Kevyt kesälounas

Kesällä ei jaksa syödä kovin raskaasti, eikä aina innostu uudesta perunasta ja sillistä. Lipstikkaa kasvaa nyt myös suurina pensaina, joten tähän keittoon sitä voi hyötykäyttää. Ja mitä runsaammin sitä napsii, sitä parempi keitto. Vaikka lipstikka on tuoreena voimakas yrtti, keitossa sen maku yllättävästi miedontuu.
 

Lipstikkakeitto (2 annosta)

1 rkl voita
1 sipuli
1 oksa lipstikkaa
2 perunaa
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 - 1 l vettä
1/2 kuutiota kasvis- tai lihaliemikuutiota
loraus kermaa tai pala sulatejuustoa
valkopippuria
(suolaa)

Pinnalle ruohosipulia tai uuden sipulin vartta

Kuullota sipulit, perunat ja lipstikka voissa. Lisää vehnäjauhot ja kaada joukkoon liemi. Keitä 1/2 h. Mausta sekä pyöristä makua kermalla tai juustolla tai molemmilla. Soseuta.

Välillä sorrumme ostamaan Lidlistä ihania voisarvia. Voisarvien täytteeksi laitoin salaattia, mozzarellaa, tomaattia, pestoa, basilikaa ja parmankinkkua.

Pönttö tämäkin

Nyt ruoan heittäminen "roskiin" ei tunnu enää niin pahalta. Lisäksi meillä lähes kilpaillaan kumpi vie biopussin ;). Hankimme mökille kompostorin, sillä kalanperkeiden hävittäminen on aina tuottanut päänvaivaa.
Aika näyttää, miten "Kompo" alkaa toimimaan. Tähän asti olemme olleet tyytyväisiä. Biolan-outletiin vain tilaus ja tuote toimitettiin muutamassa päivässä mökin pihaan! Kaupanpäällisinä oli vielä pari pussia kuiviketta.

Täällä taas!

Vähän jännitti, osaanko edes enää kayttää/täyttää blogiani. Pitäisiköhän oikeasti lopettaa, jos ei ole intoa kirjoitella...
No, kokeillaan nyt vähän vielä jatkaa. Nyt suunta on kyllä postata taaksepäin reseptivihkoon (= keittiön hyllyllä, kasa kirjekuoria ym. pikkulappuja, joihin on kiireessä raapusteltu söherryksiä) kertyneitä ohjeita ja koneeseen kertyneitä kuvia. Saa nähdä mitä edes muistan ohjeista, sillä kun tapana on aina matkan varrella vielä soveltaa...
Aloitetaan nyt sitten vaikka tästä, kuvasta joka tuli ensimmäisenä koneelta.

Lehtikaalia tuli ostettua keväällä kaupasta, koska sitä tuntui olevan hyvin tarjolla. Ajankohtainen vihannes myös siksi, että nyt sitä kasvaa maalla ja pieniä lehtiä voi jo leikata salaatin joukkoon. Myöhemmin, kun sato on runsaampaa ja lehdet paksumpia siitä voi tehdä sipsejä (kuvassa) tai muhennosta.
Lehtikaalimuhennoksen tein niin, että ryöppäsin lehdet nopeasti muutaman minuutin ajan ja valutin veden pois. Kuullotin pannulla sipulia ja valkosipulia, lisäsin revityn kaalin sekä kaadoin joukkoon yrteillä maustettua ruokakermaa. Viidestä kymmeneen minuutin haudutuksen jälkeen lisätään mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Hyvä lisuke esim. kalalle.

Hiihtoloma ja mökkikauden avaus

Voiko "kesä"mökkeilyn aloittaa hiihtolomalla!? Ainakin tänä vuonna - kiitos poikkeuksellisen lämpimän sään - perinteisestä hiihtoloman pilkkireissusta mökille jäi mieliin varsin keväiset tunnelmat. En ole koskaan aiemmin haravoinut pihaa helmikuussa. Lumikellot ja narsissit olivat nupuillaan ja viime kesän selleri puski uutta vartta. 

Syksyllä istuttamani valkosipulit ottivat varaslähdön heti, kun pääsivät kosketuksiin mullan kanssa. Onneksi lyhyt talvi ei lannistanut niitä, vaan ne olivat edelleen mukavassa rivissä kasvimaalla. Myös kasvimaan nurkassa valeistutuksessa olevat viinilehti ja kuukausimansikka olivat kasvun vauhdissa. Talvesta ei muistuttanut kuin lumen rippeet mökin varjoisalla puolella - siitä lumesta ei tosin olisi saanut palloakaan.
No, mitä pilkkimiseen tulee, minun haravoidessani, "kalastaja" haki mereltä makoisia ahvenia. Jää oli kuulemma erinomaisessa kunnossa - kunhan sinne pääsi. Rannat olivat järjestään sulana ja jouduinkin pelastamaan miehen lopulta tikapuilla mereltä (!?!).
Minun heittäessä tikapuita vaakatasoon veteen, toisia tikapuita käytettiin niiden oikeaan käyttötarkoitukseen ylöspäin kiipeämiseen. Mökillä nimittäin "riehui" mökkitalkkari. Hän kaatoi puita lähinna naapurin puolelta, mutta antoi lopullisen kuoliniskun myös meidän aloittamallemme suurelle vaahteralle mökin nurkalla. Onneksi emme syksyllä yrittäneet kaataa sitä kokonaan itse. Kotimetsuri kaatoi vain ne "helpoimmat" haarat ja ammattilainen (ainakin semi sellainen) sahasi loput. Meinasi siinä kyllä avustaja mennä vaahteralingon myötä mökin katolle eli ei pidä aliarvioida suuren puun voimaa!
En malta odottaa mitä muutoksia puiden kaato tuo pihaan, mökkiin sisälle ja erityisesti kasvimaahan. Valo kun ei tähän asti ole oikein riittänyt, mutta nyt muutoksen huomasi heti.
Enkä unohtanut pieniä lintuystäviäni. Ne saivat vielä, mahdollisen takatalven varalle, talipalloja ympäri pihaa. Kun tintit lopulta hoksasivat ne, riemulla ei ollut rajoja. Linnut pyrähtelivät pallolta toiselle, kuin aarteenetsintää leikkien, eivätkä malttaneet kunnolla pysähtyä syömään.

Lehtikaalia

Monelta taholta on nyt mainostettu lehtikaalin terveellisyyttä. Kesällä olen tutustunut siihen omalla kasvimaallani, mutta nyt kaupasta tarttui käteen rasia kotimaista lehtikaalia. Kokeilin sitä niin tuoreena kuin kypsennettynä.















Salaatti

avocado
appelsiini
kurkkua
rucolaa
lehtikaalia
raejuustoa
kylmäsavulohta
pippuria
sitruunaöljyä















Sipsit

lehtikaalia, öljyä, suolaa

Pese ja kuivaa lehtikaali hyvin. Revi pieniksi paloiksi ja pyöritä öljyssä. Asettele paperin päälle pellille ja paista 250 asteessa muutama minuutti. Ole tarkkana sillä ohut lehti palaa helposti, ja jo pienikin tummentuma maistuu kitkerälle.

Aurinkoa syyspimeään

Tähän kohtaan syksyn harmautta on kiva laittaa kesämuisto! Kasvatin juurikasmaan kulmalla pienikukkaista samettikukkaa tarkoituksenani lähinnä tuholaisten torjunta, mutta olin ottanut selvää, että kukkia voi myös syödä. Kasvi oli istutettaessa melko heiveröinen, mutta loppukesästä se intoutui kukkimaan niin, että maltoin ottaa siitä kukkia salaattiin. Eikä maku ollut lainkaan huono, ei merkkiäkään samettikukan kitkeryydestä. Tätä kasvatan ensi kesänä!

Kurpitsarisottoa ja kampasimpukkaa

Hmmm..., aivan kuin otsikko löytyisi aiemmistakin teksteistäni. No, on se siellä ja kuvakin, mutta ruoka on nyt eri ja uudella ohjeella tehty. Resepti löytyi täältä - enkä edes muokannut yhtään. Ainoa eroavaisuus on, että yhdessä vanhempieni kanssa kasvattamastamme miniminikurpitsasta ei löytynyt siemeniä :), joten niitä en voinut paahtaa risoton pinnalle.

Oranssista tuli pyhäinpäivän teema kun salaatissakin oli kylmäsavulohta sekä appelsiinia. Niiden lisäksi kurkkua, avocadoa, saksanpähkinää ja veljeni kasvattamaa roomansalaattia. Kastikkeena vain sitruunanmakuista Neito-öljyä ja sitruunatimjamia.

Jälkiruokana uunissa, kermassa pehmitettyä leipäjuustoa tyrnihillon kera.

Laventelikana

Laventelin tuoksu ja varsinkin maku jakavat varmasti ihmisten mielipiteet kahtia; toiset pitävät toiset inhoavat. Itsekin kieltämättä olen vierastanut sen omalaatuista, voimakasta ja jopa kaikesta läpitunkevaa tuoksua. En ole edes ajatellut syöväni sitä.
Olen kuitenkin yrittänyt jokusena vuonna kasvattaa laventelia. Tulos on yleensä ollut laihanlainen; purkkiin on ilmestynyt jokusia pitkiä haituloita, jotka sitten ovat kituuttaneet kesän yrttimaassa. Hassua on ollut, että purkkiin on monena vuonna ilmestynyt samanlaisia rikkaruohoja, vaikka siemenet ovat olleet eri erää.Tänä vuonna laventelini kasvoi kuitenkin melko hyvin, joten leikkasin sitä myös käyttöön.
Taitaa pitää paikkansa, että kaikkeen oppii. Pikkuhiljaa olen alkanut pitää laventelin tuoksusta ja nyt uskalsin kokeilla sitä jopa ruoanlaitossa. Innostus tuli uudesta lempiohjelmastani, Pieni keittiö Pariisissa. Siinä kokki, Rachel Khoo, joka tekee ruokaa pienen pienessä pariisilaiskeittiössään, käytti laventelia kanan maustamisessa. Harmittelin, että pakastimessa ei ollut Nikon tilan kukonpoikaa, joten tyydyin kaupan broilerinkoipiin. Hyvää tuli laventelibroileristakin ja reseptiä olen käyttänyt jo usein! Oma laventelivarastoni alkaakin jo uhkaavasti loppua.

Laventelikana

1 kana nahkoineen tai 4 kpl broilerinkoipia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl laventelia
1 tl (sitruuna)timjamia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
1 sitruunan mehu
suolaa

Sekoita marinadi: sitruunankuoriraaste, laventeli, timjami, öljy, hunaja, sitruunamehu ja suola. Kääntele kanaa/paloja marinadissa ja anna maustua 2 h jääkaapissa. Laita kana uunivuokaan ja paista 200 asteessa 40-50 minuuttia. Käännä kana/koipipalat paiston puolivälissä.
Tarjoile papujen, muiden mietojen kasvisten tai salaatin sekä tuoreen patongin kanssa.

Kesän ruokia

Lohta tuli loimutettua, mutta tein myös maittavan keiton kesäkuun Pirkka-ruokalehden ohjeella. Se on kesä- ja kalakeiton yhdistelmä ja kun kala on savustettua, tulee siitä vielä oma pieni lisänsä keiton makuun. Oman maan yrteillä maustettuna se oli herkullista. Uusi kokeilu oli tänä vuonna tanskalainen kirveli. Se sopi miedon makunsa puolesta todella hyvin niin keittoihin kuin salaatteihinkin.

Kesäkurpitsat kasvoivat, mutta eivät mitenkään yltiöpäisesti. Suosikkini vuodesta toiseen on One ball eli keltainen, pyöreä kesäkurpitsa. Siitä tein pienet annospalat puolittamalla pallon. Täytteeksi koverrettua kurpitsaa, tomaattia, salaattijuustokuutioita, oliiviöljyä, kreikanmeiramia, suolaa ja pippuria. Päälle mozzarella-juustoa ja kypsennys uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia.

 Sadepäivänä, joita tänä kesänä oli onneksi vähän, valmistin kukkakaalivuoan. Aineet ja valmistus kuten lasagnessa, mutta pastan tilalla on kukkakaalia.

Tomaatit kasvoivat suotuisan kesän ansiosta hyvin ja tuottivat jopa vähän satoakin. Kuvan salaatissa Money maker- ja Sungold-tomaatteja. Pikkubasilikaa unohtamatta - se on vuodesta toiseen satoisa, joka kevät uudelleen kylvettynä tietenkin.

Vanha pelargonia...

...kukkii kuistilla. Sain kuin sainkin pelargoniat talvehtimaan ja nyt ne koristavat taas mökin kuistia. Harmi, että tuoksupelargonia kuoli, mutta sain siitä onneksi uuden alun työkaverilta. Yleensä laitan pistokkaat suoraan multaan ja muovipussin hupuksi päälle, mutta nyt oksa odottaa vesilasissa juurten kasvua. Tuntuu kyllä kestävän aika kauan...

Mökillä on yleensä aina ovi auki ja VANHAAN lukkoon ripustin alennuksista ostamani tervetuloa-kranssin. Lukossa on nähtävissä ikiaikaista kyläsepän käsityötaitoa. Nyt hyttysiä kyllä on ollut niiiin paljon, että kaikki väliovetkin on täytynyt pitää kiinni.

Nokkoskeitto

Kolme hyötyä kerralla; nokkoset pois pihalta, keittoa ruoaksi ja ravinneliuosta kasveille. Olen saanut koottua mökille kivan setin Hackmanin Kesä-sarjaa. Nokkoset oli kätevä huuhdella ja valuttaa uudessa lävikössä.
En enää muista tarkalleen mitä aineita keittoon laitoin, mutta makua toi mukavasti ainakin lipstikka, kynteli ja ruohosipuli...

Yrttimaa näyttääkin jo mukavalta, ja kasvit vain innostuvat kasvamaan kun niitä käyttää reilusti.

Raparperipiirakka

Äitini oli leiponut tätä piirakkaa ja tästä tuli heti uusi lempparini. Koostumus on tahmean kinuskinen, mieleen tuli myös tarte tatin. Sokeria ja voita ei ole säästelty ja piirakka onkin todella makea - mutta pieni pala riittää.
Ohje oli Kotilieden puutarhaliitteessä. Ainemäärät tuntuivat erikoisilta ja taikinaa tehdessä tuli epäusko, mutta ei kannata luovuttaa.

Anna-rouvan raparperipiirakka
(halk. 24 cm vuoka)

5 keskikokoista raparperia
1/2 -1 dl tavallista-, ruoko- tai fariinisokeria

Taikina
1 muna
2 1/2 dl sokeria
100 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Levitä raparperipalat voidellun vuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri.
Tee taikina vatkaamalla/sekoittamalla muna ja sokeri. Lisää sulatettu voi (tai juokseva margariini) sekä keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Kaada taikina raparperien päälle. Paista 175 asteessa n. 1/2 tuntia. tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.
Taikina riitti hyvin, vaikka tein ohjeella kaksi pienempää piirakkaa; toisen sydänvuokaan ja toisen pieneen piirakkavuokaan.

Kukkakori

Olin ajatellut aivan toisenlaista kukkakoria mökille oven pieleen, mutta kun kaupassa oli heliotrooppi, en voinut vastustaa kiusausta. Laitoin sen ympärille orvokkeja ja kasvattamiani kuukausimansikoita. Aivan reunaan piilotin kermanvalkoisen krassin siemeniä.

Mökkeily alkakoon!

Ensimmäinen viikonloppu mökillä oli pari viikkoa sitten. Talvella kävimme muutaman kerran päiväseltään pilkillä, mutta nyt olimme yötä. Jännityksellä aina menemme sinne, koskaan kun ei tiedä mitä siellä on vastassa. Mukava yllätys oli se, että toissa syksynä istuttamani lumikellot olivat nyt nousseet pintaan. Olivatko uinuneet viime keväänä vai kukkineet niin aikaisin ettemme nähneet niitä - se jää arvoitukseksi. Ihania olivat kuitenkin! :)

Vaikka ilmat ovat olleet poikkeuksellisen kylmiä ja kevät on antanut odottaa itseään, en malttanut olla tekemättä jo ensimmäisiä kylvöjä. Maahan pääsivät mm. porkkana, retiisi, persilja ja tilli. Tökin myös uusia valkosipulin kynsiä maahan. Nenä oli punaisena ja sormet kohmeessa kylvön jälkeen, saa nähdä miten onnistuu. Mökiltä lähtiessämme ilma vain kylmeni ja kävi varmaan yöllä pakkasen puolella. Sitten kyllä alkoi ainakin sisämaassa helteet.

Ihanaa savivelliä! Tein kokeita uudella mittarillani eli mittasin maan ph-arvon. Tulos näytti hyvää eli 6.5.

Eikä kevättä ilman uusia linnunpönttöjä. Yksi vanha sai väistyä, sillä siinä oli viime vuosina majaillut orava. Tilalle, melko korkealle koivuun tuli peruspönttö 3 cm:n reiällä kirjosieppoa tai talitiaista ajatellen...

Yksi erikoisuus pitää aina myös olla - mökin nurkalle puskiin laitettiin koti punarinnalle. Pönttöön sisustettiin valmiiksi jo sammalvuode...

Mustajuurta

Lehdessä oli jokin aika sitten juttua mustajuuresta. Olin kerran aiemmin ostanut sitä ja tehnyt keittoa, mutta en oikein enää muistanut minkä makuista se oli. Uusi yritys ja uudet kokeilut!
Tein taas keittoa; ihan hyvää, mutta mielestäni maa-artisokasta tulee samantyyppistä, mutta maultaan parempaa.
Toinen kokeilu oli keittää mustajuuri parsan tapaan... Voi taivas, uskomattoman hyvää! Kun olisi vielä ollut kamera, jotta olisin saanut ikuistettua tämän sunnuntailounaan.

Keitettyä mustajuurta

3-4 mustajuurta
vettä
merisuolaa

Laita vesi kiehumaan, lisää veteen suola. Kuori mustajuuret kylmän veden alla ja laita heti kiehuvaan veteen. Keitä n. 10-15 minuuttia.

Hollandaisekastike


2 munankeltuaista
1 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
50 g voita
loraus voinmakuista ja sitruunanmakuista Neito-öljyä
valkopippuria
suolaa
(sametti)rakuunaa

Erottele keltuaiset teräskulhoon ja mittaa sekaan vesi ja sitruunamehu. Kuumenna vesihauteessa, koko ajan pallovispilällä sekoittaen n. 5 minuuttia tai kunnes seos alkaa saota. (Itse kuumensin seosta mustajuurikattilan päällä.) Nosta kulho sivuun ja lisää voi pieninä erinä, koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Voin sulamista voi nopeuttaa laittamalla kulho varovasti uudelleen kiehuvan veden päälle. Huom. kulho ei saa koskettaa vettä! Lisää lopuksi vähin erin öljyt. Mausta pippurilla ja rakuunalla sekä hieman suolalla. Huomaa, että myös voi tuo suolan makua.

Paistetut kalkkunafileet

kalkkunafileitä
suolaa
mustapippuria
salviaa
sitruunatimjamia

paistamiseen voita ja öljyä

Paista fileet kohtalaisella lämmöllä molemmin puolin ja mausta lopuksi.

Ps. Huomasin tänään, että viimevuotisia kuivattuja yrttejäni on vielä runsain määrin jäljellä. Niissä ovat säilyneet hyvin niin maut kuin väritkin. Pitänee ruveta käyttämään niitä ahkerasti, sillä kylvämäni uudet samettirakuunat ovat jo isoilla versoilla. Ikkunalla kasvaa myös jo hyvää vauhtia basilikat (kaneli-, sitruuna- sekä pikkubasilika). Myös muut kylvökset kuten samettikukat ja tomaatit ovat kauniilla taimella, sillä nyt olen hylännyt Kekkilän ja kaikki mullat sekä lannoitteet ovat Biolanin.
Osin blogihiljaisuus johtuukin siitä, että olen päivät pitkät lukenut puutarhakirjoja ja -lehtiä. Myös lempiohjelmani Puutarhakeskiviikko (aiemmin Puutarhaperjantai) on alkanut, samoin Sonjan puutarhassa...

Broileria ABC ja salaattia

Taitaa kevät olla tuloillaan kun ruoka kevenee ja saa väriä. Broilerin maustoin itse sitruunatimjamilla, pippurilla, Neito-sitruunaöljyllä, soijalla sekä hunajalla. Lisukkeena vaihteeksi kolmen viljan helmiä sekä höyrytettyjä kasviksia.

Lidlin vuonankaali on nyt in ja sitä kuluukin reilusti - on se niin hyvää! Yleensä salaatti ei maistu juuri millekään eikä purutuntumaakaan ole, vuonankaali on toista. Se on maultaan maukas ja pähkinäinen ja lehdet ovat paksuja sekä mehukkaita. Se on ehdottomasti taas viljeltävien kasvien listalla kesällä. Viljelyksistä puheen ollen, samettikukat ovat jo taimella, samoin kuukausimansikat ja basilikat... Kohta on tomaattien ja paprikoiden vuoro.

Kylmäsavulohipasta

Tänään tein kylmäsavulohipastaa (mikä sanahirviö!) vähän erilaisella reseptillä ja hyvää oli. Aikani selailtuani erilaisia ohjeita, päädyin Kodin Kuvalehden nettisivuilta löytämääni, jossa oli mukana myös porkkanaa. Se toi kivan rapsakkuuden ruokaan ja yllättäen paljon makeutta. Syödessä pitikin rouhaista vielä ylimääräinen suolaripaus pintaan. Tässä oma versioni pienin lisäyksin:

Kylmäsavulohipasta

nauhapastaa

oliiviöljyä
sipuli
valkosipulinkynsi
porkkana
kylmäsavulohta
valkoviiniä
kasvisliemikuutio
kermaa
mustapippuria
sitruunatimjamia

rucolaa
sitruunaöljyä

Kuullota hienoksi pilkotut sipulit öljyssä. Lisää kuorimaveitsellä vuollut porkkanalastut sekä lähes kohta sen jälkeen lohiviipaleet. Lisää viini, pieni pala kasvisliemikuutiota sekä kerma. Mausta ja anna kuumentua. Älä enää keitä pitkään.
Aseta tarjolle vuokaan, jossa on ensin keitetty pasta ja kaada kastike sen päälle. Revi päälle rucolaa, rouhaise mustapippuria sekä lorauta sitruunaöljyä.

En malta olla mainitsematta, miten vieläkin saan nauttia oman maan valkosipuleista sekä kuivatuista yrteistä!

Oman maan kurpitsaa...

Tästä kurpitsasta ei tullut mikään jättiläinen, mutta väri oli kauniin keltainen ja maku lempeä, makea sekä pehmeä. Yllätyin myös, miten ohut kuori kurpitsaan kehittyi, joten vähemmän tavaraa meni hukkaan. Pienestä "kultapallosta" riitti kuitenkin ruokaa kahdeksi kerraksi.

Mausteinen kurpitsakeitto

öljyä
puolikas kurpitsa
pieni sipuli
peruna
1 l kasvis- tai kanalientä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl makeaa chilikastiketta
hunajaa
inkivääriä, curryä, kanelia, mustapippuria
1 dl ruokakermaa
(vaaleaa maizena-suurustetta)
basilikaa

Paloittele kasvikset. Kuullota niitä öljyssä ja lisää myös mausteet sekä tomaattipyre pannulle hetkeksi. Kaada päälle liemi. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisää kerma ja suuruste. Soseuta ja mausta lopuksi basilikalla.

Ankkaa ja uunissa paahdettua kurpitsaa. Ohjeet löytyvät vanhemmista jutuista...

Appelsiinilohta ja spagettikurpitsaa

Viimeinen "oman sadon" spagettikurpitsa tuli nyt käytettyä. Mielessä on jo ongelma, mistä saan uutta? Kaupoista sitä ei löydä kuin sattumalta ja hyvällä onnella. Viime vuonna pyysin kauppiasta tilaamaan, hän lupasi yrittää, mutta sanoi, että niitä on vain harvoin, sesongin aikaan tukuissa.
Itse aina jämähdän joihinkin ruokiin niin, että kokeilen harvoin uusia yhdistelmiä. Spagettikurpitsan yhdistän mielelläni uunissa kypsennettyyn sitruunakanaan, mutta tänään tein kokeeksi appelsiinilohta. Hyvä yhdistelmä!
Höyrytetty parsakaali ja raikas appelsiinisalaatti toivat lisää väriä lautaselle.

Appelsiinilohi

oliiviöljyä vuoan voiteluun
lohifilee
appelsiini
suolaa, mustapippuria

Voitele uunivuoka. Aseta sille lohifile nahkapuoli alaspäin. Mausta lohi suolalla ja pippurilla. Pese appelsiini hyvin ja leikkaa keskeltä muutama siivu lohen koristeeksi. Purista lohen päälle mehua ja laita appalsiiniviipaleet pinnalle. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Spagettikurpitsa

Voitele vuoka oliiviöljyllä. Halkaise kurpitsa pituussuunnassa ja voitele puolikkaat kauttaaltaan kevyesti oliiviöljyllä. Ripota päälle suolaa ja pippuria. Paista leikkuupinta alaspäin käännettynä, 200 asteessa, n. 1/2 tuntia. Kokeile kypsyyttä puutikulla, kurpitsa on kypsä kun tikku painuu helposti kurpitsaan. Anna vetäytyä muutama minuutti. Käännä kurpitsa ja koverra sisusta pitkittäin metallilusikalla. Malto irtoaa kypsästä kurpitsasta helposti ja pehmeästi  ja jäljelle jää vain ohut kuori.

Appelsiinisalaatti

erilaisia salaatinlehtiä
rucolaa
kurkkua
appelsiinia
raejuustoa
sitruunaista Neito-öljyä

Kylmä kastike kalalle

ranskankermaa
appelsiinimehua
suolaa, pippuria, sitruunatimjamia

Sen seitsemän yrttiä

Mainitsin jo aiemmin, kasvattamistani valkosipuleista - eivät siis suuria kooltaan, mutta maultaan kyllä; makeita, pehmeitä ja aromikkaita. Valkosipuleita aion laittaa vielä tänä syksynä maahan, sillä hyvin näyttivät kasvavan nämä italialaiset luomut suomalaisessa maassa. (Muistan, miten viime vuonna hain ja hain kotimaisia talvivalkosipuleita, mutta en niitä lopultakaan löytänyt!)

Myös yrttikivikko sekä -maa tuottivat tänä koleana ja sateisena kesänä paljon satoa; samettirakuunaa, sitruunatimjamia, kreikanmeiramia, iisoa, salviaa, rosmariinia sekä selleriä ja persiljaa. Persiljan silppusin pakkaeseen ja muut yrtit kuivasin nippuina.

Iison olen kasvattanut siemenistä muutama vuosi sitten. Se on kituuttanut kivikossa, mutta nyt se pääsi kasvuvauhtiin ja puhkesi ensimmäisen kerran kukkimaan. Kukkia oli paljon ja ne olivat kauniin sinisiä. Lehdet sen sijaan ovat vaalean limenvihreät ja tuoksu voimakas. Iison tuoksu on vähintään mielenkiintoinen, ei aavistustakaan mihin yrttiä voisi käyttää...