellessa. Materiaalina on Paperiini-paperinaru, joka oli aluksi melko jäykkää työstää ja sai sormet lähes tulkoon rakoille, mutta siihenkin tottui. Lopuksi ryijyyn asetettiin pienet lamput.

Olen aina sellainen hillittyjen värien ystävä ja valkoinen tuntuu turvalliselta ;). Eräät Näpsäläiset kuitenkin tekivät limenvihreitä ja pinkkejä ryijyjä. Ne olivat todellisia piristysruiskeita syksyn harmauteen!

Lampunvarjostin (ylin kuva) on tehty pellavakuidusta. Varjostimeen tehtiin ensin muoto kalaverkon avulla ja verkko päällystettiin muovikelmulla. Pellavasäikeet kasteltiin yksitellen pellavamassassa ja käärittiin kehikon ympärille. Kuidun kuivuttua kalaverkko ja kelmu voitiin poistaa.

Samalla tekniikalla tehtiin tämä toinenkin lampunvarjostin (alin kuva). Suosituin muoto kurssilaisten keskuudessa oli ilmapallon ympärille tehty pyöreä varjostin, mutta minä halusin litteän. Se onnistui muotoilemalla kalaverkkoa pyöreän ja kuperan roskakannen päälle. Tein kaksi samankokoista palaa ja kiinnitin reunat toisiinsa. Sen jälkeen koko komeuden päälle kieputettiin kelmua ja liimavedessä kostutettuja paperinaruja. Koko ajan minulla oli kyllä pelko, millä saan verkon pois. Ilmapallo voitiin vain poksauttaa, mutta verkon kanssa sai työskennellä lujemmin. Mutta, kun jätin pienen aukon varjostimen pohjaan, saatoin puristaa verkon pieneen myttyyn ja pujotella sen reiästä ulos. No, myönnettävä on, että kädet olivat toimenpiteen jälkeen hieman raapaleilla. Sattumalta löysin varjostimeeni kivat kukanmuotoiset lamput.

29.12.08

Mozzarellasalaatti

Iltapalaksi mozzarellasalaattia, jossa ruokaisuutta tuomassa muutama parmankinkun siivu.

Pofon "alku ja juuri" eli aloita(n) tästä!

Näpsä ja Pofo

Tarinaa siitä, miten liityin Näpsään

Pofo liittyy jo syksyllä 2005 alkaneeseen harrastukseeni Näpsään. Näpsä on Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n, nykyään Taito Pirkanmaa ry:n käsityökoulu. Käsityökouluun voivat hakea niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin. Näpsässä voi suorittaa portfolion hyväksytysti tekemällä käsityön taiteen perusopinnot.

Käsityöt eri muodoissaan ovat pienestä pitäen kuuluneet harrastuksiini. Varhaisimmat muistoni käsitöistä liittyvät siihen, kun seurasin Helena-mummuni tekeviä käsiä tai, kun olin alle kouluikäisenä hoidossa naapurin Irja-tädillä. Joskus puoliväkisinkin tuppauduin heidän seuraansa ja "otin lankoja käsiini". Muistan, miten vasenkätisenä opin esikuviani seuraamalla ja itse yrittämällä virkkaamaan molemmilla käsillä. Ehkä onnekseni, lopulta tyylikseni on vakiintunut oikeakätinen virkkaus.

Ympärilläni on siis pienestä pitäen ollut käsistään taitavia ihmisiä, eli kai innostus käsitöihin on jotenkin veren perintöä. Joitain vielä mainitakseni: Aarne-pappa oli ammatiltaan puuseppä, samoin hoitotätini mies. Puusepän verstaat ovatkin siis tulleet tutuiksi. Kummitätini on tehnyt minulle vaatteita, kun olin pieni. Isäni sisko on taitava kutoja ja isäni niin isompien kuin pienempienkin puutöiden tekijä. Myös äitini osaa käsitöitä, jos vain toimeen ryhtyy.

Rakastin jo pienenä leikkiä napeilla, kankaan palasilla, langoilla jne. Kiinnostus ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan ns. pehmeisiin materiaaleihin vaan askartelin ja väsäsin juttuja milloin mistäkin aineesta. Muistan, kun olin koulussa ensimmäisellä luokalla ja olin pyytänyt hyvän ystäväni kotiini leikkimään. Oli kaunis kevätpäivä ja maa jo sulanut. Saimme ystäväni kanssa päähämme mennä naapurin pellolle. Sieltä löytyi ihanaa, pehmeää savea. Muotoilimme kuppeja ja kippoja ja jätimme ne kivelle aurinkoon kuivumaan. Äitini tuli töistä kotiin ja näki, missä kunnossa olimme - rapa oli roiskunut! Ei hän suuttunut, hymyili vain. Hän oli jo tottunut, että mielikuvitukseni riittää mihin vain. Kavereita, kun ei juurikaan ollut, niin juoksentelin pitkin peltoja ja metsiä, itse leikkini keksien. Silloin osattiin vielä tehdä käpylehmiä, kaarnaveneitä, pajupillejä...

Koulussa hauskimmat aineeni olivat tietenkin käsityöt ja kuvaamataito. Ompelin itselleni vaatteita ja tein muutenkin paljon käsilläni. Haaveenani oli käsityönopettajan ammatti. No, opinnot suuntautuivat hieman toisaalle, vaikka ehdin kyllä aloittaa ja kahden viikon päästä lopettaa Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistossa. Ajattelin silloin, että kunnon(?) työ pitää olla ja käsityö saa olla harrastus...

"Harrastuksenani" olikin sitten pitkään erilaiset enemmän teoreettiset opiskelut, mutta aloin pikkuhiljaa haaveilla taide- tai käsityöharrastusteni jatkamisesta jotenkin ohjatusti. Erinäisten posliininmaalaus- tai kuvataidekurssien jälkeen en ollut kuitenkaan löytänyt mieleistäni paikkaa. Sitten kuulin ystävältäni, että hänen ystävänsä oli Näpsässä!? Ihmettelin, MIKÄ SE ON? Hän ei tarkkaan osannut kertoa, mutta kiinnostuin ja otin selvää. Sattuma puuttui peliin ja sinne oli juuri hakuaika meneillään. Pikaisesti hakemus postiin ja alkoi jännitys, pääsenkö kouluun. Muistan, miten jo petyin, kun kuulin erään työkaverini kertovan, että se on alkanut jo... Mutta, sain kuin sainkin kirjeen ja pääsin mukaan. Niin alkoi Näpsäni!

Mikä Pofo?

Tässä blogissa etenen hieman kuin latvasta tyveen, eli kun avaa blogin etusivun, kuvien ja työselosteiden esitys etenee uudemmista vanhempiin, samoin kasvuni seuraaminen käsityöntekijä. Ja jotta kaikki olisi vielä vähän sekavampaa, kuvatkaan eivät ole kronologisesti täysin samassa järjestyksessä kuin työpajat Näpsässä ovat olleet.

Alunperin tarkoitukseni oli vain koota ja tallentaa blogiini kuvia Näpsässä tekemistäni töistä. Ajattelin näin löytäväni kuvat hyvin, ryhtyessäni joskus ehkä pofon eli portfolion tekoon. Aloittaessani Näpsän, meille kerrottiin, että portfolion tekoon voi ryhtyä aikaisintaan kuudennen vuoden tai riittävän laajojen opintojen jälkeen. En silloin edes ajatellut vakavasti, että ryhtyisin itse moiseen. Syksyllä 2009 kuitenkin annettiin uudet ohjeet ja portfolion tekeminen kohdallani oli mahdollista. Ajattelin, että ehkä on mukavaa saada myös jotain konkreettista eli todistus opinnoista, kaikkien opittejun taitojen, hyvän mielen, uusien ystävien ym. lisäksi, joita Näpsä on antanut. Vaikka Näpsä onkin "vain" harrastus, pofon tekeminen antaa siihen kuitenkin lisää syvyyttä ja intensiivisempää panostusta.

Meille oli Näpsässä näytetty esimerkkejä, millaisia erilaisia portfolioita voi olla. Olin ensin kuvitellut tekeväni portfoliostani "perinteisen" Powerpoint-version, mutta kun kuvat ja alustavat tekstit olivat jo täällä blogissa, kysyin voisiko tästä tullakin minun pofoni. Sain luvan ja niin alkoi Pofon työstäminen...

Makuasia, mutta lukeminen kannattaa ehkä aloittaa siis täältä vanhimmasta päästä. Olen lisännyt teksteihini linkkejä, joista saa lisätietoa ko. aiheesta. Myös kuvia saa suurennettua hiirellä napsauttamalla.


Nukkeja pienenä, nukkeja isona...

Mietin hetken, miten onnistun laittamaan Unicef-nuken ensimmäiseksi Pofooni, sillä se on tehty vasta 2007, Näpsäni alkaessani 2005. Mutta nukke onkin oikeastaan hyvä "aasinsilta" lapsuuteni ja Näpsän välillä. Kuten kerroin, rakastin pienenä leikkiä kangastilkuilla ym. Usein ne kangaspalat päätyivät nukeilleni vaatteiksi. Olin sekä vaatteiden suunnittelija, kaavoittaja että ompelija. Nyt vanhempana jatkuvat samat jutut, paitsi Unicef-nukkien vaatteiden kaavat saimme Näpsässä valmiina.

Unicef-nukkeja teimme muutamana iltana osallistuen samalla Unicefin Anna ja Toivo -hyväntekeväisyyskampanjaan. Kaikki Näpsäläiset oli kutsuttu mukaan; aikuiset tekemään nukkeja ja lapset lautasia. Idea kansallispukuiseen nukkeeni syntyi, kun mietin, että nukke edustaisi kansainvälisessä kampanjassa Suomea ja suomalaisuutta. Halusin nukelle ehdottomasti vaaleat hiukset ja siniset silmät. Löysin myös sattumalta varastostani kangasta, joka oli kuosiltaan kuin tehty kansallispuvun hameeseen sopivaksi. Nukke vei mukanaan ja vähitellen sille syntyi myös alusvaatteet pitseineen.

Kansallispuku aiheena kiinnosti minua siksi, että työstin hiljattain itsekin äitini minulle tekemään kansallispukuun tykkimyssyä. Tykkimyssyn teko oli kyllä melko vaativaa ja aikaavievää puuhaa, sillä kuvioiden, lankojen värien ja kirjonnan ketjupistojen lukumäärän piti vastata täysin alkuperäistä mallia. Unicef-nuken puku ei jäljittele mitään oikeaa kansallispukua.


"Kansallispukuinen" Unicef-nukke.

Kasvisgumbo ja broilerinfileet piripiri

Vaikka äidin jouluruoat olivatkin erinomaisia, joulun jälkeen oli pakko saada jotain mausteista.

Kasvisgumbon ohje Yhteishyvän ruokamaailmasta:

2 kpl valkosipulin kynttä
1 kpl jalapenochili
4 kpl kiinteämaltoista perunaa tai vastaava määrä bataattia
3 kpl tomaattia
2 kpl maissintähkää (pakaste-, säilyke- tai tuore)
425 g valkoisia papuja tomaattiliemessä
0,5 dl chilikastiketta
1 rkl sokeria tai hunajaa
1 dl vettä
2 tl suolaa
1 rkl tuoretta oreganoa silputtuna
2 rkl (tuoretta korianteria silputtuna)

Kuori ja murskaa valkosipulit. Halkaise chili, poista siemenet ja paloittele pieneksi. Kuori perunat tai bataatit ja paloittele ne kookkaiksi kuutioiksi. Paloittele tomaatit ja poista siemenet. Leikkaa maissintähkät kolmeen osaan. Sekoita keskenään valkosipuli- ja chilisilppu, pavut, chilikastike, sokeri, vesi, suola ja silputut yrtit.

Pane uunivuoan pohjalle kasvispalat ja kaada päälle papuseos. Pane vuoka uuniin ja anna hautua 200 asteessa kunnes perunapalat ovat pehmenneet eli noin puolen tunnin ajan.

Piripirimausteseos

1 1/2 tl paprikajauhetta (savustettua)
1tl kuivattua oreganoa
1tl jauhettua korianteria
1tl jauhettua inkivääriä
½tl kardemummaa
1tl valkosipulirouhetta
½tl savusuolaa
½tl jauhettua cayenne-pippuria

Sekoita mausteet pienessä kulhossa. Hiero seos sen jälkeen huolella pihvien pintaan ja anna niiden sitten levätä hetken aikaa. Pihvit voi paistaa pannulla tai uunissa.

Ankanrintaa ja tattipaistosta

Koska tattisato oli viime syksynä näin hyvä, tatteja tulee löytymään ruoasta jos toisesta...

Tällä Tinan ohjeella on tehty ankkaa useamminkin... ja osterivinokkaat vaihdettu herkkutatteihin.

Ankanrintaa appelsiinikastikkeella ja paistosta, jossa karamellisoitua shalottisipulia, herkkutattia, perunaa ja maa-artisokkaa sekä salaattia, jossa jääsalaattia, appelsiinia ja granaattiomenaa. Ohje on lähes muokkaamattomana ohjelmasta Tinan keittiössä (http://www.yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=464).

Parmankinkkua ja ricottaa

Parmankinkkukääröistä löytyy ricottajuustoa, joka on maustettu mustapippurilla ja suolalla. Leivän päällä valmista tapenadetahnaa, joka pettymyksekseni ei sisältänytkään suolaista sardellia.

28.12.08

Lipeäkala


Lipeäkalaa, valkokastiketta ja keitettyjä perunoita ennen joulua. Lisänä itsetehtyä joululimppua:


Joululimppu

2,5 dl juoksevaan margariinia
1 dl kaljamallasta
1 dl ruisleipäainesta
4 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1/2 rkl pomeranssia jauheena
1/2 tl suolaa
1 rkl fenkolia murskattuna
1 rkl kuminaa murskattuna
1/2 dl siirappia
1/2 dl juoksevaan margariinia

Lämmitetään vesi 42 asteiseksi, jos käytetään kuivahiivaa muuten käden lämpöiseksi.
Sekoitetaan ainekset hyvin, vaivataan noin 10 min.
Annetaan kohota puolituntia.
Muokataan taikinasta ilmat pois ja muotoillaan leiväksi.
Pistellään haarukalla ilmareiät ja annetaan kohota puolisen tuntia.
Paistetaan 200 asteisessa uunissa 40 min.
Voidellaan sokeroidulla kahvilla.
Laitetaan muhimaan, pehmiämään tai hautumaan leivinliinaan käärittynä.

Itsenäisyyspäivälounas


Pääruokana hirvenulkofilettä, punaviinikastiketta ja uunijuureksia.

Punaviinikastike on tehty Polkkapossun jo aikaisemminkin hyväksi todetulla ohjeella:
2 dl punaviiniä
1/2 dl kahvia
1/2 dl balsamiviinietikkaa
3/4 dl sokeria
mustapppuria, suolaa

Aineet sekoitetaan ja annetaan poreilla, kunnes nestettä on jäljellä puolet alkuperaisestä. Maustetaan.


Alkuruokana maa-artisokkaperunasosekeittoa.

Prologi blogille

Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut leivonnasta ja ruoanlaitosta, käsitöitä olen harrastanut koko ikäni. Digikameran myötä olen kuvannut töitäni silloin tällöin ja haaveissa oli jonkinlaisen päiväkirjan tekeminen. Aikani vierailtuani muiden blogeissa, innostuin myös oman luomisesta. Omat tietotekniset taitoni eivät siihen olisi riittäneet, mutta mieheni ansiosta Mamma Pia on totta! (Nimi on 6-vuotiaan veljentyttöni keksimä!) Ehkä joskus koittaa päivä, etten tarvitse mieheni apua blogin ylläpidossa, mutta nyt valitsen kirjoittamiseen hetken, että hän on heti käden ulottuvilla vieressä... Kiitos hänelle kärsivällisestä avunannosta!
Koska kansiooni on kertynyt vanhastaan kuvia erilaisista "kätteni töistä", en ehkä malta olla lisäämättä niitä jälkikäteen blogiini. Aion kuitenkin keskittyä uusiin juttuihin, kunhan niitä syntyy... Luulen, että suurimmaksi osaksi blogiini tulee kertymään juttuja ja kuvia ruokaohjeista sekä käsitöistä, mutta ehkä haluan ripotella myös sinne tänne kuvia ja mietteitä retkistä, joita mielelläni teen metsiin, järvelle, merelle...

27.12.08

Mökki meren rannalla...


Otsikko on oikeastaan vitsi, sillä mökki on niin pusikon keskellä, että sieltä ei ole suoraan mitään merinäköalaa. Luonto onkin niin rehevää, että kun vanhempani aikoinaan istuttivat koivuja tontin kulmalle, niin puiden tukikepitkin lähtivät versoamaan! Rantanäkymä mökiltä kesällä 2008 oli onneksi edelleen näin vehreä, sillä pelkäsimme, kun kuulimme uuden naapurin raivanneen ja tasoittaneen rantaa. Vihreät rannat ovatkin sinänsä erikoisia, sillä seutu on kuulu erittäin karikkoisesta merialueestaan. Kertomuksen mukaan Jumala heitti merelle kaikki loput kivet, jotka olivat luomistyöstä jääneet.