Kylvökalenteri

Taas se alkaa, meinaan kasvimaan suunnittelu! ...tai se on jo alkanut, vaikka lunta on metri maassa ; Vanhoja puutarhalehtiä on tullut selailtua, kirjastosta ja kirppareilta olen hakenut alan kirjoja, ensimmäiset siemenet on jo ostettu ja kalenteriin merkitty kylvöaikoja. Suuri löytö oli Maria Thunin biodynaamiseen viljelyyn perustuva kylvökalenteri!!! Uskon nimittäin vakaasti, ettei ole yhdentekevää milloin ne siemenet sinne maahan törkkää. Kunhan vielä saksankieli muistuisi mieleen... Samoin olen yrittänyt ottaa selville kumppanuuskasvit, jotka hyötyvät toistensa seurasta ja ne, jotka ovat haitallisia toisilleen.

Juustokakku -ilman juustoa! ;)

Pääruoka ei meinannut maistua, kun jälkiruoka houkutteli liikaa ;). Juustokakku oli vähän oma sovellukseni, vaikka selailin kyllä monia erilaisia ohjeita. Onneksi sain viime hetkellä päähäni tehdä vielä mustikkakastikkeen!

Pitäisi tarjoilla jäähtyneenä, mutta... Pahoittelen myös jälleen kerran kuvan laatua, mutta kun ei malta. Vaikka on kaikki gorillapodit ym.

Juustokakku

Pohja
100 g pipareita
1/2 dl kaurahiutaleita
20 g voita

Täyte
1 prk rahkaa
1 dl turkilaista jogurttia
1/2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja
1 muna
1 tl sitruunan kuoriraastetta
1 rkl sitruunamehua

Mustikkakastike
1 dl mustikoita
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinisiirappia
1/2 dl vettä
1 tl perunajuahoja

Murskaa keksit ja sekoita pohjan aineet keskenään. Painele seos uunivuoan pohjalle (voit käyttää halutessasi myös irtopohjavuokaa). Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa 30 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee kastike mittaamalla kattilaan mustikat, sokeri ja siirappi. Kuumenna ja karamellisoi hetki. Ota kattila liedeltä ja kaada päälle vesi, johon on sekoitettu perunajauho. Kuumenna niin, että kastike poreilee muutaman kerran. Jäähdytä.

Peurastroganov

Pakastimessa on aina riistaa - kiitos isän metsästysharrastuksen! Tänään oli vuorossa perinteinen peurastroganov. Peuranliha on kyllä aina vähän omanlaisensa laitettava, sillä tänäänkin liha hautui lähes kolme tuntia, mutta ei siltikään ollut mitenkään liian mureaa... Lisukkeena parsakaali-porkkanagratiinia ja keitettyjä perunoita.

Barbeque chicken -pannupizza

Tapanamme oli muinoin käydä PizzaHutissa. Supersupreme pannupizza oli ehdoton suosikkimme. Vakio PizzaHutimme on lopettanut jo ajat sitten ja lähin pizzeria on vähän hankalan matkan päässä, joten siellä ei juuri tule enää käytyä. Kerran kuitenkin pokkesimme kyseisessä paikassa ja otimme supremen lisäksi barbeque chicken -nimisen pizzan. Siitä tuli heti uusi suosikki! Harmi, ettei se kuulu enää valikoimiin, joten piti kehitellä ohjetta itse.

Pohjaa en ole koskaan onnistunut saamaan samanlaiseksi kuin alkuperäisessä, mutta lähimmäksi pääsee kun "normi"pohjaan laittaa normia enemmän voita tai öljyä. Jätän pohjan myös paksummaksi kuin tavallisen ja paistan pizzan valurautapannussa.

Ja tähän kanapizzaan laitoin täytteeksi: itsetehdyn tomaattikastikkeen, barbeque-kastikkeessa marinoituja kypsiä kanapaloja, jalapenoa, hieman paprikaa, sipulia sekä mozzarellajuustoa. Aika hyvää oli tämäkin...

Kukkoa viinissä

Kukonpoika oli odotellut pakastimessa jo jonkin aikaa ja nyt oli sen vuoro lentää pataan. En ollut ennen maistanut kukonpoikaa, joten en tiennyt lainkaan mitä odottaa. Hieman tuli kaveria sääli, sillä olenhan itsekin joskus kanoja ja kukonpoikia hoitanut. Naapurin ajokoira tosin teki siitä harrastuksesta lopun..., mutta asiaan. Makuelämys oli positiivinen; paljon maukkaampi kuin broileri, tummasta lihasta tulivat hieman riistalinnut mieleen. Ja vaikka lintu oli pieni, riitti siitä hyvin ruoaksi kahdelle. Näitä Nikon tuotteita pitää ehdottomasti hakea lisää, kun Huittisten WPK:n talon ohi kuljemme!

Kukkoa viinissä

1 kukonpoika
suolaa
valkopippuria
2 rkl ankanrasvaa
2 shalottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 siivua serranokinkkua
1 rkl kuivattuja tatteja
1 tl tomaattipyrettä
timjamia
laakerinlehti
ripaus mustapippuria
1 l kanalientä
1 dl punaviiniä
viipale vaaleaa leipää
persiljaa

Sulata kukonpoika ja pyyhi se kuivaksi. Hiero pintaan suola ja valkopippuri. Paista kuumalla pannulla, ankanrasvassa kukonpoikaan ruskea pinta. Siirrä pataan. Kuullota sipulilohkot ja valkosipulinkynsi sekä suikaloidut kinkkuviipaleet, lisää pannulle lopuksi myös tomaattipyre, tattirouhe ja mausteet. Lisää pataan ja huuhtele pannu, kaataen huuhdeliemi pataan. Lorauta pataan lopuksi punaviini. Anna hautua ilman kantta n. 1- 1 1/2 tuntia, kukonpoikaa välillä käännellen. Liemen voi halutessaan suurustaa murustetulla leivällä. Ripottele pinnalle ennen tarjoilua persiljaa.
Eilisestä meille oli jäänyt sekä ankanrasvaa, että serranokinkkua, joten ne toivat tähän ruokaan oman säväyksensä. Monissa ohjeissa käytettin pekonia, mutta luulisin, että sen kanssa saisi olla varovainen, jottei kukonpojan hieno aromi peity. Yleisimmistä ohjeista poiketen käytin herkkusienien tilalla kuivattuja tatteja ja viiniä laitoin vain pienen lorauksen. Konjakkia olisin lirauttanut tilkan pataan, jos sitä olisi ollut.
Pilahviriisi sopi viinikukon kanssa hyvin. Sen tein tällä kertaa risottoriisistä.

Jääkellarin lohi

Lohi oli ollut jääkaapissa tekeytymässä vasta kolmatta päivää, mutta pakko oli maistaa... ja hyvää oli! Ohje oli Tavelan. Ohessa tilli-sinappi-piparjuurimajoneesia sekä paistettuja ruisleipäviipaleita.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuotemme alkoi näin ruoan merkeissä ankan kera. Nyt vähän eri kastikkeella. Mustaherukkakastike oli oma sovellukseni erilaisista kastikkeista. Se oli hyvää ankan kanssa ja saattaisi sopia myös esim. riistalle.

Mustaherukkakastike ankalle

1 pieni shalottisipuli
1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl voita
timjamia
1 tl ruokosokeria
1/2 dl mustaherukkamehua (täysmehua)
mustapippuria
1 rkl tummaa balsamicoa
2 dl kanalientä
maizena tummaa suurustetta

Kuullota sipulisilppua öljyn ja voin seoksessa. Lisää sokeri ja timjami. Anna seoksen karamellisoitua ja lisää mustaherukkamehu, balsamico sekä kanaliemi. Mausta pippurilla ja tarvittaessa lisää suolaa. Anna kiehua kokoon hiljaa poreillen n. 1 h. Siivilöi liemi ja suurusta.

Ankan paistossa paistomittari on oiva apuväline. Ankka on sopivan roseeta mittarin näyttäessä 65 astetta. Hyvä sääntö, jos ei omista mittaria on, paistaa ankanrintaa pannulla nahkapuoli alaspäin 5 minuuttia. (Huom! Tee nahkaaan ristikko terävällä veitsellä, suolaa ja pippuroi ankka. Laita se kylmälle pannulle, aseta lämpö täysille. Älä kurki, äläkä käännä välillä. Ota rasva talteen.) Siirrä ankka voideltuun vuokaan, 150 asteiseen uuniin, 15 minuutiksi nahkapuoli ylöspäin. Laita folio ankan päälle ja anna levätä muutama minuutti ennen leikkaamista.

Hummeri

Tässä ruoka, jota olen pitkään haaveillut maistavani, mutta vasta nyt se toteutui. Odotukset olivat siis korkealla ja täytyy todeta, että elämys oli pieni pettymys. No, ei muuten, mutta hummeri maistui mielestäni aivan samalle kuin rapu. Hummeri olikin kuin iso rapu; nopeampaa syödä, sillä tämän kanssa ei tarvinnut näperrellä niin paljoa kuin pienten rapujen kanssa ja lihaa oli tietenkin enemmän. Yllätyin, että hummerin liha oli melko kovaa ja kiinteää. Eroa rapuun toi hummerille tekemäni gratiini.

Gratiini hummerille

oliiviöljyä
pieni pala fenkolia
1 valkosipulin kynsi
2 lehteä salviaa
mustapippuria
suolaa
muutama tippa sitruunamehua
2 rkl voita
1 paahtoleipäviipale
1/2 dl (parmesan)juustoraastetta
lehtipersiljaa

Hienonna fenkoli pieniksi kuutioiksi. Kuullota kuutiot ja valkosipuli paistinpannulla. Lisää mausteet. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita siihen pala voita sekä hienonnettu leipä ja juustoraaste.

Halkaise hummeri, irrota lihat ja "perkaa" se. Paloittele lihat takaisin kuoriin, saksien lihat päällimmäiseksi ja jaa kuorrute pinnalle. Gratinoi grillivastuksen alla 225 asteessa n. 5 minuuttia.

Hummerin voi tarjota raikkaan salaatin kera.

Salaatti hummerille
frisee salaattia
omenaa
kurkkua
viinirypäleitä

Kastike

1 rkl piparjuurituorejuustoa
1 rkl kermaviiliä
1/2 dl majoneesia
mustapippuria
suolaa
sitruunamehua