Mökillä on myös aloitettu kunnostustyöt, jotka ovat hieman riistäytyneet käsistä... (Meillä jo todettiin, että "onpa mukava kun loma loppuu ja pääsee töihin lepäämään!") Toisaalta, jos mökillä haluaa viettää myöhemmin aikaa, on mukavuuden eteen kai nähtävä ensin vaivaa.Isän työmatkallaan heräteostoksena hankittu vanha mummonmökki on ollut "suvussa" jo 40 vuotta. Siellä on vietetty kesiä veneillen, kalastaen ja saarissa retkeillen. Sitten tuli aika, jolloin mökillä käytiin vain kerran pari kesässä tarkistamassa, että rakennus on pystyssä. Muutama vuosi sitten veljeni sähköisti mökin ja käyttö alkoi heti lisääntyä. Isäni lupasi rakentaa sinne uuden liiterin/huussin, sillä vanha oli jo kaatumispisteessä. Viime kesänä hanke toteutui ja uusi rakennus komeilee nyt pihanperällä.
Tarkoitus oli saada vanha liiteri tänä vuonna juhannuskokkoon, mutta emme ehtineetkään purkaa sitä siihen mennessä. Vanha vaja oli nimittäin täynnä romua ja roinaa, jota ei voinut vain heittää pois. Kaikki laatikot piti penkoa ja tarkistaa, ettei vain hävitä mitään "arvokasta". No, suuria aarteita ei varsinaisesti löytynyt, mutta monet löydöt toivat hauskoja muistoja mieleen. Varvas- ja koristossut piti kuvata ja ikuistaa ennen roskiin vientiä.
Viime viikolla vanha rakennus lopulta tyhjennettiin ja purettiin ja se on palasina odottamassa polttoa venetsialaisten tulilla.
Kokossa lepää myös pappani veistämä vene, joka lahosi saunan taakse. Onhan se haikeaa, kun isovanhemmat ym. ovat ahertaneet ja saaneet aikaiseksi upeita esineitä, mutta huollon ja kunnostuksen puutteessa ne hajoavat. Pappani veisti myös toisen soutuveneen sekä mahonkisen pulpettiveneen - eikä yksikään ole enää tallella.
Odotin jännittyneenä löydänkö veljeni kanssa lattian alle liiterin rakentamisvaiheessa piilottamamme "aarrerasian". Kätkimme rasian liiteriin pieneen salalokeroon, mutta se tipahti kolostaan lattian alle. No, aika oli tehnyt tehtävänsä ja maasta löytyi vain pieni pala ruosteista peltiä...
Mutta "aarteitakin" lattian alta löytyi: Aini-mummu (mökin vanha omistaja) oli heittänyt maahan pulloja ym., joista vanhimmat keräsin talteen. Kaunis pieni tarjoiluvati oli ikävä kyllä mennyt rikki, siksi kai se tunkiolle oli heitettykin... Myös kahvikuppi oli korvaton. Löytyneiden pullojen ilo oli kyllä pieni verrattuna siihen, että maa oli täynnä pulloja ja lasinsiruja, joista ei millään voinut kerätä kaikkia. Nyt sen ymmärtää, miten tärkeää on kierrätys ja jätteiden lajittelu!
Hauska löytö oli rautalangasta tehty pannunalunen! Olin juuri vienyt mökille itse tekemäni pannunalusen ja nyt löytyi "edellinen". Jos olisin löytänyt tämän ennen Näpsän rautalankapajaa, olisin varmaan ottanut mallia ja tehnyt aivan samanlaisen. Olikohan Aini ollut käsityöihminen, ainakin tuvassa on luomapuiden jäljet katossa...
Mutta uusi liiteri/huussi on valmis ja siistissä järjestyksessäkin ainakin toistaiseksi... Halusin huussin nurkalle käsienpesupaikan ja vihdoinkin sekin toimii! (Hongkongista ostettua sinkkiastiaa on nimittäin korjailtu kerran jos toisenkin; tinaamalla, lankarullan puolalla, putkimiehen teipillä jne.)
