Tarinaa siitä, miten liityin Näpsään
Pofo liittyy jo syksyllä 2005 alkaneeseen harrastukseeni Näpsään. Näpsä on Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n, nykyään Taito Pirkanmaa ry:n käsityökoulu. Käsityökouluun voivat hakea niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin. Näpsässä voi suorittaa portfolion hyväksytysti tekemällä käsityön taiteen perusopinnot.
Käsityöt eri muodoissaan ovat pienestä pitäen kuuluneet harrastuksiini. Varhaisimmat muistoni käsitöistä liittyvät siihen, kun seurasin Helena-mummuni tekeviä käsiä tai, kun olin alle kouluikäisenä hoidossa naapurin Irja-tädillä. Joskus puoliväkisinkin tuppauduin heidän seuraansa ja "otin lankoja käsiini". Muistan, miten vasenkätisenä opin esikuviani seuraamalla ja itse yrittämällä virkkaamaan molemmilla käsillä. Ehkä onnekseni, lopulta tyylikseni on vakiintunut oikeakätinen virkkaus.
Ympärilläni on siis pienestä pitäen ollut käsistään taitavia ihmisiä, eli kai innostus käsitöihin on jotenkin veren perintöä. Joitain vielä mainitakseni: Aarne-pappa oli ammatiltaan puuseppä, samoin hoitotätini mies. Puusepän verstaat ovatkin siis tulleet tutuiksi. Kummitätini on tehnyt minulle vaatteita, kun olin pieni. Isäni sisko on taitava kutoja ja isäni niin isompien kuin pienempienkin puutöiden tekijä. Myös äitini osaa käsitöitä, jos vain toimeen ryhtyy.
Rakastin jo pienenä leikkiä napeilla, kankaan palasilla, langoilla jne. Kiinnostus ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan ns. pehmeisiin materiaaleihin vaan askartelin ja väsäsin juttuja milloin mistäkin aineesta. Muistan, kun olin koulussa ensimmäisellä luokalla ja olin pyytänyt hyvän ystäväni kotiini leikkimään. Oli kaunis kevätpäivä ja maa jo sulanut. Saimme ystäväni kanssa päähämme mennä naapurin pellolle. Sieltä löytyi ihanaa, pehmeää savea. Muotoilimme kuppeja ja kippoja ja jätimme ne kivelle aurinkoon kuivumaan. Äitini tuli töistä kotiin ja näki, missä kunnossa olimme - rapa oli roiskunut! Ei hän suuttunut, hymyili vain. Hän oli jo tottunut, että mielikuvitukseni riittää mihin vain. Kavereita, kun ei juurikaan ollut, niin juoksentelin pitkin peltoja ja metsiä, itse leikkini keksien. Silloin osattiin vielä tehdä käpylehmiä, kaarnaveneitä, pajupillejä...
Koulussa hauskimmat aineeni olivat tietenkin käsityöt ja kuvaamataito. Ompelin itselleni vaatteita ja tein muutenkin paljon käsilläni. Haaveenani oli käsityönopettajan ammatti. No, opinnot suuntautuivat hieman toisaalle, vaikka ehdin kyllä aloittaa ja kahden viikon päästä lopettaa Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistossa. Ajattelin silloin, että kunnon(?) työ pitää olla ja käsityö saa olla harrastus...
"Harrastuksenani" olikin sitten pitkään erilaiset enemmän teoreettiset opiskelut, mutta aloin pikkuhiljaa haaveilla taide- tai käsityöharrastusteni jatkamisesta jotenkin ohjatusti. Erinäisten posliininmaalaus- tai kuvataidekurssien jälkeen en ollut kuitenkaan löytänyt mieleistäni paikkaa. Sitten kuulin ystävältäni, että hänen ystävänsä oli Näpsässä!? Ihmettelin, MIKÄ SE ON? Hän ei tarkkaan osannut kertoa, mutta kiinnostuin ja otin selvää. Sattuma puuttui peliin ja sinne oli juuri hakuaika meneillään. Pikaisesti hakemus postiin ja alkoi jännitys, pääsenkö kouluun. Muistan, miten jo petyin, kun kuulin erään työkaverini kertovan, että se on alkanut jo... Mutta, sain kuin sainkin kirjeen ja pääsin mukaan. Niin alkoi Näpsäni!
Mikä Pofo?
Tässä blogissa etenen hieman kuin latvasta tyveen, eli kun avaa blogin etusivun, kuvien ja työselosteiden esitys etenee uudemmista vanhempiin, samoin kasvuni seuraaminen käsityöntekijä. Ja jotta kaikki olisi vielä vähän sekavampaa, kuvatkaan eivät ole kronologisesti täysin samassa järjestyksessä kuin työpajat Näpsässä ovat olleet.
Alunperin tarkoitukseni oli vain koota ja tallentaa blogiini kuvia Näpsässä tekemistäni töistä. Ajattelin näin löytäväni kuvat hyvin, ryhtyessäni joskus ehkä pofon eli portfolion tekoon. Aloittaessani Näpsän, meille kerrottiin, että portfolion tekoon voi ryhtyä aikaisintaan kuudennen vuoden tai riittävän laajojen opintojen jälkeen. En silloin edes ajatellut vakavasti, että ryhtyisin itse moiseen. Syksyllä 2009 kuitenkin annettiin uudet ohjeet ja portfolion tekeminen kohdallani oli mahdollista. Ajattelin, että ehkä on mukavaa saada myös jotain konkreettista eli todistus opinnoista, kaikkien opittejun taitojen, hyvän mielen, uusien ystävien ym. lisäksi, joita Näpsä on antanut. Vaikka Näpsä onkin "vain" harrastus, pofon tekeminen antaa siihen kuitenkin lisää syvyyttä ja intensiivisempää panostusta.
Meille oli Näpsässä näytetty esimerkkejä, millaisia erilaisia portfolioita voi olla. Olin ensin kuvitellut tekeväni portfoliostani "perinteisen" Powerpoint-version, mutta kun kuvat ja alustavat tekstit olivat jo täällä blogissa, kysyin voisiko tästä tullakin minun pofoni. Sain luvan ja niin alkoi Pofon työstäminen...
Makuasia, mutta lukeminen kannattaa ehkä aloittaa siis täältä vanhimmasta päästä. Olen lisännyt teksteihini linkkejä, joista saa lisätietoa ko. aiheesta. Myös kuvia saa suurennettua hiirellä napsauttamalla.
Nukkeja pienenä, nukkeja isona...
Mietin hetken, miten onnistun laittamaan Unicef-nuken ensimmäiseksi Pofooni, sillä se on tehty vasta 2007, Näpsäni alkaessani 2005. Mutta nukke onkin oikeastaan hyvä "aasinsilta" lapsuuteni ja Näpsän välillä. Kuten kerroin, rakastin pienenä leikkiä kangastilkuilla ym. Usein ne kangaspalat päätyivät nukeilleni vaatteiksi. Olin sekä vaatteiden suunnittelija, kaavoittaja että ompelija. Nyt vanhempana jatkuvat samat jutut, paitsi Unicef-nukkien vaatteiden kaavat saimme Näpsässä valmiina.
Unicef-nukkeja teimme muutamana iltana osallistuen samalla Unicefin Anna ja Toivo -hyväntekeväisyyskampanjaan. Kaikki Näpsäläiset oli kutsuttu mukaan; aikuiset tekemään nukkeja ja lapset lautasia. Idea kansallispukuiseen nukkeeni syntyi, kun mietin, että nukke edustaisi kansainvälisessä kampanjassa Suomea ja suomalaisuutta. Halusin nukelle ehdottomasti vaaleat hiukset ja siniset silmät. Löysin myös sattumalta varastostani kangasta, joka oli kuosiltaan kuin tehty kansallispuvun hameeseen sopivaksi. Nukke vei mukanaan ja vähitellen sille syntyi myös alusvaatteet pitseineen.
Kansallispuku aiheena kiinnosti minua siksi, että työstin hiljattain itsekin äitini minulle tekemään kansallispukuun tykkimyssyä. Tykkimyssyn teko oli kyllä melko vaativaa ja aikaavievää puuhaa, sillä kuvioiden, lankojen värien ja kirjonnan ketjupistojen lukumäärän piti vastata täysin alkuperäistä mallia. Unicef-nuken puku ei jäljittele mitään oikeaa kansallispukua.
"Kansallispukuinen" Unicef-nukke.