Pönttö tämäkin

Nyt ruoan heittäminen "roskiin" ei tunnu enää niin pahalta. Lisäksi meillä lähes kilpaillaan kumpi vie biopussin ;). Hankimme mökille kompostorin, sillä kalanperkeiden hävittäminen on aina tuottanut päänvaivaa.
Aika näyttää, miten "Kompo" alkaa toimimaan. Tähän asti olemme olleet tyytyväisiä. Biolan-outletiin vain tilaus ja tuote toimitettiin muutamassa päivässä mökin pihaan! Kaupanpäällisinä oli vielä pari pussia kuiviketta.

Painetta keittiössä

Meillä on siirrytty keittiössä uusiin välineisiin; painekattilaan. Alkuun jo ajatuskin kauhistutti ja näin mielessäni jo koko keittiön räjähtävän. Mutta koeponnistus on nyt tehty ja vau, miten mieletön kapistus se onkaan!
Hirvenliha, joka vaatii 2-3 tunnin keittämisen, valmistui nyt 1/2 tunnissa. Ja miten pehmeää, mureaa ja maukasta lihasta tulikaan.

Tilliliha

hirven palapaistia
vettä
laakerinlehti
mauste- ja valkopippuria
suolaa
tillinvarsia

Kastike
voita
vehnäjauhoja
lihalientä
pehmeäksi keitettyä lihaa kuutioina
valkopippuria
suolaa
sokeria
kermaa
tilliä
sitruunaa

Poista lihasta tarvittaessa kalvot. Laita liha kylmään veteen ja kiehauta, keräten vaahtoa pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, tarkista, että liha peittyy juuri ja juuri veteen. Lisää mausteet. Laita kansi päälle ja keitä 1/2 h. Ota kattila liedeltä. Painetta voi alentaa laittamalla kattila kylmään veteen tiskialtaaseen ja päästämällä vähitellen kylmää vettä kattilan päälle. Avaa varovasti, patakintaat kädessä, varaventtiili suunnattuna pois itsestä.
Sulata voi toisessa kattilassa ja lisää siihen jauhot. Älä ruskista. Kaada päälle tarvittava määrä lientä, paloittele joukkoon liha, mausta ripauksella sokeria, pippurilla sekä suolalla. Lisää kerma ja tilli sekä viimeisenä sitruuna. Älä keitä kastiketta enää sitruunan lisäämisen jälkeen.

Ps. Jännityksessä unohdin suolan painekattilasta, mutta sen ehti lisätä vielä kastiketta tehdessä. Myöhemmin huomasin myös lipstikan varret ikkunalla; nekin olisivat tuoneet hyvän lisämaun liemeen.
En myöskään ollut ihan varma, pitääkö lihan peittyä kattilassa nesteeseen, joten ylimääräistä lientä jäi hieman. Siitä sai kuitenkin hyvän keittoliemen myöhempää käyttöä varten.

Kampanisut

Hain naapurista, "Amikselta", yhtenä päivänä kampanisuja. Ne olivat todella meheviä ja hyviä. Niistä tuli mieleen hieman Hanna-tädin kakut, mutta ne olivat suurempia ja pullamaisempia sekä tietenkin muoto oli erilainen. Jo sen jälkeen, kun Puoli seitsemän -ohjelmassa oli tehty näitä Lapin maakunnan perinneleivonnaisia, olen halunnut kokeilla ohjetta. Reseptiä etsiessäni, löysin niin suolaisia kuin makeitakin nisuohjeita ja joissain oli mausteena kardemummaa tai vaniljasokeria. Nesteenä vaihteli piimä, kermaviili ja viili sekä joissain ohjeissa sekaan oli laitettu kananmunaa.
Minulla kun löytyy keittokirjoja aika moneen lähtöön, löysin Perinnemakuja maakunnista -kirjasta nisureseptin, kirjassa se oli sijoitettu Lapin sijaan Pohjanmaan kohdalle. Kirja on ollut paljon käytössä ja luotan sen ohjeisiin, joten valitsin reseptin kokeiltavakseni. - Ei tullut samanlaisia kuin naapurissa ja sainkin kommentin, että näissä "on varmaan vielä varaa tuotekehittelyyn..."Maku kuitenkin sai kiitosta ja olin itsekin niihin tyytyväinen. Vähän kyllä jäi kaivertamaan, että kokeilen vielä jotain muutakin ohjetta...

Kampanisut

7 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl soodaa
250 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
 2 1/2 dl piimää

Sekoita sooda ja vehnäjauho ja nypi pehmeä rasva jauhoseolseen. Lisää sokerit ja piimä, mutta älä vaivaa. Anna taikinan levätä kylmässä puoli tuntia. Kauli jauhotetulla pöydällä 1 cm paksuinen levy ja leikkaa taikinapyörällä 5cmx10cm paloja. Tee toiseen pitkään reunaan viiltoja (=sormia) ja aseta nisut pellille hieman kaarevasti. Paista 250 asteessa 8-10 minuuttia.

Tein puolikkaan annoksen ja käytin viiliä. Lisäsin taikinaan myös hieman kardemummaa makua antamaan.

Täällä ollaan taas!

Tarkoitus ei ole ollut unohtaa bloggaamista mutta kesä, uusi tietsikka jne. on "vienyt ajan. Harmittaakin, kun kivoja uusia reseptejä on tullut kokeiltua ja mökilläkin tapahtui paljon juttuja, joista olisi voinut jättää muistijäljen tänne arkistoon. Näin jälkeenpäin niitä on hieman haastavaa muistella...
Mutta nyt sitten kokeillaan,, miten onnistuu kuvien siirto kamerasta koneelle ja koneelta blogiin.

Heti ensimmäisellä kerralla mökille mentyämme kokeilimme isäni tekemää loimulautaa. Loimulohi olikin kesän The ruoka eli sitä söimme niin kauan kuin merilohta vain sai pyytää. Oheen salaattia ja uusia perunoita sekä kanttarellikastiketta - hyvää! Kaloissa pysyttiin kyllä muutenkin tänä kesänä hyvin, sillä kotilahdelta tuli valtavan suuria ahvenia.

Kanttarellit sai taas kätevästi mökin pihasta!

 

Heti mustikkakauden jälkeen alkoivat vadelmat punertaa kalliolla. Tänä kesänä olinkin parhaimpaan aikaan liikkeellä ja nyt pakastin pursuaa vadelmia. Herkullisimpia ne kyllä olivat tuoreena ja niitä laitettiin aamupuuroon, syötiin brie-juuston kanssa ja teinpä niistä pari vadelma"misuakin".

Juhannus 2013

Hiljaiselon jälkeen tulee taas tällainen pläjäys kuvia ja juttuja.

Tänä juhannuksena uudistimme loimutuslaudan. Kuvassa on harjoituslohi, sillä juhannusaattona oli vuorossa isompi fileen pätkä.
Paksu merilohen pala ottaa tunnin kypsyäkseen. Loppuvaiheessa lohen pintaan siveltiin katajan oksalla mökkikonjakkia. Kyllä oli hyvää...

Saunaan tein tietenkin taas vihdan. Tänä vuonna siitä tuli ainakin omasta mielestäni kauniin muotoinen ja vitsaksesta tehty sidoskin onnistui hyvin - kesti kovemmankin vihtomisen.

Kokon jo hiipuessa ympäristössä alkoi näkyä pieniä kilpailevia loisteita. Kiiltomatojen lyhtyjähän ne! Olivat vaan aika hankalia kuvattavia ;)

Nokkoskeitto

Kolme hyötyä kerralla; nokkoset pois pihalta, keittoa ruoaksi ja ravinneliuosta kasveille. Olen saanut koottua mökille kivan setin Hackmanin Kesä-sarjaa. Nokkoset oli kätevä huuhdella ja valuttaa uudessa lävikössä.
En enää muista tarkalleen mitä aineita keittoon laitoin, mutta makua toi mukavasti ainakin lipstikka, kynteli ja ruohosipuli...

Yrttimaa näyttääkin jo mukavalta, ja kasvit vain innostuvat kasvamaan kun niitä käyttää reilusti.

Korileipä

Ostin talvella kohotuskorin, mutta uudistin sen vasta nyt. Taikinan tein luottosämpyläohjeellani, mutta viimeisen kohotuksen tein runsaasti jauhotetussa korissa. Hyvin lähti irti ja kaunis kuviointi säilyi paistossa. Taikina olisi voinut olla korissa tehden hieman löysempääkin.

Hyppynaru

Hupliukko sai kyytiä kun viimeisellä Näpsä-kerralla teimme hyppynaruja.

Mökkeily alkakoon!

Ensimmäinen viikonloppu mökillä oli pari viikkoa sitten. Talvella kävimme muutaman kerran päiväseltään pilkillä, mutta nyt olimme yötä. Jännityksellä aina menemme sinne, koskaan kun ei tiedä mitä siellä on vastassa. Mukava yllätys oli se, että toissa syksynä istuttamani lumikellot olivat nyt nousseet pintaan. Olivatko uinuneet viime keväänä vai kukkineet niin aikaisin ettemme nähneet niitä - se jää arvoitukseksi. Ihania olivat kuitenkin! :)

Vaikka ilmat ovat olleet poikkeuksellisen kylmiä ja kevät on antanut odottaa itseään, en malttanut olla tekemättä jo ensimmäisiä kylvöjä. Maahan pääsivät mm. porkkana, retiisi, persilja ja tilli. Tökin myös uusia valkosipulin kynsiä maahan. Nenä oli punaisena ja sormet kohmeessa kylvön jälkeen, saa nähdä miten onnistuu. Mökiltä lähtiessämme ilma vain kylmeni ja kävi varmaan yöllä pakkasen puolella. Sitten kyllä alkoi ainakin sisämaassa helteet.

Ihanaa savivelliä! Tein kokeita uudella mittarillani eli mittasin maan ph-arvon. Tulos näytti hyvää eli 6.5.

Eikä kevättä ilman uusia linnunpönttöjä. Yksi vanha sai väistyä, sillä siinä oli viime vuosina majaillut orava. Tilalle, melko korkealle koivuun tuli peruspönttö 3 cm:n reiällä kirjosieppoa tai talitiaista ajatellen...

Yksi erikoisuus pitää aina myös olla - mökin nurkalle puskiin laitettiin koti punarinnalle. Pönttöön sisustettiin valmiiksi jo sammalvuode...

Mustajuurta

Lehdessä oli jokin aika sitten juttua mustajuuresta. Olin kerran aiemmin ostanut sitä ja tehnyt keittoa, mutta en oikein enää muistanut minkä makuista se oli. Uusi yritys ja uudet kokeilut!
Tein taas keittoa; ihan hyvää, mutta mielestäni maa-artisokasta tulee samantyyppistä, mutta maultaan parempaa.
Toinen kokeilu oli keittää mustajuuri parsan tapaan... Voi taivas, uskomattoman hyvää! Kun olisi vielä ollut kamera, jotta olisin saanut ikuistettua tämän sunnuntailounaan.

Keitettyä mustajuurta

3-4 mustajuurta
vettä
merisuolaa

Laita vesi kiehumaan, lisää veteen suola. Kuori mustajuuret kylmän veden alla ja laita heti kiehuvaan veteen. Keitä n. 10-15 minuuttia.

Hollandaisekastike


2 munankeltuaista
1 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
50 g voita
loraus voinmakuista ja sitruunanmakuista Neito-öljyä
valkopippuria
suolaa
(sametti)rakuunaa

Erottele keltuaiset teräskulhoon ja mittaa sekaan vesi ja sitruunamehu. Kuumenna vesihauteessa, koko ajan pallovispilällä sekoittaen n. 5 minuuttia tai kunnes seos alkaa saota. (Itse kuumensin seosta mustajuurikattilan päällä.) Nosta kulho sivuun ja lisää voi pieninä erinä, koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Voin sulamista voi nopeuttaa laittamalla kulho varovasti uudelleen kiehuvan veden päälle. Huom. kulho ei saa koskettaa vettä! Lisää lopuksi vähin erin öljyt. Mausta pippurilla ja rakuunalla sekä hieman suolalla. Huomaa, että myös voi tuo suolan makua.

Paistetut kalkkunafileet

kalkkunafileitä
suolaa
mustapippuria
salviaa
sitruunatimjamia

paistamiseen voita ja öljyä

Paista fileet kohtalaisella lämmöllä molemmin puolin ja mausta lopuksi.

Ps. Huomasin tänään, että viimevuotisia kuivattuja yrttejäni on vielä runsain määrin jäljellä. Niissä ovat säilyneet hyvin niin maut kuin väritkin. Pitänee ruveta käyttämään niitä ahkerasti, sillä kylvämäni uudet samettirakuunat ovat jo isoilla versoilla. Ikkunalla kasvaa myös jo hyvää vauhtia basilikat (kaneli-, sitruuna- sekä pikkubasilika). Myös muut kylvökset kuten samettikukat ja tomaatit ovat kauniilla taimella, sillä nyt olen hylännyt Kekkilän ja kaikki mullat sekä lannoitteet ovat Biolanin.
Osin blogihiljaisuus johtuukin siitä, että olen päivät pitkät lukenut puutarhakirjoja ja -lehtiä. Myös lempiohjelmani Puutarhakeskiviikko (aiemmin Puutarhaperjantai) on alkanut, samoin Sonjan puutarhassa...

Ei siitä takkia tullutkaan...

Itsekehrätystä langasta ei suuria keriä tullut. Turkoosin-sinisen-vihreästä langasta sain kaulurin; no 8 puikoilla!
Tästä langasta tuli lempparini. Villalankahan täytyi aina kerrata eli kaksi kehrättyä lankakerää yhdistettiin vielä yhdeksi, kehräämällä rukilla vastakkaiseen suuntaan. Langasta tuli näin vahvempaa ja kestävämpää. Siis todella vahvempaa; nimesimmekin muodostuneen paksun, "möykkylangan" taidelangaksi! Tämä turkoosi-vihreä-sininenyhdistelmä onnistui mielestäni siksi, että tein ensimmäisen langan lepereet kaikilla väreillä sekaisin. Toisen langan lepereet vuoroin sinisellä, turkoosilla ja vihreällä. Lepere on siis villasta karstoilla karstattu pötkylä, joka rukilla kehrätään, ohentamalla ja kiertämällä langaksi. Tähän lankaan tuli kiva värien liukuva vuorottelu. Jos yhdistettävät langat olivat molemmat kirjavia oli lopputulos samea ja jos taas toinen oli kirjava ja toinen väriltään siitä kovin poikkeava, langasta tuli makuuni liian raidallinen.
Onneksi saimme opetella myös pellavan kehräämistä, sillä olen askelen lähempänä "tavoitettani". Rukki kotiin -projektini on puolimatkassa, koska rukki (joka ei olekaan mummun vaan luultavimmin isomummun) on nyt pyyhitty ja laitettu kehruukuntoon. Pätkä pellavalankaa on jo puolalla! Rukki paljastui puunauksen jälkeen koruksi! Siinä ei ole säästelty materiaaleissa tai työssä: rungossa on visakoivua, luuta, messinkiä, sorvausta, ootrausta... Harmi, kun ei ollut kameraa mukana!

Kehrää, kehrää...

Tässä sitä nyt on, itsekehrättyä villalankaa! Huvia ja hyötyä kerrakseen, sillä kuntosalillekaan ei tämän polkemisen jälkeen tarvitse mennä. No, rukeissa on eroja, mutta itse halusin opetella perinteisen viistorukin käytön pystyrukin sijasta. Viistorukissa poljenta tapahtuu oikealla jalalla, mutta pystyrukki on kuin "stepperi", jossa käytetään molempia jalkoja. Oikeastaan on väärin puhua rukkien perinteisyydestä, koska olennaisempaa on, että Suomessa vain on käytetty yleisemmin yhdellä jalalla poljettavaa viistorukkia ja esim. Kiikka on ollut tunnettu rukkien valmistuksestaan. Rukki on jopa entisen kunnan vaakunassa. Pystyrukkeja taas on tehty ja käytetty esim. Keski-Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa.
Kuulin, että mummuni on aikoinaan kehrännyt paljon lankaa, mutta ikävä kyllä en ole ollut sitä näkemässä. Onneksi kuitenkin hänen rukkinsa oli tallella ja tavalla tai toisella aion sen "salakuljettaa" kotiini. (Meillä kun on kuulemma jo "tarpeeksi tavaraa" ja "tämän on tarkoitus olla koti, ei museo!" ;)) No, yllätys oli tosiaan suuri kun haimme isän kanssa mummun rukkia, sillä löysimme rukkeja lopulta varastoistamme kokonaista kolme kappaletta! Kaksi niistä (peräisin isomummuilta?!) oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei niistä ole käyttöön. Mutta se yksi, "Mummunrukki" oli varsinainen helmi! Pieni ja sievä, kauniisti sorvattu ja ootrattu sekä luisilla napeilla yksityiskohtaisesti koristeltu. Se täytyy kevään tullen puhdistaa ja pelastaa! Olisipa kiva tietää, kuka on ollut rukin tekijä...

Ps. En malta olla liittämättä tähän yhteyteen kuvaa pappani sodassa puhdetyönään tekemästä "astiastosta". ...ja työkaluna on ollut pelkkä puukko!

Hopeaa ja keramiikkaa

Pitkästä aikaa Näpsä-päivityksiä. Jo keväällä lupasin kuvia hopeapajan tuotoksista, mutta niitä vasta nyt:

Vasemmalla aitojen lehtien päälle hopeapastalla tehtyjä riipuksia. Oikealla ruiskusavesta pursotetut palloriipus ja -korvakorut. Taustalla samalla tekniikalla tehty sormus ja hopeasavipalasta muotoiltu sormus.
Syksyllä ensimmäisenä oli keramiikkapaja. Olin aluksi innoissani, mutta mieliala vaihtui pajan myötä. Olin ehkä odottanut jotain vapaamuotoisempaa aihetta, mutta teimmekin lampunjalan, jota työstimme tarkkojen piirustusten, mittausten sekä laskelmien mukaan. Myös ryhmämme koko oli paisunut entisestään, joten opettajan apua joutui välillä odottelemaan...

Tuloksena kuitenkin lampunvarjostimet/lampetit. Niistä piti tulla symmetrinen pari, mutta samanlaisia niistä ei sitten lopulta tullut. Toinen onnistui vähän paremmin suunitelmien mukaan, mutta toisesta tuli niin vino, ettei sitä luultavasti saa viritettyä mökin seinälle... Myös lasitus jäi toisessa liian ohueksi.
Sivutuotteena sain PAAAljon pikkukaloja! Niistä voin sitten tehdä riipuksia, mobileita...
Nyt meneillään on jo uusi paja, jossa opettelemme karstaamaan sekä kehräämään rukilla. Siitä myöhemmin lisää. Mietin myös, miten saan salakuljetettua mummun vanhan rukin kotiimme?

Munapastaa koneella

Kaapissa on ollut jokusen vuoden pastakone ja aina välillä se tulee kaivettua esiinkin. Kävin Keittiöelämää-kaupassa ja ostin 00-jauhoja, joten niistä intoutuneena aamu meni taikinoita tehdessä.
Ensin oli vuorossa munapastataikina. Tarkkoja määriä on vaikea antaa, sillä jauhoissa on säilytyksestä riippuen erilainen kosteus ja myös kananmunat ovat erikokoisia. Tässä kuitenkin hieman osviittaa.

Munapasta

2 1/2 dl 00-jauhoja
1 kananmuna
1 keltuanien
1/2 rkl oliiviöljyä
1 tl merisuolaa

Tee jauhoista keko pöydälle ja kaiva siihen syvennys. Riko keskelle muna ja keltuainen. Lorauta mukaan öljy ja ripottele päälle myös suola. Ala sekoittaa taikinaa keskeltä alkaen, jottei munaseos leviäisi. Vaivaa taikinaa n. 10 minuuttia, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään 1/2 tunniksi.
Ota pastakone esille ja jauhot esille. Aloita rullaamalla taikinaa leveimmästä välistä 5-10 kertaa, jauhottaen ja taittaen taikinaa aina välillä kolmeen kertaan pitkittäin. Leikkaa taikina kolmeen osaan ja pienennä rullien väliä aste kerrallaan. Jos taikinat venyvät kovin pitkiksi, ne kannattaa leikata puoliksi. Viimeisenä rullasin taikinan välistä 6, mutta 5:kin olisi ehkä riittänyt... Lopuksi rullasin levyt tagliatelle leikkurilla. Jauhotus rullauksen välissä ja varsinkin ennen leikkuria on tarpeen, jottei taikinalevyt tartu toisiinsa. Keitin tagliatellet runsaassa, suolalla maustetussa vedessä.

Kastikkeeksi tein astetta parempaa Miilunpolttajan kastiketta. Parempaa siksi, että laitoin mukaan kananmunankeltuaisen.

Miilunpolttajan kastike

öljyä
1 pkt pekonia
1 sipuli
turkinjogurttia
1 kananmunankeltuainen
parmesanjuustoa
pastan keitinvettä
pippuria, persiljaa

Silppua pekoni kylmälle pannulle, jossa on pieni loraus öljyä. Kuumenna, kunnes pekoni saa hieman väriä. Lisää hienonnettu sipuli ja anna kypsyä kuultavaksi ja mausta pippurilla. Ota pannu liedeltä ja lisää mukaan keskenään sekoitetut jogurtti, keltuainen sekä juustoraaste. Kaada joukkoon myös hieman pastan keitinvettä. Kaada kastike valutetun pastan päälle ja rouhi päälle mustapippuria sekä raasta juustoa. Koristele persiljalla.

Puhelimista piparimuotteihin

Tarkkasilmäiset huomaavat Cookie cutter -paketin kulmassa Nokian mainoksen. Kyllä, tee se itse piparimuotti -paketti Nokia-kaupasta!
En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvia hopeapajan tuotoksista, kun jo alkoi uusi keramiikkapaja. Nyt on ollut todella luomisen tuskaa. Aiheena on valaisin, mutta kun meillä ei ole sellaiselle oikein tarvetta, paitsi mökille seinävalaisimet. Mutta mökin valaisimet ovat vaativassa paikassa: niiden pitää todella valaista, olla mahdollisesti säädeltäviä ja sopia mökin "tyyliin". Kurssilla on myös tarkoitus, että valaisimen jalkaosa on keramiikkaa ja siihen tehdään seuraavassa pajassa varjostin. Eli jos mielin valaisinta seinälle, sen olisi oltava melko kevytrakenteinen. Liikaa haasteita!
Monen vaihtoehdon ja pitkän mietiskelyn jälkeen päädyin lopulta seinälampetteihin. (Varjostimet teen sitten toisiin valaisimiin.) Lampetit suunnittelin olevan puolilieriöitä, joissa valo tulee pienten, kalanmuotoisten reikien läpi. Minulla oli muutama valmis kalanmuotoinen piparimuotti, mutta halusin pelkistetymmän muodon. Onneksi kaapista löytyi Cookie cutter kit, jonka avulla sain haluamani muotin. Muotilla on nyt näppärämpi rei'ittää lieriö, kuin kaivertaa jokainen kala erikseen. Saa nähdä mitä tulee!
Mutta nyt kalamuotin tekoon! Muotin tekemiseen oli paketissa englanninkielinen ohje, mutta jokunen kohta jäi monen lukemisen jälkeen hieman epäselväksi. Onneksi löysin taas kerran netistä apua. Siellä oli juuri kyseiselle paketille suomenkieliset ohjeet kuvien kera. Vaikka siltikin jäin miettimään vaihetta, jossa valmis muotti kuumennetaan uunissa? Laitoin sitten myös omani uuniin, sen kuumetessa ennen ruoan valmistusta ja vielä loppulämpöön. Kuumennuksen tarkoitus on saada muotin teippaus kestämään vettä. Epäselväksi jäi, olisiko teippaus vedenpitävä, jos sen antaisi kuivua huoneenlämmössä 72 h!? Ohjeessa neuvottiin myös taittamaan metallinauhan pää ennen taivutuksen aloittamista. En tiedä tekeekö se muotista kestävämmän vai turvallisemman, jottei terävään reunaan loukkaisi sormiaan? No, ihan kivaa puuhaa ja voisihan sitä kokeilla muitakin muotteja. Ainakin helpompaa kuin se, kun olen joskus tehnyt piparimuotteja kantatusta sinkkilistasta juottamalla.

Kiintiö täysi!

...siis lohen kalastuskiintiö! Harmi, sillä saimme isän kanssa juuri valmiiksi lohen loimutuslaudan. Koko kesä tuli herkuteltua paikallisella merilohella, mutta nyt satamassa oli tarjolla vain "ei oota" niin lohen kuin silakankin osalta. No, ensi kesää odotellessa...

Kylvöjä ja lintuja

Kylvöt ovat alkaneet! Ikkunalaudat täyttyvät kasveista. Osan taimista vein jo ulos kylmyyden uhallakin, mutta arimmat kasvit odottavat vielä sisällä.

Omasta mielestäni(!) olen pysynyt kohtuudessa ja aikataulutkin ovat osuneet melko hyvin kohdilleen. Alun vaikeuksien jälkeen (kunhan heitin Kekkilä mullan roskiin!) Biolanilla ovat kasvit alkaneet kasvaa!
Ja aina löytyy yllätyksiä. Syksyllä maahan laittamani valkosipulit olivat kasvaneet maassa jo sormenpaksuisiksi jättiläisiksi.

Kasvimaalla kokeilen tänä vuonna hallaharsoa, jospa lehtikaalit säilyisivät sen suojassa kirppahyökkäykseltä. Mansikat saivat suojakseen Lidlistä ostetun, muovisen kasvutunnelin.

Malttamattomana odotan jo loman alkua, sillä niin mukavaa oli olla jo mökillä seuraamassa kesän edistystä. Linnut järjestivät taas viihdykettä kaikille aisteille. Nyt pihaan oli ilmestynyt lintujen kerrostalo: alhaalla asusteli Puukiipijä ja ylhäällä Räkättirastas. Vähän otin itseeni, kun olin tehnyt kiipijöille pöntön viereiseen puuhun. Ei sitten kelvannut, vaan vanha, kaatumispisteessä oleva vinttikaivon puu oli enemmän mieleen! Luin kyllä myöhemmin, että kiipijän pöntön kuuluu olla aika matalalla.
Puukiipijä ei lainkaan välittänyt vaikka me häärimme vieressä, muina maunoina se sujahti aivan maanrajassa olevaan koloonsa. Räkätti olikin arempi, se lennähti heti pakosalle, kun vähänkin liikahdimme lähemmäksi.

 

Viime kesänä tekemäni tavallisen(!) linnunpöntön laitoin nyt vasta puuhun. Kirjosieppo änkesi sinne heti, mutta ei mahtunut. Otin pöntön alas ja suurensin reikää, sieppo kävi uudestaan tarkastamassa asunnon, mutta ei tainnut kelvata vieläkään... Jospa sitten joku pieni tiainen huolii siitä kodin?

Piha kaipaisi perusteellista raivausta, mutta nyt kaadoin vain pienen kuusen mökin nurkalta. Havuista sai mukavasti "kynnysmattoja" ovien eteen.

Perunablinit

Talviaikaan tekee aina mieli blinejä. Nyt kokeilin uutta perunablinien ohjetta, sillä peruna on suosikkijuurekseni. Nopeita, hyviä ja ruokaisia, mutta kaipasin sitä tuttua hapanta makua, jonka hiiva ja hapattaminen sekä tattarijauhot blineihin tuovat. No, lisukkeet olivat nyt pääosassa.

Taikinaan tulleet perunat piti ensin keittää ja sen jälkeen survoa. Olen joskus ostanut perunaprässin perunalumen tekoa varten ja nyt laite tuli taas tarpeeseen.

Ostin muutama vuosi sitten blinipannun, se on ehdoton blinien teossa. Blineistä tulee valurautaisen pannun avulla paksuja ja rapeita.

Omenakakkua palomiehille...

...onneksi ei! Mutta lähellä oli, ettei palovaroitin pärähtänyt soimaan. Kokeilin uutta Martinex-irtopohjavuokaani ja totesin, ettei siitä ainakaan kuumaan uuniin ole. Pohja oli niin "irtonainen", että valutti rasvat uunin pohjalle sillä seurauksella, että intiaanitkin olisivat olleet kateellisia savumerkeistäni. Kaiken lisäksi uunimme on jokin "itsestään puhdistuva", joten siinä sitten mietin, millä saan palaneen rasvan pois uunin pohjalta... Onneksi kakku ei ottanut makua kärystä ja onnistui kuohkeana ja mehukkaana.

Ps. Pitäisiköhän laittaa reklamaatio Martinexille...

"Uusi" matto

Mökin matto oli pääsyt huonoon kuntoon ajan ja hiirten takia. Mutta, kun mitään ei voi heittää pois(!) ja onhan matto alunperin tädin tekemä, niin jotain piti keksiä... Mieleeni tuli mummulan wc:n matto, johon mummu oli aplikoinut erikokoisia käden- ja jalankuvia. Muistelin, kuinka aina lapsena oli jännittävää odottaa, miten oli kasvanut ja mihin jälkeen omat kädet tai jalat sopisivat. Tarina ei kerro, oliko mattoa paikkailtu vai muuten vain tuunattu, mutta itse sain vanhalle, rikkinäiselle matolle lisää vuosia, korjaamalla sen unikkoaplikoinneilla (huom. plagiaatio!). Matosta piti myös purkaa rikkinäisiä päitä ja päärmäsin matot vielä kangassuikaleilla.
Aloittaessani ompelua, epäilin tosin, toimiiko edes ompelukoneeni enää, sillä kerran imuroinnin yhteydessä kone tippui kolisten lattialle, enkä sen jälkeen ole uskaltanut sitä kokeilla... mutta vanha kunnon Berninani, jolla on sentään tehty kaksi hääpukuakin, ei pettänyt. Kone toimi moitteettomasi! Kyllä mielestäni yksinkertaiset peruskoneet ovat kaikista parhaimpia. Myös vanha polku-Singerini on ollut takuuvarma apulainen mm. nahkaa ja poppanaa ommellessa.