Vaikka hernekeitto on tavallinen, helppo ja hyvä ruoka, sitä tulee tehtyä todella harvoin. Mietin, että ehkä tein elämäni kolmannen hernekeiton. Samalla pohdin, onko se mainitsemisen arvoinen blogissani, mutta halusin kuitenkin liittää ohjeen tänne muistiin seuraavaa papusoppa (kuten meilläpäin sanotaan) -kokkausta varten. Muutenkin mietin, että aion lisätä tänne varmasti jatkossakin tuikitavallisia ohjeita, ei meilläkään aina "kurmeeta" syödä ja arki- tai perinneruoat ovatkin usein niitä parhaimpia. Tässä yhteydessä onkin pakko huomauttaa, kun ilokseni luin, että paljon seuraamaani Ilta-Sanomien Ruokalaan (MTV:n ohjelmaan) on palannut Maija Silvennoinen. Hän aikoo nostaa tavalliset suomalaiset ruoanlaittoperinteet kunniaan. Ensimmäinen hänen ohjeensa olikin linnapaisti (http://www.mtv3.fi/koti/makuja/reseptit_2008_husun_reseptit.shtml?786446). Tätä herkkua söin juuri viime viikonloppuna äitini tekemänä ja kun raaka-aineena oli vielä isän ampuma hirvi... Mutta nyt piti siis kirjoittaa hernekeitosta, papusopasta, rokasta...
Mielenkiintoista oli, kun hain keiton ohjetta eri lähteistä, niin reseptejä löytyi yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Hauskinta oli, kun Marttojen nettisivuilla mainostettiin purkkikeittojen olevan varteenotettava ja edullinen vaihtoehto. Jos kuitenkin aikoo itse ryhtyä hernekeiton valmistukseen... keittoajat vaihtelivat ohjeista riippuen tunnista kolmeen. Perinneruokakirjassa herneskeitto (huom. s) liitettiin Pohjanmaahan, eikä siihen tullut lainkaan lihaa, vaan ohraryynejä. Eräisiin keittoihin lisättiin naudanlihaa, mutta yleisin taisi olla possu, joka tosin vaihteli suolatusta savustettuun. Myös ruhonosat olivat lähes kaikkea väliltä "kärsästä häntään".
Yhteistä resepteissä tuntui olevan vain herneet, tosin sekä netistä että Hanhensulan keittokirjasta löytyi myös tuoreherneistä tehdyn sosekeiton ohjeita. (Luku sinänsä: hyviä ovat nekin, varsinkin mintulla maustettuna... Mutta asiaan!) Erikoisinta melestäni oli, kun Suuressa keittokirjassa neuvottiin liotuksen ja kovan, muutaman minuutin keittämisen jälkeen, poistamaan suurella pallovatkaimella herneiden kuoret(?!). Herneiden liotus kuului myös joka ohjeeseen, paitsi joissain liotusvesi neuvottiin vaihtamaan uuteen keitettäessä. Maustamisen suhteen oltiin myös melko yksimielisiä. Kaikkiin keittoihin tuli suolaa, mutta joihinkin myös meiramia ja/tai timjamia. Tai ehkä vedän sanani takaisin, sillä oli myös reseptejä, joissa keitto maustettiin maustepippurilla, laakerinlehdellä tai eksoottisesti cayennella.
Herneiden ja lihan lisäksi eri ohjeissa keittoon lisättiin niin sipulia (yleisin), porkkanaa kuin perunaakin. Oma äidiltäni opittu erikoisuus on, kuten seuraavaksi paljastuu, lanttu.
Papusoppa
500 g kuivattuja herneitä
2 l vettä
200 g sianlapaa
pieni pala "ylikypsää" savukylkeä
sipuli
porkkana
pala lanttua
suolaaja/ tai liemikuutio
meiramia
Liota herneitä vedessä yön yli. Lisää herneiden päälle kokonainen possunlapa, joka voi olla kevyesti suolattua. Laita kattila liedelle ja kerää keittämisen alussa muodostuva vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää tule, lisää pilkottu sipuli ja kuutioidut juurekset. Liemikuutiosta tulee hyvä maku, mutta pelkkä suolakin riittää, jos haluaa välttää lisäaineita. Lisää myös meirami. Jos keittoon haluaa savunmakua, sinne voi lisätä kuutioitua savukylkeä.
Muista sekoittaa keittoa säännöllisesti pohjasta asti. N. tunnin keittämisen jälkeen kokonaisen possunlavan voi pilkkoa kuuioiksi ja laittaa lihat ja (luun) takaisin keittoon. Keitä vielä pari tuntia tai kauemminkin, kunnes keitto sakenee ja herneet ovat pehmenneet.
Tarjoa sinapin, kakon ja maidon kanssa!
