Huopikkaat, huopikkaat...

Näpsässä on jatkunut huovutuspaja. Ennen joulua tein erilaisia kokeiluja ja huivin. Suurempi työ on ollut "huopikkaiden" teko. Täytyy sanoa ettei ole kovin kevyttä hommaa! Kolme tuntia kun on saippuan ja kuuman veden kanssa jyystänyt tossua rullalle, hakannut sitä puunuijalla ja hinkannut pyykkilautaa vasten niin on aika väsy olo. Ja sitten toisesta tossusta on täytynyt tehdä samalla työstöllä vielä samanlainen.

Alkuasetelma oli aika huvittavan näköinen, kun pöydällä lepäsi kaksi 50 cm x 30 cm levyvillasta ommeltua aihiota... mutta kyllä ne pienenivät kokoon 37!

Kuvassa on sekä hieman työstetty että valmis huopatossu. Ja mitäs muutakaan tossuissa on kuvioina kuin PERHOSIA!

Viljelykset alkavat...

Nyt laitetaan ensimmäiset siemenet multaan. Vanhemmillani "kataja kukki" viime vuonna valtavasti. Kukinnan syynä oli puun juurella kasvava kärhö Markham's pink. Olen ottanut siitä siemeniä talteen jo syksyllä ja nyt poimin niitä vielä lisää. Osa syksyllä keräämistäni siemenistä päätyi purkkiin jo syksyllä ja ne ovat olleet kylmäkäsittelyssä kasvihuoneessa. Osa siemenistä on ollut jääkaapissa. Yrittänyttä ei siis laiteta, josko jokin vaihtoehto lähtisi kasvuun!? Ei kai aivan toivoton yritys, sillä äidilläni kasvaa seinustalla kärhö, jonka hän on kasvattanut siemenestä. Otin myös siitä hahtuvapalloja nyt keväällä ja laitan nekin multaan. Kärhön lajista ei ole täyttä varmuutta, mutta näyttää Alpinalta - kaunis, vaaleansininen, yksinkertainen kukinto. Viime keväänä kärhöviritelmäni eivät onnistuneet, mutta periksi ei siis anneta...

Kylvökalenteri

Taas se alkaa, meinaan kasvimaan suunnittelu! ...tai se on jo alkanut, vaikka lunta on metri maassa ; Vanhoja puutarhalehtiä on tullut selailtua, kirjastosta ja kirppareilta olen hakenut alan kirjoja, ensimmäiset siemenet on jo ostettu ja kalenteriin merkitty kylvöaikoja. Suuri löytö oli Maria Thunin biodynaamiseen viljelyyn perustuva kylvökalenteri!!! Uskon nimittäin vakaasti, ettei ole yhdentekevää milloin ne siemenet sinne maahan törkkää. Kunhan vielä saksankieli muistuisi mieleen... Samoin olen yrittänyt ottaa selville kumppanuuskasvit, jotka hyötyvät toistensa seurasta ja ne, jotka ovat haitallisia toisilleen.

Juustokakku -ilman juustoa! ;)

Pääruoka ei meinannut maistua, kun jälkiruoka houkutteli liikaa ;). Juustokakku oli vähän oma sovellukseni, vaikka selailin kyllä monia erilaisia ohjeita. Onneksi sain viime hetkellä päähäni tehdä vielä mustikkakastikkeen!

Pitäisi tarjoilla jäähtyneenä, mutta... Pahoittelen myös jälleen kerran kuvan laatua, mutta kun ei malta. Vaikka on kaikki gorillapodit ym.

Juustokakku

Pohja
100 g pipareita
1/2 dl kaurahiutaleita
20 g voita

Täyte
1 prk rahkaa
1 dl turkilaista jogurttia
1/2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja
1 muna
1 tl sitruunan kuoriraastetta
1 rkl sitruunamehua

Mustikkakastike
1 dl mustikoita
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinisiirappia
1/2 dl vettä
1 tl perunajuahoja

Murskaa keksit ja sekoita pohjan aineet keskenään. Painele seos uunivuoan pohjalle (voit käyttää halutessasi myös irtopohjavuokaa). Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa 30 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee kastike mittaamalla kattilaan mustikat, sokeri ja siirappi. Kuumenna ja karamellisoi hetki. Ota kattila liedeltä ja kaada päälle vesi, johon on sekoitettu perunajauho. Kuumenna niin, että kastike poreilee muutaman kerran. Jäähdytä.

Peurastroganov

Pakastimessa on aina riistaa - kiitos isän metsästysharrastuksen! Tänään oli vuorossa perinteinen peurastroganov. Peuranliha on kyllä aina vähän omanlaisensa laitettava, sillä tänäänkin liha hautui lähes kolme tuntia, mutta ei siltikään ollut mitenkään liian mureaa... Lisukkeena parsakaali-porkkanagratiinia ja keitettyjä perunoita.

Barbeque chicken -pannupizza

Tapanamme oli muinoin käydä PizzaHutissa. Supersupreme pannupizza oli ehdoton suosikkimme. Vakio PizzaHutimme on lopettanut jo ajat sitten ja lähin pizzeria on vähän hankalan matkan päässä, joten siellä ei juuri tule enää käytyä. Kerran kuitenkin pokkesimme kyseisessä paikassa ja otimme supremen lisäksi barbeque chicken -nimisen pizzan. Siitä tuli heti uusi suosikki! Harmi, ettei se kuulu enää valikoimiin, joten piti kehitellä ohjetta itse.

Pohjaa en ole koskaan onnistunut saamaan samanlaiseksi kuin alkuperäisessä, mutta lähimmäksi pääsee kun "normi"pohjaan laittaa normia enemmän voita tai öljyä. Jätän pohjan myös paksummaksi kuin tavallisen ja paistan pizzan valurautapannussa.

Ja tähän kanapizzaan laitoin täytteeksi: itsetehdyn tomaattikastikkeen, barbeque-kastikkeessa marinoituja kypsiä kanapaloja, jalapenoa, hieman paprikaa, sipulia sekä mozzarellajuustoa. Aika hyvää oli tämäkin...

Kukkoa viinissä

Kukonpoika oli odotellut pakastimessa jo jonkin aikaa ja nyt oli sen vuoro lentää pataan. En ollut ennen maistanut kukonpoikaa, joten en tiennyt lainkaan mitä odottaa. Hieman tuli kaveria sääli, sillä olenhan itsekin joskus kanoja ja kukonpoikia hoitanut. Naapurin ajokoira tosin teki siitä harrastuksesta lopun..., mutta asiaan. Makuelämys oli positiivinen; paljon maukkaampi kuin broileri, tummasta lihasta tulivat hieman riistalinnut mieleen. Ja vaikka lintu oli pieni, riitti siitä hyvin ruoaksi kahdelle. Näitä Nikon tuotteita pitää ehdottomasti hakea lisää, kun Huittisten WPK:n talon ohi kuljemme!

Kukkoa viinissä

1 kukonpoika
suolaa
valkopippuria
2 rkl ankanrasvaa
2 shalottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 siivua serranokinkkua
1 rkl kuivattuja tatteja
1 tl tomaattipyrettä
timjamia
laakerinlehti
ripaus mustapippuria
1 l kanalientä
1 dl punaviiniä
viipale vaaleaa leipää
persiljaa

Sulata kukonpoika ja pyyhi se kuivaksi. Hiero pintaan suola ja valkopippuri. Paista kuumalla pannulla, ankanrasvassa kukonpoikaan ruskea pinta. Siirrä pataan. Kuullota sipulilohkot ja valkosipulinkynsi sekä suikaloidut kinkkuviipaleet, lisää pannulle lopuksi myös tomaattipyre, tattirouhe ja mausteet. Lisää pataan ja huuhtele pannu, kaataen huuhdeliemi pataan. Lorauta pataan lopuksi punaviini. Anna hautua ilman kantta n. 1- 1 1/2 tuntia, kukonpoikaa välillä käännellen. Liemen voi halutessaan suurustaa murustetulla leivällä. Ripottele pinnalle ennen tarjoilua persiljaa.
Eilisestä meille oli jäänyt sekä ankanrasvaa, että serranokinkkua, joten ne toivat tähän ruokaan oman säväyksensä. Monissa ohjeissa käytettin pekonia, mutta luulisin, että sen kanssa saisi olla varovainen, jottei kukonpojan hieno aromi peity. Yleisimmistä ohjeista poiketen käytin herkkusienien tilalla kuivattuja tatteja ja viiniä laitoin vain pienen lorauksen. Konjakkia olisin lirauttanut tilkan pataan, jos sitä olisi ollut.
Pilahviriisi sopi viinikukon kanssa hyvin. Sen tein tällä kertaa risottoriisistä.