Kuvassa ei ole kyse verkkokalastuksesta vaan viitelöinnistä. Viitelöinnistä (huom. murrealueista johtuen käytetään joskus myös nimitystä viitttelöinti) en ollut koskaan aiemmin edes kuullutkaan, mutta oman kokeilun kautta tämäkin käsityötekniikka tuli nyt Näpsän ansiosta tutuksi.Silloin tällöin törmätessään uusiin tekniikoihin ja sanastoon, tuntee olevansa kuin Liisa Ihmemaassa ja alkuun ryhtyminen on vaikeaa. Tässäkin pajassa työn suunnittelua vaivasi pitkään se, että en tiennyt viitelöinnistä mitään. En voinut tietää mitä tekisin, koska en tiennyt pitääkö tekniikkaan valita villa- vai kalalanka, ohut vai paksu lanka, mikä on oikea määrä materiaalia jne. Varsinkin alkuun, Näpsää aloitellessani, huomasin, että toimin usein kuin aikoinaan peruskoulussa eli aloin työhön sen kummempia suunnittelematta, kunhan saan työn tehdyksi. Nyt olen alkanut aiempaa paremmin tiedostaa vanhan sananlaskun merkityksen "hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty". Jos en tiedä jotain tekniikkaa, sen mahdollisuuksia ym. yritän ottaa siitä mahdollisimman paljon etukäteen selvää. Internet on tullut suureksi avuksi, sillä sieltä saa yllättävän paljon sopivien hakusanojen avulla tietoa niin erilaisista työtavoista, tekijöistä, kuin myös erilaisia suunnitteluvinkkejä. Myös itsekin opetusalalla työskentelevänä, olen myös oppinut, että oppilaille pitää antaa mahdollisimman paljon ennakkotietoa ennen työhön ryhtymistä. Ennenkaikkea pitää tietää, mitä työstä on tulossa ja mahdollisuuksien mukaan olla erilaisia "valmiita" malleja toteutetuista töistä. Toki ymmärrän, että joskus ne kahlitsevat uuden oppijan mieltä liikaa, estäen näin ehkä luovien, omien ratkaisujen syntyä...
Myös tuotteen käyttötarkoitukseen olen oppinut käyttämään entistä enemmän suunnittelua. Ehkä kun Näpsää on tullut käytyä jo niin monta vuotta, kaapit täyttyisivät "turhasta" tavarasta, jos en jo etukäteen miettisi, mitä teen, miksi teen ja mitä käyttötarkoitusta varten teen tuotteen. Olen myös joskus palannut vanhaan työhöni ja muuttanut tai muokannut sitä alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen. Myönnettävä kyllä on, että usein myös jokin tekniikka kiinnostaa enemmän kuin itse tuotos.
Näpsässä huomaa myös ystävien merkityksen; joskus kun ei ole itse tyytyväinen työhönsä, muut saattavat huomata siinä jonkin kehittämiskelpoisen idean tai mahdollisuuden. Keskuudessamme vallitsee hyvä yhteishenki, jossa kannustetaan ja annetaan rehellistä palutetta toisilleen. "Hurtti"huumori ja "sisäpiiriin" kuuluminen ovatkin osa Näpsäläisyyttä. Olemme usein puhuneet, miten on ollut vaikeuksia lähteä Näpsään, jos esim. ulkona sataa räntää ja tuuli vihmoo, mutta illan aikana kaikki ikävä on unohtunut ja tilalle on tullut iloinen ja rentoutunut mieli. Toki itsekin huomaan joskus, kun työ on vaatinut ankaraa keskittymistä, en ehkä ole koko illan aikana puhua pukahtanut kenellekään mitään :).
