Pönttö tämäkin

Nyt ruoan heittäminen "roskiin" ei tunnu enää niin pahalta. Lisäksi meillä lähes kilpaillaan kumpi vie biopussin ;). Hankimme mökille kompostorin, sillä kalanperkeiden hävittäminen on aina tuottanut päänvaivaa.
Aika näyttää, miten "Kompo" alkaa toimimaan. Tähän asti olemme olleet tyytyväisiä. Biolan-outletiin vain tilaus ja tuote toimitettiin muutamassa päivässä mökin pihaan! Kaupanpäällisinä oli vielä pari pussia kuiviketta.

Pönttöjä & pesintää!

Pönttöjä ei voi olla koskaan liikaa! Olen saanut kyllikseni kuulla, että mökillä on liikaa pönttöjä, Tänä keväänä/kesänä tuli kuitenkin todistettua että ei ole. Vain yksi (yhdeksästä!) pöntöstä oli ilman asukkaita.
Olin ikionnellinen kun punarinta tuli varta vasten sille tehtyyn pönttöön pesimään. Hieman pettyneitä taasen olimme, kun harmaasieppo ei tullut kuistille vaan valitsi mieluummin saunan seinälle naulatun laudan.
No, puukiipijän pesintä pöntössä jäi hieman arvoitukseksi, sillä en varsinaisesti nähnyt sen menevän tai tulevan pöntöstä, mutta ahkerasti se pyöri pöntön ympärillä ja ympäristössä. Kiipijä on uskomattoman kesy ja hauska lintu. Erään kerran kun tarkkailin pihassa sen puuhia, se lensi syliini. Pelästyimme kyllä molemmat!
Kuvan pönttö jäi vanhempieni metsään. Se on tehty töyhtötiaista varten. Lentoaukko on pisaran muotoinen. Pönttö on täytetty purulla, jotta lintu huijataan "kovertamaan" kolo mieleisekseen.
Lintuja on ollut tänä kesänä mökin pihapiirissä todella paljon. Harmi, että en omista kunnollista lintukirjaa ja lajien tunnistus ilman sitä on vaikeaa. Yksi mistä ei voinut erehtyä oli hippiäinen. Hauska pikku keltapäinen punkkari hyppi pihakuusessa ruokaa etsien.
Alkukesä on mennyt ilman hyttysiä, hyvä ihmisten kannalta, mutta olen jo kaivannut pikku inisijöitä, jotta linnut saisivat tarpeeksi ruokaa. Lisäksi, kun on ollut poikkeuksellisen kylmää, linnuilla on ollut kestämistä. Laulurastas lensi päin ikkunaa ja kiikutin sen nopeasti lämpimimpään paikkaan, jonka löysin. Vähän aikaa se seisoskeli ja katseli maailmaa, kunnes hyppeli pensaiden suojaan.
Punakylkirastaan poikanen puolestaan sai kalareissulta jääneet madot. Se on toinen lintulaji, joka ei pelkää mitään. Poikanen tuli syömään lähes kädestä ja emon kanssa menimme ympäri kasvimaata, vain metrin päässä toisistamme.
Oman pikku "pöntön" oli rakentanut eräs öttiäinen oven kranssiin. Ihmettelin, kun ampiainen pyöri ja pyöri ovensuussa. Se ei ymmärtänyt, että pesä oli oven avautuessa vaihtanut paikkaa toiselle puolelle. Tervetuloa - mutta ei ehkä sittenkään.

Hiihtoloma ja mökkikauden avaus

Voiko "kesä"mökkeilyn aloittaa hiihtolomalla!? Ainakin tänä vuonna - kiitos poikkeuksellisen lämpimän sään - perinteisestä hiihtoloman pilkkireissusta mökille jäi mieliin varsin keväiset tunnelmat. En ole koskaan aiemmin haravoinut pihaa helmikuussa. Lumikellot ja narsissit olivat nupuillaan ja viime kesän selleri puski uutta vartta. 

Syksyllä istuttamani valkosipulit ottivat varaslähdön heti, kun pääsivät kosketuksiin mullan kanssa. Onneksi lyhyt talvi ei lannistanut niitä, vaan ne olivat edelleen mukavassa rivissä kasvimaalla. Myös kasvimaan nurkassa valeistutuksessa olevat viinilehti ja kuukausimansikka olivat kasvun vauhdissa. Talvesta ei muistuttanut kuin lumen rippeet mökin varjoisalla puolella - siitä lumesta ei tosin olisi saanut palloakaan.
No, mitä pilkkimiseen tulee, minun haravoidessani, "kalastaja" haki mereltä makoisia ahvenia. Jää oli kuulemma erinomaisessa kunnossa - kunhan sinne pääsi. Rannat olivat järjestään sulana ja jouduinkin pelastamaan miehen lopulta tikapuilla mereltä (!?!).
Minun heittäessä tikapuita vaakatasoon veteen, toisia tikapuita käytettiin niiden oikeaan käyttötarkoitukseen ylöspäin kiipeämiseen. Mökillä nimittäin "riehui" mökkitalkkari. Hän kaatoi puita lähinna naapurin puolelta, mutta antoi lopullisen kuoliniskun myös meidän aloittamallemme suurelle vaahteralle mökin nurkalla. Onneksi emme syksyllä yrittäneet kaataa sitä kokonaan itse. Kotimetsuri kaatoi vain ne "helpoimmat" haarat ja ammattilainen (ainakin semi sellainen) sahasi loput. Meinasi siinä kyllä avustaja mennä vaahteralingon myötä mökin katolle eli ei pidä aliarvioida suuren puun voimaa!
En malta odottaa mitä muutoksia puiden kaato tuo pihaan, mökkiin sisälle ja erityisesti kasvimaahan. Valo kun ei tähän asti ole oikein riittänyt, mutta nyt muutoksen huomasi heti.
Enkä unohtanut pieniä lintuystäviäni. Ne saivat vielä, mahdollisen takatalven varalle, talipalloja ympäri pihaa. Kun tintit lopulta hoksasivat ne, riemulla ei ollut rajoja. Linnut pyrähtelivät pallolta toiselle, kuin aarteenetsintää leikkien, eivätkä malttaneet kunnolla pysähtyä syömään.

Näy pimeässä!

Klipsuilut jatkuvat ja tässä viimeisin työ - heijastava koru! Huom. Itsetehdyistä "heijastimista" ei kuulemma saa käyttää nimitystä heijastin.

Kampanisut

Hain naapurista, "Amikselta", yhtenä päivänä kampanisuja. Ne olivat todella meheviä ja hyviä. Niistä tuli mieleen hieman Hanna-tädin kakut, mutta ne olivat suurempia ja pullamaisempia sekä tietenkin muoto oli erilainen. Jo sen jälkeen, kun Puoli seitsemän -ohjelmassa oli tehty näitä Lapin maakunnan perinneleivonnaisia, olen halunnut kokeilla ohjetta. Reseptiä etsiessäni, löysin niin suolaisia kuin makeitakin nisuohjeita ja joissain oli mausteena kardemummaa tai vaniljasokeria. Nesteenä vaihteli piimä, kermaviili ja viili sekä joissain ohjeissa sekaan oli laitettu kananmunaa.
Minulla kun löytyy keittokirjoja aika moneen lähtöön, löysin Perinnemakuja maakunnista -kirjasta nisureseptin, kirjassa se oli sijoitettu Lapin sijaan Pohjanmaan kohdalle. Kirja on ollut paljon käytössä ja luotan sen ohjeisiin, joten valitsin reseptin kokeiltavakseni. - Ei tullut samanlaisia kuin naapurissa ja sainkin kommentin, että näissä "on varmaan vielä varaa tuotekehittelyyn..."Maku kuitenkin sai kiitosta ja olin itsekin niihin tyytyväinen. Vähän kyllä jäi kaivertamaan, että kokeilen vielä jotain muutakin ohjetta...

Kampanisut

7 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl soodaa
250 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
 2 1/2 dl piimää

Sekoita sooda ja vehnäjauho ja nypi pehmeä rasva jauhoseolseen. Lisää sokerit ja piimä, mutta älä vaivaa. Anna taikinan levätä kylmässä puoli tuntia. Kauli jauhotetulla pöydällä 1 cm paksuinen levy ja leikkaa taikinapyörällä 5cmx10cm paloja. Tee toiseen pitkään reunaan viiltoja (=sormia) ja aseta nisut pellille hieman kaarevasti. Paista 250 asteessa 8-10 minuuttia.

Tein puolikkaan annoksen ja käytin viiliä. Lisäsin taikinaan myös hieman kardemummaa makua antamaan.

Merellistä tunnelmaa

En edes muista, koska viimeksi olen ommellut ompelukoneella. Mökin saunahuoneen verhokangas on ollut ostettuna pari vuotta, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ryhtyä hommiin. Tein ikkunaan jo kyllä laskosverhot, mutta se sai heti tuomion - prinsessamainen! Kieltämättä se oli aika "kevyt" ja harsomainen, eikä tuonut paljoa näkösuojaa.
NO, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Kahdessa vuodessa ei ajatukseni verhosta ollut muuttunut, joten se valmistui lopulta aika nopeasti. Nyt tyyli on aivan toisenlainen ja kangaskin jämäkkää puuvillaa. Jännittää vain, miten se sopii ikkunaan?

Vanha pelargonia...

...kukkii kuistilla. Sain kuin sainkin pelargoniat talvehtimaan ja nyt ne koristavat taas mökin kuistia. Harmi, että tuoksupelargonia kuoli, mutta sain siitä onneksi uuden alun työkaverilta. Yleensä laitan pistokkaat suoraan multaan ja muovipussin hupuksi päälle, mutta nyt oksa odottaa vesilasissa juurten kasvua. Tuntuu kyllä kestävän aika kauan...

Mökillä on yleensä aina ovi auki ja VANHAAN lukkoon ripustin alennuksista ostamani tervetuloa-kranssin. Lukossa on nähtävissä ikiaikaista kyläsepän käsityötaitoa. Nyt hyttysiä kyllä on ollut niiiin paljon, että kaikki väliovetkin on täytynyt pitää kiinni.

Mökkeily alkakoon!

Ensimmäinen viikonloppu mökillä oli pari viikkoa sitten. Talvella kävimme muutaman kerran päiväseltään pilkillä, mutta nyt olimme yötä. Jännityksellä aina menemme sinne, koskaan kun ei tiedä mitä siellä on vastassa. Mukava yllätys oli se, että toissa syksynä istuttamani lumikellot olivat nyt nousseet pintaan. Olivatko uinuneet viime keväänä vai kukkineet niin aikaisin ettemme nähneet niitä - se jää arvoitukseksi. Ihania olivat kuitenkin! :)

Vaikka ilmat ovat olleet poikkeuksellisen kylmiä ja kevät on antanut odottaa itseään, en malttanut olla tekemättä jo ensimmäisiä kylvöjä. Maahan pääsivät mm. porkkana, retiisi, persilja ja tilli. Tökin myös uusia valkosipulin kynsiä maahan. Nenä oli punaisena ja sormet kohmeessa kylvön jälkeen, saa nähdä miten onnistuu. Mökiltä lähtiessämme ilma vain kylmeni ja kävi varmaan yöllä pakkasen puolella. Sitten kyllä alkoi ainakin sisämaassa helteet.

Ihanaa savivelliä! Tein kokeita uudella mittarillani eli mittasin maan ph-arvon. Tulos näytti hyvää eli 6.5.

Eikä kevättä ilman uusia linnunpönttöjä. Yksi vanha sai väistyä, sillä siinä oli viime vuosina majaillut orava. Tilalle, melko korkealle koivuun tuli peruspönttö 3 cm:n reiällä kirjosieppoa tai talitiaista ajatellen...

Yksi erikoisuus pitää aina myös olla - mökin nurkalle puskiin laitettiin koti punarinnalle. Pönttöön sisustettiin valmiiksi jo sammalvuode...

Vappuna 2013

Perinteinen piknik kosken rannalle. Ihanan aurinkoinen, mutta todella kylmä sää. Mukava se oli istua rannalla eväitä syöden, mutta voi koskeen dipattuja teekkariparkoja!
Sushia meillä on ollut ennenkin korissamme mukana, joten tiesimme sen olevan hyvää ja helppoa retkiruokaa.

Historiaa

MTV3:n Makuja -sivulla oli haaste tehdä historiaa kirjoittamalla perjantain 12.4.2013 ruokapäiväkirja. Vaikka blogissa on ollut viime aikoina hiljaista, on meillä syöty joka päivä, muinakin kuin perjantaina ;). Päiväkirjan muodossa merkintöihin tulisi kyllä aika usealle päivälle kirjattua menneellä viikolla paistettuja muikkuja ja se on otsikko myös kyseisenä perjantaina 12.4.
Muikut ovat nyt olleet tarjouksessa käymissämme kaupoissa. Ostokset eivät ole olleet suunniteltuja, vaan kalaruoan ystävinä katsastamme aina kalatiskin ja ostopäätös tehdään hetken mielijohteesta.
Kaikki muikut oli pyydetty Säkylästä, ensimmäiset olivat pieniä vaikka ne olivatkin luokiteltu "keskikokoisiksi" ja seuraavat ostamamme kaksi erää huomattavsti suurempia. Ensimmäiset pienet muikut leivitin karkeilla ruisjauhoilla ja paistoin voin sekä voinmakuisen Neito-öljyn seoksessa. Isommat muikut paistoin ilman leivitystä. Voin ja öljyn yhdistelmä on mielestäni erinomainen; ei pala (valurauta)pannuun kiinni ja kaloihin tulee kaunis paistopinta sekä hyvä maku. Muikkujen oheen olen keittänyt (kuorellisia) perunoita ja tehnyt kermaviili- tai jogurttikastikkeen. Terveellinen, helppo ja nopea ruoka, johon ei kyllästy!

Kesä 2012

Onpas taas vierinyt aikaa sitten viime postauksen... No, mökillä minulla ei ole nettiyhteyttä, eikä siellä varsinkaan ole aikaa tai kiinnostusta roikkua netissä. Seinässä on oiva ikkuna ulkomaailmaan, josta on kiva tarkkailla luonnon ihmeitä. Puukiipijän poikaset esimerkiksi olivat lähteneet pesästään ja opettelivat nyt kiipeämistä ja ötököiden keräämistä. Orava puolestaan esitteli kiipeilytaitojaan kovassa tuulessa, haavan latvassa. Emme olleet koskaan ennen nähneetkään oravan roikkuvan takajaloistaan pää alaspäin syömässä!

Ehdimme jo olla huolissamme, minne oli kadonnut viime kesän ystävämme harmaasieppo, mutta iloksemme (ja erityisesti hyödyksemme) se saapui jälleen pihapiiriin. Hyödyksi siksi, että tänä kesänä hyttysiä rittää ja niitä riittää... Nyt Harmis ei kuitenkaan ollut tullut aivan verannalle asti, vaan oli tehnyt pesänsä saunan päätyyn. Onneksi se ei häiriintynyt, vaikka grillisavut välillä menevät aivan sen pesän suuntaan.


Uusia, monivuotisia kasveja istutin tänä vuonna maltillisesti. Harvan katajan juurelle kaivoin alppikärhön - jospa se toisi vihreyttä ja tuuheutta puun alaosaan. Saa nähdä, miten se talvehtii. Nyt se ainakin näyttää päässeen hyvään vauhtiin, vaikka istutuskuoppien kaivaminen mökillä onkin vaikeaa. Lapio kolahtaa muutaman sentin pintamullan jälkeen heti kiviholjoon.

Takapihalle, kivikon edustalle istutin Sonja-karhunvadelman. Siitä sanotaan, että se olisi hyvä rajata jollain, jottei se valtaisi kaikkia muita kasveja alleen. Itse toivoisin valloituksen todella tapahtuvan, sillä kivien lomaan on pesiytynyt tuomi, eikä sitä meinaa saada millään häviämään. Päinvastoin, mitä enemmän sitä leikkaa, sitä enemmän se versoo.

Vaikka söimme taas päivästä toiseen kalaa, siitä en nyt ottanut kuvia, sillä ruoka oli tyyliin -suoraan savustamolta pöytään. Kotimatkallakin poikkesimme vielä Porin torilla, joka onkin oivallinen kalapaikka! Meille tarttui mukaan nyt tuoretta kalaa ja todella edulliseen hintaan. Siiasta tein kalakeiton satakuntalaiseen tapaan. Yleensä miellän siikakeiton talviruoaksi, mutta nyt uusilla sipuleilla, porkkanoilla ja tillillä höystettynä se maistui erittäin kesäiseltä. Perunat olivat vanhoja.

Mökille mennessä ostan aina kermapurkin jääkaappiin varoiksi ja usein kermaa tuleekin lorautettua hieman ruokaan kuin ruokaan. Kotiin kertyy sitten näitä avattuja purkkeja, joista päiväys on mennyt ohi. Nyt vähensin purkkivuorta hieman tekemällä Hanna-tädin kakkuja.

Hanna-tädin kakut (n 50 kpl)

130 g voita
1 1/2 dl (hapanta) kermaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 tl soodaa

Sulata voi ja sekoita siihen kerma. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset mahdollisimman vähän vaivaten. Pyörittele pellille pieniä palloja ja paina niihin syvennys sormella. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

Aina tapahtuu

Tuli taas vietettyä viikko mökillä. Aurinkoista, mutta kylmää. Ei kuitenkaan onneksi mennyt yöllä hallan puolelle. Olin kyllä varautunut hallaharsoilla, sillä nyt istutin maahan jo tomaatit ja kurpitsatkin, jopa esikasvattamani pavut.
Harso on kyllä toistaiseksi osoittautunut oivaksi avuksi. Kaikki kylvökset olivat itäneet ja kaalin sekä samettikukan taimetkin olivat pysyneet hengissä. Vähän minua arvelutti, miten siemenet saavat vettä, mutta maa tuntui harson alla juuri sopivan kostealta.

Muutenkin piha oli taas saanut lisää vehreyttä sitten viime kerran. Ruohikossa pilkisteli pieniä punaisia tulppaaneja ja iki-ihana sormustinkukka puski alkujaan kiven juurella. Odotan innolla, josko ne tänä vuonna kukkisivat. 

Mansikkamaa oli hyvässä kasvussa, jopa ensimmäiset kukat olivat puhjenneet. Virittelin taas "peilipelottimen" kasvuston ylle. Joko minulla oli vain tuuria mansikoiden kanssa viime vuonna tai sitten peilit todella tehosivat räkätteihin.

No, nyt olen minäkin muodissa mukana; yrttimaallani komeilee stevia! Hyvin se lähti alkuun, mutta toivottavasti pärjää koleudessa. Luin nimittäin juuri, että puutarhurit ovat ihmeissän sen kanssa, se kun tarvitsee samat kasvuolot kuin esimerkiksi basilika; paljon lämpöä ja juuri sopivasti vettä.

Ps. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvassa västäräkin keikkumassa kivellä!

Sitten lintuihin.... Puukiipijä teki vieläkin nopeita pyrähdyksiään puun juurelle. Tahti emolla oli sen verran kiivas, että arvasin poikasten pian lähtevän ja niin kävikin. Hassua, että vaikka sillä on yleensä noin neliökilometrin laajuinen reviiri, se ei välittänyt lainkaan ihmisistä. Seurasin muutaman metrin päässä, kun se etsi puista hyönteisiä ja vei ne poikasilleen.

Sieppo sen sijaan ei jättänyt minua vieläkään rauhaan. Se pyöri edelleen viimeksi ripustamani pöntön ympärillä ja kurkisteli reiästä sisään. Olin varma, että se on niin pullea yksilö, ettei vain yksinkertaisesti mahtunut pönttöön. Tein sitten taas uuden pöntön, johon tarkasti mittasin 3,2 mm reiän! Mutta ei, sama ralli alkoi taas sekä uuden pöntön kuin vielä vanhankin välillä ja kaiken kukkuraksi sillä oli pesä varmuudella kolmannessa pöntössä! Sinne pesään se sujahti kuin telkkä, sukkana lennosta! Hyvä, ettei takaseinä irronnut, sillä pönttö on niin laho, että on ollut jo parina vuonna purku-uhan alla, mutta linnut ovat ehtineet kansoittaa sen ennen kuin olemme saaneet aikaiseksi pudottaa sen.

Nyt panostin tähän uuteen pönttöön kunnolla. Sivuun väänsin tukevasta, 2mm rautalangasta hakasen ja lenkin, joilla pöntön aukeavan katon saa kiinni. Saranana (hieno sana suomen kielessä!) katon takareunassa toimii kattohuovan suikale.

Piti sitten oikein ruveta opiskelemaan kirjosieppojen elintavoista, kun luulin jo mökille pesineen jonkun erityisen kookkaan, krantun tai mielenvikaisen yksilön. Helpotus tai ei, mutta selvisi, että sieppo pyöritttää melkoista haaremia ympärillään. Sillä voi olla montakin pesää ja poikuetta yhtäaikaa. Että silleen...

Yhdestä vanhasta pöntöstä puolestaan kurkisteli oravapoikue. Oravaemo ei kuitenkaan pitänyt meistä, vaan säksätteli yhden illan puun oksalla ja oli yön aikana heivannut jälkikasvunsa muualle. Hyvä niin, vaikka suloisia olivatkin, pidän silti lintujen puolia.

Lintujen puolia?! Fasaani majaili edelleen jossain lähistöllä, sillä vähän väliä se pelästytti rääkäisyillään kun kuljin pihassa. Huusin sille aina takaisin: "Pataan!"

Fauna sai uuden ulottuvuuden, kun eräänä aamuna herätessäni katsoin ikkunasta ja ihmettelin, kenen kissa pihaan nyt tulee? Korvat ja pieni pää pilkisti pensaan keskeltä, mutta tulija paljastuikin kauriiksi! Peuroja siellä on näkynyt aiemminkin ja sen kyllä tunnistan, mutta läheiseen niemeen on joskus istutettu kuusipeuroja, joten jouduinkin selvittämään hetken aikaa, mikä tämä pieni, suloinen otus oli. Kyllä se kuitenkin paljastui kauriiksi, en vain koskaan ollut nähnyt sellaista näin keväällä, kauniin ruskeana ja niin läheltä.

Kevätkylvöjä

Ikkunalaudoilla vihertää taas. Selleri oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta laitoin sen veteen. Sille alkoikin uusi elämä ja jos se säilyy vielä kuukauden, istutan sen maahan.

Kääpiösamettikukat olivat ainoat supermenestyjät tänä vuonna. Ne lähtivät kasvuun ensiyrittämällä.

Paprikat ja tomaatit ovat myös hyvällä mallilla. Laitoin ne tarkoituksella hieman myöhemmin multaan kuin viime vuonna. Olen myös pystynyt (ainakin omasta mielestäni) pitäytymään kohtuudessa. Hassua, miten Outdoor girl -lajikkeen lehdet ovat aivan muista tomaateista poikkeavia. Toinen saman lajikkeen taimista on myös ottanut hirveän spurtin, se on kaksi kertaa muita pidempi. Toivottavasti sen satokin etenisi samaa vauhtia...

Yrteistä, basilikoista vasta kolmas kerta sanoi toden. Olen nyt vannonut ja vakuuttanut, etten enää osta Kekkilän multaa. Kaikkiin kylvöksiin ilmaantui muutaman päivän jälkeen kanelihome. Sen ei pitäisi olla vaarallista, mutta se voi haitata tai estää aivan pienten taimien kasvua. Samettirakuuna ei esimerkiksi suostunut kasvamaan lainkaan, myös laventeli ja kuukausimansikka kituivat. Kuvassa olevalla kreikanmeiramilla sen sijaan on hauska tarina. Kylvin sen viime vuonna siemenestä, se antoi satoa koko kesän ja lopuksi, kun laitoimme mökkiä talvikuntoon, kaappasin meiramin purkkiin ja otin mukaan kotiin. Se on sinnitellyt koko talven ikkunalla ja nyt kevään auringon myötä innostunut kasvuun. Takana kuvassa näkyy Annabelle-perunat kananmunakennossa itämässä. Sain kyllä jo dementiadiagnoosin...

Tervitused Eesti kaubandusest!

Lehdessä oli juttua näillä kulmilla olevasta virolaisiin ruokiin erikoistuneesta kivijalkakaupasta. Possunkorvat ja kalannahka kuulostivat niin herkullisilta (!?;)), että oli lähdettävä ostoksille.Korvia emme löytäneet, mutta erilaisia kuivattuja kaloja lähti mukaan, samoin smetanaa ja hapankaalia. Hyviä olivat, eikä tuotteiden hintakaan hirvittänyt, joten asioimme kaupassa varmaan pian uudelleen.

Muodissa mukana

Sain juuri kuulla uutisista, miten vanhat kasvit, kuten pelargoniat, ovat taas muodissa.

Punainen pelargoniani on lähtenyt hyvin kasvuun ja jo kukassa - eikä ihme, onhan sen alku oikeaoppisesti salaa nipistetty... Olen nimittän kuullut, että "varastaminen" takaa kasvin kasvuun lähdön.

Suloinen vaaleanpunainen tuoksupelargonia on lahjaksi saatu. (Siinäkin on noudatettu tiettyjä rituaaleja eli ei kiittämistä, ei kynnyksen yli ojentamista, jotta kasvi säilyy elävänä. Uskoo ken tahtoo.) Halusin kukan mökille luomuhyttyskarkoittimeksi. Kukan lehdissä on erittäin voimakas ja raikas sitruunan tuoksu. Sen on sanottu oikeasti karkottavan hyttysiä! En ymmärrä, miksi Strömsössä tuoksupelargoniaa kutsuttiin nimellä ukonpieru.

"Onnenlintunen"

Ostimme alennnusmyyneistä talvella Mökkikirjan. Ensimmäisellä sivulla oli toivotus: "Onnea tupaanne tänään, huomenna, jatkuvasti! Onnenlintunen lentäköön tupaanne sisälle asti!" Eräs lintunen otti sen sitten ihan kirjaimellisesti! Mustarastas mokoma oli tehnyt pesänsä mökin kuistille. Ensin ajattelimme, että lintu kyllä pelästyy ja häipyy, kun huomaa meidän kulkevan ovissa. Mutta ei mitään, se nosti päänsä vain ylös ja istua kökötti pesässä, vaikka seurasimme vierestä sen touhuja. Siinä sitten mietimme, annammeko pesän olla, siirrämmekö vai hävitämmekö sen... Haimme jo tyhjän pöntön ja mietimme pesän siirtoa siihen, mutta kun lähistöltä ei löytynyt sopivaa puuta, pesä sai jäädä.
Nyt luin, että lintu on aika nopea pesimispuuhissaan ja poikaset jättävät pesän pikaisesti, mutta sillä voi olla kahdet kolmet poikaset kesässä! Ei muuta kuin tarkkana kun pesä on tyhjä, niin se saa kyllä lähteä. Vaikka linnusta ei sinänsä ole haittaa, voi olla että se saa aikaan melkoisen sotkun verannalla.
Mietimme mikä lintu siihen pesii ensi kesänä, kun lajit tuntuvat aina vain suurenevan. Joutsenpariskunta siinä jo lenteli joka ilta kaakattaen mökin yli... Voi tulla ahdasta - kaikille.

Piispanhiippa

Tulipa keväinen olo, kun tein mökillä sieniretken ylös kalliolle. Kanttarellipaikan viereen oli ilmestynyt laaja kasvusto piispanhiippoja. Ne näyttivät aivan korvasieniltä! Olen törmännyt tänä syksynä jo aiemminkin piispanhiippoihin, liekö kuuma kesä ollut niille otollinen?

Ensi kesää odotellessa...

En lukeudu syksyn tai talven ylimpiin ystäviin, mutta kuten eräs tässä hiljattain totesi: "Suomessa on ihanaa, kun on neljä vuodenaikaa. Pimeiden ja kylmien jaksojen yli jaksaa, kun kevät on aina jo nurkan takana odottamassa."

Myös yrttimaa, joka kesällä antoi runsaan sadon, piti valmistaa talvea varten. Toivon, että kaikki talvehtisivat hyvin, ja monivuotisia suotuisissa oloissa saattaisivatkin olla; sitruunatimjami ja -melissa, salvia, timjami, iisoppi, ruohosipuli, viinisuolalehti, väriminttu ja lipstikka.

Syksynsatoa...

Siemenestä kylvämäni kukat, yrtit ja vihannekset ovat todella tuottaneet yllätyksiä. Juurikasmaan taimet, jotka lähtivät innolla kasvuun, jatkoivat kasvuaan hyvin, mutta oikeastaan vain kaiken sen suhteen, mikä teki satoa maan päälle. Epäilen, että kasvimaan paikka on hieman liian varjossa ja maa oli liian vahvaa (heitin sinne vähän kanankakkarakeita, mutta ehkä se oli liikaa?). Retiisit kasvoivat vartta, mutta eivät tuottaneet juurta, samoin kyssäkaali. Vain yksi pieni mukula näytti nyt loppusyksystä hieman pullistuneen. Mahtaako ehtiä kasvaa ennen pakkasia?

Tilli, persilja ja mangoldi lukeutuivat näihin "maanpäällisiin menestyjiin". Mangoldin lehdet olivat todella kauniita ja vielä kun värit pysyisivät kypsentämisen jälkeen... Käytin nuorta mangoldia hieman salaateissa tuoreena, mutta mielestäni se on parempaa kevyesti ryöpättynä tai paistettuna. Suunnittelin jättää sekä persiljan että mangoldin maahan, sillä kasvit ovat kaksivuotisia, mutta kylvän keväällä myös uutta satoa.

Yllä kuvassa näkyy myös varsiselleriä. Ostin taimen valmiina ja se pitää löytyä maalta myös ensi vuonna. Selleri on lempiyrttejäni ja todella monikäyttöinen niin salaateissa kuin keitoissakin.

Perunantaimet kestivät todella pitkään ennenkuin tulivat pintaan. Epäilimme jo, että istutimme ne liian syvään!? No, odotus palkittiin ja varret rehottivat kesän. Iloinen yllätys koitti, kun satoakin tuli ihan mukavasti. Ensi kesäksi suunnittelen jo isompaa perunamaata ja aikaisempaa kylvöä. Olisihan se aika reteetä ottaa uudet perunat omasta maasta!

Kesäkukat olivat suurimpia yllättäjiä. Laventeli muuttui lopulta nurmikohokiksi! ja kallionauhus auringontähdeksi! Kesäiison ja peikonkakkaran luulin kuolleen, kun molemmat tekivätkin lopulta pienet kukat. Punahattu kasvoi omassa maassaan todella reheväksi. Kunhan se vain selviäisi talvesta, niin ensi kesänä voisi odottaa kukkia.

Aarteita

Mökillä ei sitten ollakaan varmaan koskaan oltu näin pitkää aikaa putkeen kuin tänä vuonna. No, suuri syy oli, että olimme hellettä paossa, joskin lämpötila kohosi myös siellä 32 asteeseen.

Mökillä on myös aloitettu kunnostustyöt, jotka ovat hieman riistäytyneet käsistä... (Meillä jo todettiin, että "onpa mukava kun loma loppuu ja pääsee töihin lepäämään!") Toisaalta, jos mökillä haluaa viettää myöhemmin aikaa, on mukavuuden eteen kai nähtävä ensin vaivaa.

Isän työmatkallaan heräteostoksena hankittu vanha mummonmökki on ollut "suvussa" jo 40 vuotta. Siellä on vietetty kesiä veneillen, kalastaen ja saarissa retkeillen. Sitten tuli aika, jolloin mökillä käytiin vain kerran pari kesässä tarkistamassa, että rakennus on pystyssä. Muutama vuosi sitten veljeni sähköisti mökin ja käyttö alkoi heti lisääntyä. Isäni lupasi rakentaa sinne uuden liiterin/huussin, sillä vanha oli jo kaatumispisteessä. Viime kesänä hanke toteutui ja uusi rakennus komeilee nyt pihanperällä.

Tarkoitus oli saada vanha liiteri tänä vuonna juhannuskokkoon, mutta emme ehtineetkään purkaa sitä siihen mennessä. Vanha vaja oli nimittäin täynnä romua ja roinaa, jota ei voinut vain heittää pois. Kaikki laatikot piti penkoa ja tarkistaa, ettei vain hävitä mitään "arvokasta". No, suuria aarteita ei varsinaisesti löytynyt, mutta monet löydöt toivat hauskoja muistoja mieleen. Varvas- ja koristossut piti kuvata ja ikuistaa ennen roskiin vientiä.

Viime viikolla vanha rakennus lopulta tyhjennettiin ja purettiin ja se on palasina odottamassa polttoa venetsialaisten tulilla.

Kokossa lepää myös pappani veistämä vene, joka lahosi saunan taakse. Onhan se haikeaa, kun isovanhemmat ym. ovat ahertaneet ja saaneet aikaiseksi upeita esineitä, mutta huollon ja kunnostuksen puutteessa ne hajoavat. Pappani veisti myös toisen soutuveneen sekä mahonkisen pulpettiveneen - eikä yksikään ole enää tallella.

Odotin jännittyneenä löydänkö veljeni kanssa lattian alle liiterin rakentamisvaiheessa piilottamamme "aarrerasian". Kätkimme rasian liiteriin pieneen salalokeroon, mutta se tipahti kolostaan lattian alle. No, aika oli tehnyt tehtävänsä ja maasta löytyi vain pieni pala ruosteista peltiä...

Mutta "aarteitakin" lattian alta löytyi: Aini-mummu (mökin vanha omistaja) oli heittänyt maahan pulloja ym., joista vanhimmat keräsin talteen. Kaunis pieni tarjoiluvati oli ikävä kyllä mennyt rikki, siksi kai se tunkiolle oli heitettykin... Myös kahvikuppi oli korvaton. Löytyneiden pullojen ilo oli kyllä pieni verrattuna siihen, että maa oli täynnä pulloja ja lasinsiruja, joista ei millään voinut kerätä kaikkia. Nyt sen ymmärtää, miten tärkeää on kierrätys ja jätteiden lajittelu!

Hauska löytö oli rautalangasta tehty pannunalunen! Olin juuri vienyt mökille itse tekemäni pannunalusen ja nyt löytyi "edellinen". Jos olisin löytänyt tämän ennen Näpsän rautalankapajaa, olisin varmaan ottanut mallia ja tehnyt aivan samanlaisen. Olikohan Aini ollut käsityöihminen, ainakin tuvassa on luomapuiden jäljet katossa...

Mutta uusi liiteri/huussi on valmis ja siistissä järjestyksessäkin ainakin toistaiseksi... Halusin huussin nurkalle käsienpesupaikan ja vihdoinkin sekin toimii! (Hongkongista ostettua sinkkiastiaa on nimittäin korjailtu kerran jos toisenkin; tinaamalla, lankarullan puolalla, putkimiehen teipillä jne.)